Hylkäämistä kannattaa pyytää anteeksi.

Muutin ulkomaille, kun lapseni olivat alle 15-vuotiaita. Minä ja mieheni olimme silloin nukkuneet jo kymmenen vuotta eri huoneissa. Olimme pysyneet yhdessä vain lasten takia ja erosimme rauhallisesti. Kun lähdin Suomesta, ajattelin, että nuorempi poikani muuttaisi myöhemmin luokseni. Lapset kuitenkin jatkoivat mielellään arkeaan siellä, missä olivat koti, koulu ja kaverit. Lennot ja ulkomaanpuhelut olivat siihen aikaan kalliita. Nyt lapseni ovat kolmekymppisiä ja huomaan, että nuorempi poikani kipuilee lähtöäni edelleen.

Minerva, 62

Hylkääminen ja hylätyksi tuleminen ovat kokemuksia, joita jokaisella on elämänsä aikana. Niistä yleensä selviää, jos tarjolla on tukea ja mahdollisuus käsitellä asiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Minervan tapauksessa hänen itsensä on tärkeää tutkiskella, sietääkö hän lapsensa kokemuksia, sanoo psykologi Julia Pöyhönen. Lapsen lähestyminen aikuisiällä tarkoittaa, että vastassa voi olla vaikeita tunteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Lapsi saattaa purkaa hylätyksi tulemisen tunteitaan voimallisesti. Minervan on hyvä valmistautua itkuun ja huutoon, jotka ovat pienen lapsen tunteita aikuisessa lapsessa, ja keskittyä ottamaan aikuisen rooli. Kokemus voi olla lapselle puhdistava: hän saa kohdistaa surun ja pettymyksen tunteensa vanhempaan, joka ei ole ollut paikalla lapsuudessa.

Lapsi saattaa purkaa hylätyksi tulemisen tunteitaan voimallisesti.

Ilman näiden tunteiden kuulemista ja kestämistä uuden ja terveen ihmissuhteen syntyminen voi olla mahdotonta.

– Lapsi saattaa kokea tulevansa uudelleen hylätyksi, Pöyhönen sanoo.

Ero äidistä jättää aina jälkensä, tapahtuipa se kuoleman, sairastumisen tai avioeron takia, sanoo psykologian tohtori ja tietokirjailija Anja Laurila. Hylkäämiskokemus ja ikävä ovat ikuisesti osa jätetyn lapsen tarinaa.

Ero äidistä jättää aina jälkensä.

– Tässä tapauksessa pojan elämässä on ollut selvästi myös tukitekijöitä, joiden avulla hän on selviytynyt ja perustanut oman perheen.

Hylkäämistä kannattaa pyytää anteeksi. Anteeksi antaminen on usein myös lapsen oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Se helpottaa oloa ja vapauttaa energiaa muuhun elämään. Parhaimmassa tapauksessa se estää trauman siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Anteeksi antaminen on usein myös lapsen oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää.

Julia Pöyhönen muistuttaa, että uutta suhdetta lapseen ei voi rakentaa vain yhdellä syvällisellä keskustelulla.

– Uteliaisuus, aika ja kärsivällisyys auttavat. Menneeseen palaaminen useamman kerran kannattaa, vaikka se tuntuisi raskaalta. Näin asia tulee vähitellen käsitellyksi. Jos jatkuva keskustelu tuntuu raskaalta, kannattaa kirjoittaa kirjeitä omista tunteista. Lapselle ei saisi jäädä sellainen olo, että vanhempi ohittaa tekonsa eikä suostu keskustelemaan siitä.

Koko jutun voi lukea ET-lehden numerosta 5/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla