Moni on listannut kasan reissuja, joita haluaa tehdä eläessään. Mutta elämä on paljon muutakin kuin matkaamista. Tässä sata asiaa, jotka pitäisi tehdä ennen kuin täyttää 75 vuotta.

  1. Käydä Kuubassa ja tanssia salsaa siellä.
  2. Matkustaa junalla Siperian läpi.
  3. Nähdä Niagaran putoukset Kanadassa tai Yhdysvalloissa.
  4. Vierailla edes yhdessä kehitysmaassa.
  5. Vaeltaa Lapissa.
  6. Käydä kansallispuistossa.
  7. Asua vähintään kuukausi ulkomailla ja elää arkea vieraassa kaupungissa.
  8. Tehdä Niilin-risteily ja nähdä pyramidit ainakin ulkopäin.
  9. Vierailla menetetyssä Karjalassa.
  10. Uida Jäämeressä.
  11. Nähdä Ronchampin kappeli eli Chapelle Notre Dame du Haut.
  12. Käydä Hollywood-kukkulalla Los Angelesissa ja muissa Kalifornian must-paikoissa.
  13. Tehdä polkupyörämatka Euroopassa hyvässä seurassa.
  14. Uida Orinoco-joessa Venezuelassa.
  15. Tehdä moottoripyöräretki.
  16. Nähdä New York.
  17. Matkustaa ykkösluokassa lentokoneessa tai muussa liikennevälineessä.
  18. Ajaa pituussuunnassa läpi Suomen.
  19. Yöpyä makuupussissa tähtitaivaan alla.
  20. Tehdä nostalgiamatka johonkin nuoruuden kohteeseen.
  21. Lähteä vielä kerran jätkien kanssa veneretkelle.

    Hemmottelua ja suuria tunteita

  22. Nähdä auringonnousu kaikkina vuodenaikoina.
  23. Käydä pesijällä yleisessä saunassa.
  24. Lojua uima-altaalla koko viikon.
  25. Itkeä mykkyrällä.
  26. Käydä intialaisessa päähieronnassa.
  27. Viettää kokonainen pyjamapäivä ilman, että päivään liittyy kipeyttä.
  28. Ostaa Minna Parikan suunnittelemat korkokengät.
  29. Teettää villakangaspuku räätälillä.
  30. Maistaa raakasuklaata.
  31. Nauraa kuollakseen.
  32. Tehdä jotain noloa, kuten kyykkypissata auton vieressä vilkasliikenteisellä tiellä.
  33. Valvoa koko yö.
  34. Käydä lavatansseissa.
  35. Mennä muistitestiin.
  36. Käydä kampaajalla ”vain pesettämässä hiuksensa”.
  37. Päästä muuttumisleikkiin.
  38. Juoda samppanjaa arkena, ilman mitään suurta syytä.
  39. Yöpyä hotellin sviitissä.
  40. Lukea aamulla ensimmäiseksi runo.
  41. Ostaa lempikukkia ihan vain huvikseen.
  42. Huutaa täysillä luonnossa.
  43. Ostaa unelmiensa hattu.
  44. Käydä koti viimeinkin läpi tavarat ja paperit setvien.
  45. Meditoida tai osallistua hiljaisuuden retriittiin. 

    Uuden oppimista

  46. Tehdä pidemmän aikaa, vaikkapa puoli vuotta kaikessa rauhassa jotain luovaa, esimerkiksi käsitöitä.
  47. Aloittaa jokin vapaaehtoistyö.
  48. Kävellä viikko tiettömillä teillä.
  49. Tehdä vihta, karjalanpiirakka tai muuta perinteistä.
  50. Laulaa omalla luojanluomalla äänellään.
  51. Mennä metsään.
  52. Hakea töitä.
  53. Tehdä testamentti.
  54. Muuttaa helpompaan asumismuotoon.
  55. Opiskella yksi uusi vieras kieli koulussa opittujen lisäksi – vähintään televisiosta.
  56. Voittaa vesikauhu ja oppia uimaan oikealla tekniikalla.
  57. Opetella sienestämään ja laittamaan sieniruokia.
  58. Lajitella valokuvat albumeihin.
  59. Juosta.
  60. Käydä kalassa.
  61. Opetella luistelemaan.
  62. Hankkia laulunopettaja.
  63. Opetella tanssimaan argentiinalaista tangoa paikallisen opettajan johdolla.
  64. Oppia punomaan köydestä merihenkisiä koriste- ja käyttöesineitä.
  65. Piirtää kukkanen.
  66. Opetella tekemään italialaista tai muun vieraan maan ruokaa.
  67. Lahjoittaa ja myydä pois ylimääräiset tavarat.
  68. Ottaa haltuun sosiaalinen media.
  69. Kirjautua ET-lehden verkkosivuille.
  70. Osata olla vain.

    Kulttuurin kokemista

  71. Kokea Karita Mattilan esitys livenä.
  72. Nähdä jonkun venäläisryhmän balettiesitys, kuten Joutsenlampi.
  73. Käydä yksin elokuvissa ja nauttia samalla lempiherkkujaan.
  74. Käydä Keski-Suomen ilmailumuseossa koeistumassa Messerschmitt-hävittäjä.
  75. Käydä painiottelussa, kuten Mannin matseissa Peräseinäjoella.
  76. Lukea Volter Kilven Alastalon salissa ja James Joycen Odysseus.

     Ihmissuhteiden vaalimista

  77. Nähdä lapsiensa kasvavan sekä pärjäävän tässä elämässä.
  78. Sanoa läheiselleen ääneen: "Olet hieno ihminen".
  79. Järjestää lapsille juhlat ex-tempore.
  80. Järjestää jollekin yllätys, kuten matka, hemmotteluhetki tai muu yllättävä juttu. 
  81. Tehdä itse itselleen täydellisen omannäköiset synttärijuhlat.
  82. Miettiä, mitä sanoisi läheisilleen, jos tietäisi elävänsä enää yhden päivän, ja sitten sanoa se.
  83. Ottaa yhteyttä ensirakkauteen.
  84. Harrastaa seksiä hississä, metsässä tai ravintolan vessassa.
  85. Tunnistaa uusi tunne itsessäsi ja kertoa se jollekin.
  86. Luopua jostakin tärkeästä asiasta toisen vuoksi.
  87. Kertoa lapsuudestasi jotain uutta läheisillesi.
  88. Nauttia täysin siemauksin omasta seurastaan ja vain siitä.
  89. Pitää puhe rakkaan ihmisen kunniaksi.
  90. Tutustua toisesta kulttuurista kotoisin olevaan ihmiseen.
  91. Ottaa yhteyttä henkilöön, jota on äänestänyt tai aikoo äänestää.
  92. Antaa kiittävää palautetta  kaupassa, liikennevälineessä, terveyskeskuksessa tai kirjastossa.
  93. Halata tuntematonta ihmistä, jota ihailee.
  94. Selvittää, mistä äidin suku itse asiassa on peräisin.
  95. Tavata kouluaikaisia ystäviä, mutta ei luokkajuhlissa.
  96. Hymyillä peilikuvalle leveästi.
  97. Kannustaa itseään oikein kunnolla.
  98. Retkahtaa ja parantaa tapansa.
  99. Hyväksyä itsensä ja rakastaa.
  100. Huutaa julkisella paikalla: Olen elänyt niin paljon enemmän kuin te yhteensä!

Mikä asia tai mitkä asiat puuttuvat tältä listalta? Kerro omat suosikkisi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Elämänkriisi on prosessi, jonka kullakin vaiheella on omat ehtonsa kriisistä yli pääsemiseksi. Tunnista ainakin nämä viisi kohtaa ja neuvot niiden varalle.

Asiantuntijana artikkeliin on haastateltu Ikäinstituutin psykologi Sirkkaliisa Heimosta.

1. Kun on yllättäen kriisissä tilaamatta tulleen elämänmuutoksen myötä, niin miten tulisi olla?

"Itselleen on hyvä olla myöntätuntoinen ja antaa aikaa, myös tunteilleen. Ei kannata vaatia itseltään liikaa. Jokainen voi miettiä omat keinonsa helpottaa tilannetta. Itsestään täytyisi pitää hyvää huolta. Tärkeää olisi, ettei jäisi yksin kriisinsä kanssa.

Kriisistä selviytymistä voi auttaa, jos on hyväksynyt elämän epävarmuuden."

2. Tapahtuneen hyväksyminen on tärkeää mielen tasapainottamiseksi. Miten voi tunnustaa tapahtuneen itselleen ja hyväksyä sen osaksi elämäänsä?

"Joku kapinoi tapahtumaa vastaan pidemmän ajan, joku lyhyemmän. Keinot tapahtumat käsittelemiseksi ovat yksilöllisiä, ja kukin voi etsiä oman tapansa lähestyä asiaa. Selviytymisen polku alkaa tutkimalla tunteitaan ja ajatuksiaan suhteessa tapahtuneeseen. Alun ”miksi juuri minulle tapahtui näin?” vaihtuu kysymykseen ”mitä tämä minulle merkitsee”. Ja vielä ”voisinko oppia jotain tämän kautta?”.

3. Miten päästään aloittamaan uutta elämää?

"Vähitellen voi alkaa miettiä, miten tästä mennään eteenpäin. On tärkeää löytää pienikin askel eteenpäin – sen ei todellakaan tarvitse olla mikään iso asia.

Eteenpäin menemiseksi tarvitaan itsensä kuuntelua, omien ajatustensa ja tunteidensa ääreen pysähtymistä. Tämäkin prosessi on yksilöllinen ja askeleet eteenpäin kullakin omanlaisiaan. Jokainen kantaa mukanaan aiempia kokemuksiaan selviytymisestä ja ajatuksia omista voimavaroistaan. Niiden varassa tilanteet kohdataan ja mennään eteenpäin."

4. Kun on päässyt uuden elämän alkuun, mutta epäonnistuminen ja kaiken menettäminen alkaa pelottaa, mitä neuvoksi?

"Jos hyväksyy elämän epävarmuuden ja haavoittuvuuden, se tuo rohkeutta. Voi katsoa elettyä elämäänsä siinä valossa, että mistä kaikesta olen selviytynyt ja kuinka voimakas olenkaan.

On hyvä olla myötätuntoinen itseään kohtaan ja kannustaa itseään olemaan rohkea. Voi muistuttaa itselleen, että jos väistän uudet asiat, elämästä tulee vähitellen kapeutuva polku. Elämässä ei voi pelata varman päälle, se ei johda uuteen, vaan saattaa viedä umpikujaan."

5. Miten kriisiin kannattaisi suhtautua jälkikäteen?

"Voi olla ylpeä itsestään ja selviytymisestään, kiittää itseään siitä, että tästäkin mentiin yli. Jos läheisiltä on saanut kriisissä tukea, on hyvä muistaa kiittää myös heitä. Voi myös miettiä, mitä oppi ja mitä sai tapahtuneen myötä. Olenko vahvempi kuin ennen?"

 

Äidin ja tyttären välinen suhde on usein jännitteinen. Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä panee välit todenteolla koetukselle.

Miksi äidin ja tyttären suhde on vaikea?

Äidin ja tyttären suhteessa ongelmat syntyvät yleensä kommunikaatiossa: kuinka saada oma viesti perille loukkaamatta toista?

Suoruuden ja sydämettömyyden välillä on veteen piirretty viiva. Miten voi puhua suoraan niin, ettei kuulosta sydämettömältä? Etenkin äidit ja tyttäret horjuvat tällä hyvin hauraalla ja vaikeasti määriteltävällä viivalla koko elämänsä ajan.

Äidin ja tyttären suhdetta vaikeuttaa myös, että he ovat usein niin samanlaisia. Samankaltaisuus aiheuttaa skismaa.

Milloin äiti-tytärsuhde nousee erityisesti esiin?

Kun tyttärestä itsestään on tulossa äiti, hänellä on edessään identiteetin muutos ja hän saattaa hakeutua terapiaan. Tuleva tehtäväkenttä mietityttää, ja tytär myös pohtii, minkälaista hänellä itsellään on ollut vauvana. Tämä prosessi yleensä käynnistää keskustelun äidin ja tyttären välillä.

Iäkkäämmät naiset hakevat apua usein silloin, kun heistä on tullut isoäitejä. Monet ovat huolissaan lapsesta ja lapsenlapsista. He kuitenkin kokevat, etteivät voi sanoa mitään, koska sitä pidetään riidanhaastamisena tai arvosteluna.

Miksi lapsenlapsen syntymä on tärkeä kohta?

Kun tytär saa lapsen, tyttären ja äidin välinen suhde muotoutuu uudelleen. Siinä tilanteessa on kaksi äitiä ja yksi lapsi, jota molemmat rakastavat.

Kun rakastetaan, syntyy jännitteitä, kyräilyä ja varovaisuutta. Eräskin mummi sanoi, että tuntuu kuin lasinsirpaleilla kävelisi.

Kun sukuun odotetaan uutta vauvaa, asiassa on mukana suuri joukko aikuisia. Heistä jokainen on luonut päässään kuvitelman siitä, minkälaista elämä vauvan kanssa on. Kun nämä kuvitelmat eivät toteudu, syntyy pettymyksiä.

Ensin puhkeavat tuoreen äidin kuplat. Äiti esimerkiksi huomaa, ettei hän istuskelekaan leppoisasti vauvan kanssa kahviloissa. Isovanhemmat hoksaavat, kuinka väsynyt nuori perhe on, ja tarjoavat apua omalla tavallaan. Myös anopit omine toiveineen ja odotuksineen ovat mukana kuvioissa, ja heistä puhutaankin paljon vastaanotolla.

Miten varautua mummin tehtävään?

Tuleva lapsi on niin arvokas, että tyttären tai miniän kanssa on tärkeää pysyä väleissä. Kannattaa etukäteen pohtia, millainen mummi haluaa olla ja miten säilyä yhteistyökykyisenä.

Mielestäni vauvan äidin tahti on se oikea tahti, koska hän suorittaa elämänsä suurinta tehtävää. On hyvä kuunnella nuoren äidin tarpeita ja reagoida niihin mieluummin kuin tyrkyttää omia neuvojaan. Ja jos haluaa neuvoa, kannattaa muotoilla asia lempeästi.

Aina voi myös kysyä, mitä toiveita ja odotuksia tuoreella äidillä on. Vastaus täytyy kuunnella loukkaantumatta. Täytyy myös muistaa, että nuoret ovat pöyhkeitä ja röyhkeitä. Se kuuluu asiaan.

Miten saada äidin ääni hiljenemään sisältään?

Kaikenikäiset naiset kertovat kuulevansa vielä äitinsä arvostelevan äänen päässään.

”Kun meillä on aina näin tehty!” saattaa äiti huudella vielä haudasta.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa käytetään mielikuvia apuna. Kriitikkoäidistä voi luoda hahmon, joka ei ole tyttären sisällä vaan ulkopuolella. Äiti voi olla leikkisästi vaikkapa olkapäällä istuva papukaija, joka huutelee neuvojaan. Papukaijalle voi sanoa, että olen kiitollinen kaikista neuvoistasi, mutta en tarvitse niitä enää. Sitten lintu nepataan pois olkapäältä, jolloin se lentelee omia menojaan.

Kannattaako vanhaa äitiä panna tilille menneistä?

Ikääntyvää ihmistä on hyvä kohdella arvostavasti ja hänen ikäänsä kunnioittaen. Mielen tehtävä on pitää ihminen toimintakykykyisenä, ja siksi se rakentaa puolustusmekanismeja eli defenssejä. Kannattaako lähteä purkamaan iäkkään ihmisen defenssejä väkivaltaisesti? Sen sijaan voi miettiä, tarvitseeko äidin anteeksipyyntöä vai voisiko antaa anteeksi, vaikkei äiti ole koskaan osannut sitä pyytää.

Miten päästä eroon katkeruudesta?

Pienillä asioilla ja kiitollisuudella pääsee pitkälle. Kannattaa etsiä hyviä muistoja eikä keskittyä pahaan. Yksikin hyvä muisto kantaa pitkälle.

Lisäksi on hyvä muistaa, että koskaan ei tule valmista, kun on kyse elämänkaaren tärkeimmistä ihmissuhteista.

Asiantuntijana ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Silva Hatakka.

Miten äiti-tytär -suhde toimii teillä? Osallistu keskusteluun alla olevalla lomakkella.

Äiti, piinaako syyllisyys?

-Koeta antaa itsellesi armoa. Muistele itseäsi nuorena äitinä. Millainen olit, mitä koit? Anna nuorelle itsellesi anteeksi.

-Kysy lapsiltasi, minkälaisia muistoja heille on jäänyt. Kuuntele kärsivällisesti myös ne kohtuuttomilta kuulostavat moitteet.

- Ulkopuolelta asioita tarkasteleva ammattilainen ei ole tunteella mukana tarinassa. Sellaiseen apuun on hyvä turvautua.

- Tärkeintä on muistaa, että äidit eivät ole täydellisiä!

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.