Dementiakylä Hogewey ei ole vain joukko rakennuksia, vaan kokonainen kylä.
Dementiakylä Hogewey ei ole vain joukko rakennuksia, vaan kokonainen kylä.

Helsinkiin ja Tampereelle on suunnitteilla dementiakyliä laitoshoidon tilalle. Malli tulee Hollannin Hogeweystä.

Pari vuotta sitten valmistunut ensimmäinen Hogeweyn kylä näyttää katuineen, puistoineen ja puutarhoineen tavalliselta hollantilaiskylältä pienoiskoossa. Kylään tullaan vartioidun portin kautta. Aukiolla solisee suihkulähde, keväisin kukkivat alppiruusut.

Asukkaat saavat liikkua alueella vapaasti, he käyvät yksin tai avustajan kanssa kävelyllä, ostoksilla myymälässä, kampaajalla, fysioterapeutilla tai matkatoimistossa.

Kylässä toimii kerhoja, joissa asukkaat voivat harrastaa musiikkia, maalausta, leivontaa tai kukkien asettelua. Asukkaita ja lähinaapureita palvelevat lisäksi ravintola, pubi ja teatteri, jossa järjestetään musiikki- ja näytelmäesityksiä.

Video: Pätkiikö muisti? Paranna muistiasi kolmella liikkeellä

Hogeweyssä ei ole vuodepotilaita eikä laitosmaista hoitoa. Ketään ei ole estetty liikkumasta mihinkään aikaan vuorokaudesta. Henkilökunta  ja vapaaehtoiset siivoavat, pyykkäävät,  käyvät kaupassa ja tiskaavat. Asukkaat voivat osallistua kotitöihin kuntonsa ja halunsa mukaan.

Merkittävää on se, että dementiakylän kodeissa tehdään arkisia askareita ja eletään niin normaalia elämää kuin mahdollista, suojatussa ympäristössä.

Hoitajat ovat kuin ystäviä, perheenjäseniä tai kotiapulaisia. Asukkaiden elämisen laatua ja hyvinvointia pidetään yhtä tärkeinä kuin hoitoa. Kodit sisustetaan asukkaiden elämäntyylin mukaisesti.

Lähde: Tesso-lehti.

Facebook on alavieskalaiselle Meeri Rinta-Joupille, 67, tärkeä keino tuulettaa mieltä. Alzheimeria sairastavan miehen hoidosta ja eläkkeelle jäämisestä kirjoittaminen ja jutteleminen helpottaa oloa.

Meeri Rinta-Jouppi:

"Mieheni on ollut Alzheimerin takia laitoksessa puhe- ja liikuntakyvyttömänä yli kymmenen vuotta. Olen vielä töissä, mutta vietän joka ilta pari tuntia hänen luonaan.

Saan usein taistella niin vaipoista, lääkkeistä kuin ruuastakin. Kun miehelläni oli keuhkokuume, kävin lääkärin kanssa tiukan neuvottelun lääkityksestä. Vaadin sitä ja sain tahtoni läpi.

Kun pääsen kotiin, painelen usein heti koneelle. Puran kiukkuani mieheni hoidon ongelmista päivittämällä ajatuksiani Facebookiin. Saan siitä voimaa. En koskaan kohdista purkaustani ihmisiin, vaan järjestelmiin. Tunteiden sanoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksiani.

Minulla on Facebookissa sopiva määrä lukijoita: ystäviä, sukulaisia, omaishoitajatuttuja ja uudelleen löytyneitä koulukavereita. Se on vertaistukiryhmäni, jolle saan rauhassa purkaa ajatukseni. Kirjoitan muutaman kerran viikossa, viikonloppuisin olen aktiivisin. Saan myös palautetta, joka antaa uusia näkökulmia.

Eläkkeelle jäämiseni on pelottavan lähellä. Kipuilen sitäkin päivityksissäni. Miten osaan olla eläkkeellä, kun työ ympäristöterveydenhuollon johtajana on ollut elämäni tukiranka? Monet sanovat tunteneensa samoin. Virittelimme jo entisten työkaverien kahvilaryhmää.

Kerron mukavistakin asioista. Aamukävelyn jälkeen kirjoitan, mitä ihanaa näin luonnossa. Myönteisistä havainnoista kertominen vahvistaa myönteisyyttä.

Sanaisen arkkuni voi avata aamun sanomalehti, lukemani kirja tai vaikka huono palvelu autokaupassa. Kun olin ostamassa uutta autoa, meikäläinen vanha muori oli kaupassa kuin lude sängyn raossa. Myyjä tuli luokseni vasta kun istahdin autoon."

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2018.

Omaa kehoa voi olla vaikea rakastaa. Siksi pinnalle on noussut kehopositiivisuus eli aate, joka pyrkii opettamaan itseinhon sijaan itsensä hyväksymistä. 

Etenkin kesää kohden ajatukset bikineistä ja mekkokeleistä voivat ahdistaa: en voi, en kehtaa, näytän kamalalta. Entä, jos stressaamisen, ulkonäön muokkaamisen ja ainaisen laihduttamisen sijaan yrittäisitkin muuttaa ajatusmaailmaasi?

Tässä kuusi vinkkiä, joiden avulla sinäkin voit opetella kehopositiivisemmaksi.

1. Katso peiliin

Iso vatsa, heiluvat allit, muhkuraiset reidet, liian luiseva... Kun katsot peiliin, näetkö vain vikoja? Pyri mieluummin keskittymään hyvään. Keksi jokaista kehossasi inhoamaasi asiaa kohden kaksi asiaa, joista pidät. Se voi tuntua aluksi vaikealta, mutta pian alat löytää positiivisia kohtia helpommin. Voit ajatella: ”En ehkä ole juuri sellainen kuin haluaisin, mutta olen silti aika ihana.”

2. Kiitä kehoasi

Mieti, miten usein parjaat ulkonäköäsi hiljaa mielessäsi tai ääneen ystävällesi. Ala sen sijaan kehua kroppaasi siitä, mitä se osaa tehdä. Jalkasi kuljettavat sinua, kätesi voivat koskettaa. Olet ehkä voimakas tai hyvä halaamaan. Jokaisella on vain yksi keho. Mikset arvostaisi omaasi ja kohtelisi sitä rakkaudella?

3. Unohda kokolappu

On kurjaa, kun tuttu vaatekoko ei mene päälle sovituskopissa. Muista kuitenkin, että vaatekoot vaihtelevat paljon eri valmistajilla. Siksi niitä ei kannata tuijottaa liikaa. Älä välitä lapun numerosta, vaan valitse sellainen vaate ja koko, joka tuntuu hyvältä päällä.

Paidanniskaan merkitty koko ei myöskään kerro sinusta ihmisenä mitään. Jos lapun numeron näkeminen silti ahdistaa, leikkaa koko lappu irti.

4. Älä vertaa muihin

Katsele muita ihmisiä lempein silmin, älä katkerasti tai vertaillen. Kun mietit, että tuttavasi, joku julkisuuden henkilö tai mainoksen malli on kaunis ja upea, ajattele: ”Ja niin olen minäkin.”

Nykyinen kauneusihanne on ehkä hoikka ja treenattu, mutta vartaloita on lukemattomia erilaisia. Ne ovat kaikki yhtä arvokkaita. 

5. Liiku oikeista syistä

Moni rääkkää itseään kuntosalilla tai lenkkipolulla verenmaku suussa. Jos huomaat urheilevasi ulkonäön takia, ota aikalisä. Etsi laji tai tapa liikkua, josta oikeasti pidät. Liiku hyvän olon vuoksi – älä siksi, että söit eilen pullan. Liikunnan ei kuulu olla rangaistus.

6. Ole ystävä itsellesi

Yritä kohdella itseäsi yhtä kiltisti kuin kohtelet parasta ystävääsi. Pidät hänestä hänen itsensä, et ulkonäön takia, eikö niin? Mieti, mikä sinun persoonassasi on hyvää. Olet ehkä sisukas, rohkea, hyvä äiti tai rakastava puoliso, kätevä käsistäsi tai hyvä työssäsi. Keskity vahvuuksiisi. Ihmisarvosi ei riipu siitä, miltä näytät.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.