Arja Sakki oli kuusi tuntia kestäneen operaa­tion ajan hereillä. Olo tuntui koko ajan turvalliselta.
Arja Sakki oli kuusi tuntia kestäneen operaa­tion ajan hereillä. Olo tuntui koko ajan turvalliselta.

Helsinkiläinen Arja Sakki, 63, on kärsinyt flimmereistä eli sydämen eteisvärinästä kuutisen vuotta.

"Viimeisen puolen vuoden aikana olen käynyt sairaalassa yli 20 kertaa, jotta sydämen rytmi on saatu kohdalleen sähköisesti lyhyessä nukutuksessa. Nyt toivun eteisvärinän katetriablaatiotoimenpiteestä.

Olin lääkärissä ihan muusta syystä ja mainitsin, että sydän jyskyttää kummallisesti. Hän määräsi minut heti tutkimuksiin ja flimmeri-diagnoosi tehtiin silloin. Oli vuosi 2009.

Kohtaukset alkoivat tulla yhä useam­min noin vuosi sitten lääkehoidosta huolimatta. Minä onneksi huomaan heti, kun kohtaus alkaa ja loppuu.

Joskus rytmi on kääntynyt itsestään, mutta monta kertaa olen joutunut lähtemään päivystykseen. Siellä rytmi on palautettu usein sähköisesti. Joskus se on kääntynyt itse. Yleensä olen päässyt toimenpiteen jälkeen kotiin. Toisinaan olen ollut tarkkailussa yön yli.

Rouva Flimmeri täällä

Viime kesä oli vaikea. Elokuussa sain lähetteen eteisvärinän katetriablaa­tioon Meilahden sairaalaan. 

Kohtauksia saattoi tulla yhden vuorokauden aikana kolmastikin. Jos flimmeri kesti useamman tunnin, lähdin päivystykseen. Lähetteeni katetriablaatioon oli kiireellinen, mutta en saanut kutsua toimenpiteeseen, vaikka kävin päivystyksessä flimmerin takia viiden kuukauden aikana yli 20 kertaa.

Taustaa: 135 000 suomalaista sairastaa flimmeriä – oletko riskiryhmässä?

Kuukausien odotus toimenpiteeseen tuntui turhauttavalta. Ilmoitin Meilahden sairaalaan, että olen valmis tulemaan vaikka peruutusajalle varttitunnissa. Soittoa ei kuulunut.

Odottaminen tuli tosi kalliiksi yhteiskunnallekin: kaikki ne kymmenet sairaalakeikat. Itsekin kärsin tilanteesta. Sairaalan henkilökunta tuli tutuksi ja esittelin itseni Rouva Flimmeriksi.

Vaivaako sydän? Tunnista oireet ajoissa

Iso porukka, pieni sydän

En lopettanut liikuntaharrastuksiani, mutta mahdollinen rytmihäiriökohtaus oli aina mielessä. Kun söin, toivoin, ettei kohtaus tulisi ainakaan kuuteen tuntiin, sillä niin pitkään pitää olla ravinnotta ennen mahdollista nukutusta.

Tammikuussa sain viimein kutsun katetriablaatioon, viisi kuukautta lähetteen saamisesta. Toimenpide kesti kuutisen tuntia ja olin hereillä, tosin sain kipu- ja rauhoittavia lääkkeitä.

Olo oli turvallinen. Ajattelin kiitollisena, että näin iso porukka lääkäreitä ja hoitajia tarvitaan hoitamaan pientä sydäntäni. Olen saanut kaikkialla erittäin hyvää hoitoa. Nyt tilannetta seurataan.

Aika näyttää, miten toimenpide tepsi, mutta olen luottavainen. Se voidaan tehdä uudelleenkin, jos tilanne niin vaatii."