Aivovalmentaja Reidar Wasenius kehuu, että arki on maagista ja rutiineissa on voimaa. Niitä pitää osata myös rikkoa, jos haluaa pitää muistinsa kunnossa.

Aivovalmentaja, personal brainer, tekee samaa aivoille kuin personal trainer keholle: selvittää valmennettavan alkutilanteen ja tavoitteet ja laatii valmennuksen. Reidar Wasenius Briim Centeristä toimii aivovalmentajana.

– Koulutan ja luennoin erilaisille ryhmille. Usein ne ovat työporukoita, mutta olin juuri puhumassa muistista Munkkiniemen senioreille. Autan ihmisiä oppimaan käyttämään aivojaan tehokkaammin, välttämään hajamielisyyden ja muistamaan asioita paremmin. Tämä vähentää stressiä ja huolestumista. Muisti on kaikille tärkeä identiteetin rakentaja, Wasenius toteaa.

"Treeni on helppoa. Kävele eri reittejä kauppaan, maista uusia ruokia tai lue uusi kirja."

Hän näyttää kuvaa, johon on kirjattu aivotreenin taitoalueet: aistiminen, luovuus, vuorovaikutus, muistaminen, motivoituminen, valitseminen, keskittyminen ja rentoutuminen.

– Työikäisten aivotreeni painottuu keskittymis- ja valitsemistaitoihin. Iän karttuessa aivotreenin painopiste siirtyy muistamis- ja luovuustaitoihin. Ne ovat hyvin yksinkertaisia asioita, joiden avulla kyky uudistua ja kiinnostua uusista asioista säilyvät. Niitä on helppo treenata: kävele eri reittejä kauppaan, maista uusia ruokia tai lue uusi kirja. Samalla painat mieleesi uusia asioita, mikä kehittää muistia, Wasenius toteaa.

Entä miten harjoitellaan aistimistaitoja?

– Käytä esimerkiksi näköaistin sijaan tuntoaistia. Etsi sukat laatikosta käsikopelolla, älä laita valoa. Tai älä katso lämpömittarista pakkasasteita, vaan avaa ikkuna ja yritä aistia lämpötila. Käytä ohutpohjaisia jalkineita, jotta tunnet pinnan. Nouse portaat niin, että astut joka toiselle portaalle.

Aivojen treenaaminen ei ole rakettitiedettä vaan hyvin arkisia asioita. Esimerkiksi hajuaistia käytetään vähän. Muistatko lapsuuden leikin, jossa piti silmät sidottuina arvata eri hajuja? Aikuinenkin voi nuuhkia eri tuoksuja.

Hajamielisyyttä voi hoitaa keskittymällä aistimuksiin. Mene ulos ja sulje silmäsi. Mitä kaikkea kuulet?

– Koulutuksissa järjestämme aivourheilukisoja, joissa yksi lajeista on 100 millilitran pikatuoksu. Siinä tuoksuprofessori tuo ampulleissa tuoksuja, joita pitää osata nimetä. Tämä on ihmisistä hyvin hauskaa. Hajutesti on muuten mukana myös Alzheimerin taudin diagnosoinnin varhaisvaiheessa, Wasenius kertoo.

Kotioloissa aivoja voi treenata esimerkiksi näin: Harjoittele "ajattelemista" kehon muilla osilla kuin päällä. Liiku kodissasi 20 minuuttia, mutta älä käytä käsiäsi. Sytytä valot ja avaa vetolaatikko vaikka jalalla tai kyynärpäällä.

Tee pikapäätöksiä kaupassa. Käytä ostoksiin korkeintaan 20 minuuttia. Tee 20 nopeaa päätöstä. Poimi hedelmähyllystä pussiin muutama hedelmä, joita et yleensä osta. Tee sama esimerkiksi leikkele- ja leipähyllyllä.

Jokainen voi halutessaan kokea päivittäin jotain uutta.

Jos kärsit hajamielisyydestä, voit hoitaa sitä keskittymällä aistimuksiisi. Hakeudu luontoon tai mihin tahansa paikkaan, jossa on erilaisia ääniä. Sulje silmäsi. Mitä kaikkea kuulet, mistä suunnasta ja miltä etäisyydeltä äänet kuuluvat? Keskity 20 minuuttia ympäristön ääniin ja laske ne.

Itsensä kannattaa haastaa

Suhtautuminen arkeen ja rutiineihin vaihtelee. Matti haluaa koko ajan kokea jotain uutta. Maija saa turvaa vuodesta toiseen toistuvista rutiineista, eikä hän halua muuttaa mitään.

– Tätä kannattaa meidän kaikkien ainakin pohtia. Jokainen voi halutessaan kokea päivittäin jotain uutta, ja monilla ihmisillä olisi edellytykset kokea jotain uutta. Se tekisi heille hyvää, Wasenius sanoo.

Mutta jos Maija nauttii tutusta ja turvallisesta, niin hänelle tuntematon on ikävää ja pelottavaa. Vaikka hän ulkopuolisen mielestä kangistuu kaavoihinsa, Maija tekee kuitenkin itse päätökset omasta elämästään.

Matti haluaa koko ajan pieniä adrenaalin purkauksia: hän opiskelee englantia, maistaa nepalilaista ruokaa, ajaa bussilla tuntemattomaan lähiöön. Hän nauttii yllätyksistä.

Tee aktiivisesti jotain uutta. Silloin voit luoda uusia muistoja vielä vanhanakin.

– Muisti on osa luovuutta, kykyä luoda uusia mielleyhtymiä. Matti treenaa näillä luovilla iskuillaan muistiaan. Maijankin kannattaisi harkita pieniä uusia asioita muistinsa takia. Kun kyky luoda uusia mielleyhtymiä heikkenee, se huonontaa muistiakin, Wasenius toteaa.

Pidä huoli siitä, että teet aktiivisesti jotain uutta ja annat aivoillesi virikkeitä silloin tällöin. Näin varmistat, että kykysi luoda uusia muistoja säilyy hyvänä korkeaan ikään saakka.

Uusi ei ole aina isoa. Osta esimerkiksi kaupassa jotain uutta elintarviketta. Isossa marketissa on yli 50 000 nimikettä, mutta moni valitsee aina samat 20-30 tuotetta.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 2/2016.

Palvelukeskuksessa asuva Liisa Raunio, 86, ilahtuu, kun hänen hoitajansa lapinporokoira tulee kylään.

Liisa Raunio, 86, Helsinki:

”Kun mieheni Leo kuoli, masennuin vakavasti. Ehdimme olla yhdessä 61 vuotta, ja yksin jääminen aiheutti minulle jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tyttäreni kävi luonani ja oli huolissaan jaksamisestani.

Kun terveyteni heikkeni, pääsin lopulta tänne Kustaankartanon palvelukeskukseen. Sitä ennen kiersin kahdeksassa väliaikaisessa paikassa.

Kustaankartanossa hoito on suurenmoista ja henkilökunta mukavaa. Meille järjestetään musiikkituokioita, taidepiirejä ja teatteriretkiä. Viihdyn silti paljon omissa oloissani. Luen kaksi kirjaa viikossa, ja kirjastohoitaja tuo uutta luettavaa joka tiistai. 

Viikon kohokohta on kuitenkin se, kun Timo-hoitaja tuo lapinporokoiransa Tyynen mukanaan töihin. Meistä on tullut Tyynen kanssa sydänystävät. Se on nimensä mukainen koira: rauhallinen ja kiltti.

”Eläimet piristävät valtavasti meitä asukkaita.”

Tyttäreni tuo käydessään kuivattuja possunkorvia Tyyneä varten. Ne ovat sen herkkua. Kun Tyyne tulee, se rientää odottamaan oveni taakse. Ilahdun joka kerta, kun se tassuttelee sisään häntä kieppuen.

Koiraterapiaa

Olen pitänyt koirista aina. Kasvatimme mieheni kanssa saksanpaimenkoiria vuosien ajan. Ne olivat uskollisia ja viisaita koiria. Joskus joku koirista tuli sänkyyn nukkumaan viereeni ja hengitti kanssani samaan tahtiin. Se tuntui mukavalta.

Kerrostaloon muutettuamme emme enää ottaneet koiraa, koska meistä ei ollut lenkittäjiksi. Koiria oli kova ikävä, ja olimme usein kuulevinamme kotonamme tassujen tepsutusta.

On upeaa, että täällä palvelukeskuksessa saa olla eläimiä. Ne piristävät valtavasti meitä asukkaita. Tyyne on aito kappale luontoa. Tyyneä on ihanaa paijata.

Olen puhelias, mutta täällä väki vaihtuu tiuhaan, eikä kaikista ole juttukaveriksi. Juttelenkin paljon Tyynelle. Se kuuntelee höpinöitäni ja katsoo sitten merkitsevästi lipastoa, jossa possunkorvat ovat. Sen omistaja Timo sanoo, etten saa antaa niitä liikaa, mutta joskus sujautan Tyynelle ylimääräisen herkun.”

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.

Kun sinä et koskaan puhu. Moni mies on saanut kuulla tämän lauseen. Pari- ja seksuaaliterapeutti Juha Penttinen väittää, että mies puhuu omalla tavallaan – naisten vain pitäisi kuunnella.

1. Naiset usein valittavat, että miehet eivät puhu. Onko se totta vai tarua?

Ainakin osittain tarua. Ohjaan paljon parisuhderyhmiä, ja niissä miehet puhuvat. Myös yksilöterapiassa miehet puhuvat.

Toisaalta sekin on totta, että usein nainen tuo miehen pariterapiaan juuri siksi, että mies ei puhu. Tai mies ei puhu sillä tavalla kuin nainen haluaisi hänen puhuvan.

2. Onko puhumaton mies parisuhteen syy vai seuraus?

Väittäisin, että seuraus. Vaikeneminen voi olla protesti siitä, että on ensin yrittänyt kertoa ja kommunikoida omalla tavallaan, mutta se ei ole tuottanut ymmärrystä ja kohtaamista, mies on lakannut yrittämästä ja siirtynyt puolustuskannalle. Mykkyyden taustalla on usein pitkä historia väärinymmärtämistä puolin ja toisin.

3. Minkä neuvon antaisit miehelle, joka haluaisi puhua, muttei osaa?

Puhu silloinkin, kun toisen reaktio pelottaa. On parempi puhua kuin lamaantua ja alkaa kehitellä kiertoteitä asian ilmaisemiseen.

On eri asia olla hiljainen kuin estynyt.

Olemme kaikki tarvitsevia ihmisiä. Kerro siis rohkeasti tarpeistasi, vaikka se olisikin joskus paljon vaikeampaa kuin tarpeiden piilottaminen. Vaikka kaikkea ei saa, ei kannata lakata yrittämästä. Kun uskaltaa ilmaista itseään, toinen ymmärtää tarpeitasi ja saa käsityksen siitä, kuka sinä oikein olet.

4. Pitääkö hiljaisen ihmisen muuttaa itseään väkisin, jotta pärjää?

Persoonaa ei tarvitse muuttaa, mutta vuorovaikutustaitojaan voi ja kannattaa kehittää. On eri asia olla hiljainen kuin estynyt. Vuorovaikutuksen esteet, kuten pelko siitä, mitä tapahtuu, jos kertoo rehellisesti tunteistaan, kannattaa raivata pois tieltä. Miehet havahtuvat joskus turhan myöhään eli vasta silloin, kun kriisi on jo päällä ja avioero uhkaa.

Moni mies toteuttaa isiltään oppimaansa mallia, että heikkoutta, tunteita, häpeää ja pelkoja ei saa näyttää. Onneksi on niitäkin, jotka panevat tietoisesti tämän perinnön poikki eivätkä siirrä sitä lapsilleen.

Kyky ja tahto puhua eivät katoa mihinkään. Parisuhderyhmissä moni vanhempi ja vaiennut mies alkaakin yllättäen puhua, kun tuntee saavansa siihen luvan ja tilaisuuden.

Jos tahtoo jotain, se pitäisi osata sanoa suoraan eikä kierrellen.

5. Millainen keskustelu pitää parisuhteen kukassa?

Tärkeintä on kohdata toinen kasvokkain ja olla kiinnostunut hänestä. Päivittäin pitää tervehtiä, kysellä kuulumiset ja tehdä myös pieniä yhteisiä suunnitelmia.

Panemme helposti liian suuren painon perinpohjaiselle tunteista puhumiselle ja väheksymme kevyttä jutustelua, jossa kumpikin jakaa elämäänsä arjen tasolla. En usko siihen, että puheen laatu korvaa määrää.

6. Millainen kommunikaatio tuhoaa parisuhteen?

Epäsuora, määräilevä, ohi puhuva, manipuloiva tai kiukutteleva. Jos tarvitsee ja tahtoo jotain, se pitäisi osata sanoa suoraan eikä epäsuorasti ja kierrellen.

Tarpeen ilmaiseminen ei tietenkään tarkoita sitä, että toinen on velvollinen täyttämään tarpeeni. Hän saa kuitenkin tietää, mitä minä tahdon ja kaipaan, ja voi reagoida tähän tietoon parhaaksi katsomallaan tavalla.

Mies ei välttämättä tiedä, onko hän surullinen, pettynyt, vihainen vai pelokas.

7. Voiko tunteista puhua, jos niitä ei tunnista?

Terapeutin luokse tullaan useimmiten kertomaan, että nyt ahdistaa tai on paha olla. Toisin sanoen ihminen ei osaa tarkemmin eritellä, miltä tuntuu ja mistä tunteet kumpuavat.

Mies ei oikein tiedä, onko hän esimerkiksi surullinen, pettynyt, vihainen tai pelokas. Miehillä on sellainen ennakkoluulo, että tunteet ovat hienoja ja syvällisiä. Heillä tulee uutisena, että tunteita voi käsitellä ja opiskella siinä missä auton tai akkuporakoneen käyttöä. Ja että tunteitaan voi opetella tunnistamaan ja nimeämään.

8. Kumpi on vaikeampaa, puhuminen vai kuunteleminen?

Kuunteleminen niin, että ei ahdistu ja ala laatia saman tien jonkinlaista puolustuspuhetta, on todella vaikeaa. On paljon helpompi olla kuuntelevinaan kuin kuunnella. Samaan aika ei voi miettiä seuraavaa siirtoaan eikä puheenvuoroaan.

Tämä näkyy yhteiskunnassa laajemminkin. Puhumista ja esiintymistä meille kyllä opetetaan, mutten ole löytänyt vielä yhtään koulutusta, jonka tavoitteena olisi kuuntelemisen oppiminen.

9. Helpottuuko puhuminen, jos kumppani vaihtuu?

Yleensä se vaikeutuu. Tutusta kumppanista tietää, millainen hän on, mutta uudessa suhteessa kaikki on aloitettava alusta. Uutta suhdetta aloittaessa ei voi olla aavistustakaan siitä, miten toinen reagoi esimerkiksi vaikeisiin tunteisiin tai häpeällisiin asioihin.

Asiassa on se kääntöpuoli, että tuntematon ihminen voi kuunnella tarkemmin, mitä minä sanon. Se selittää vahvan tunteen siitä, että toinen tuntuu ymmärtävän minua.

Uudessa ihmisessä on sekin viehätys, että hän ei kuuntele minua minkään ennakkoluulon tai -käsityksen vallassa.

Tärkeille puhuttaville asioille pitää raivata tilaa kalenterista.

10. Kumpi on tärkeämpää, puhua vai pussata?

Kummatkin ovat tärkeitä. Monelle on luontevampaa tunnustaa arjen keskellä rakkautta teoilla kuin suurilla sanoilla. Pienet palvelukset ja kosketukset ovat tärkeitä, jotta kumppani ymmärtää olevansa rakastettu.

Pelkkiin sanoihin ilman tekoja on vaikea uskoa. Hellyys ja teot antavat sanoille vahvistuksen, mutta toki niitä sanojakin tarvitaan.

11. Miten teet puhumiselle tilaa omassa parisuhteessasi?

Tärkeille puhuttaville asioille pitää raivata tilaa kalenterista. Se ei tarkoita sitä, että asiasta pitäisi puhua tuntikausia. Usein on parempi puhua puoli tuntia tai tunti ja jättää sitten asia hautumaan joksikin aikaa. Rajallinen aika auttaa myös siinä, että pysytään asiassa.

Aina ei tarvitse edes keskustella, vaan riittää, kun toinen kertoo omat tarpeensa ja ajatuksensa ja antaa toiselle mahdollisuuden miettiä niitä kaikessa rauhassa.

Tällaiset palaverit varmistavat, että myös vaitonaisempi puoliso sitoutuu kommunikoimaan. Ja kun aika on sovittu ennalta, hänen ei tarvitse pystyä puhumaan juuri silloin kun toinen haluaa, mutta hän itse on tekemässä jotain muuta.

 

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 8/2018.

Väärinymmärrys kasaantuu

Puhumattomuus on usein suojautumisyritys väärin ymmärtämiseltä ja kohtuuttomalta tuntuvilta kommunikaatiovaatimuksilta. Jos pelkää toisen reaktioita ja kiukkua, on helpompi vaieta.

Kertominen riittää

Toimivassa kommunikaatiossa on tärkeää, että vastausta ei tarvitse antaa heti, vaan asiaa saa miettiä kaikessa rauhassa.

Anna toiselle kartta itsestäsi

Parisuhteessa on kaksi tarvitsevaa ihmistä, joiden tarpeet eivät osu aina yksiin. Jos toisen tarpeet pitää arvailla, arvaukset menevät usein metsään. Tarpeet pitää siis ilmaista ja tuoda julki.