Säännöllinen liikunta suojaa dementialta. Erityisen voimakkaan suojan liikunta antoi ylipainoisille ja lihaville henkilöille, osoitti Itä-Suomen yliopiston tutkimus.

Tutkimuksessa havaittiin, että keski-iässä liikuntaa vähintään kahdesti viikossa harrastaneet sairastuivat harvemmin dementiaan kuin ne, jotka harrastivat vähemmän liikuntaa. Liikunnan suojaava vaikutus tuli näkyviin koko tutkimusväestössä, mutta se oli erityisen voimakas ylipainoisilla ja lihavilla.

Tutkimus hyödynsi Pohjois-Karjala-projektia

Aikaisemmat tutkimustulokset liikunnan vaikutuksesta dementiaan ovat olleet ristiriitaisia, ja syyksi on arveltu liian lyhyttä seuranta-aikaa ja liikunnan vaikutusta muokkaavia tekijöitä kuten sukupuolta, painoindeksiä, ikää tai Alzheimerin taudin perinnöllisiä riskitekijöitä.

Tämän tutkimuksen seuranta-aika oli pitkä: mukana oli henkilöitä, jotka olivat osallistuneet jo Pohjois-Karjala-projektiin 1970-luvulla.
Lisäksi sosioekonominen asema, ikä, sukupuoli, perinnölliset riskitekijät, lihavuus tai painonpudotus sekä muut elämäntavat, terveydentila tai keski-iän työn fyysinen rasittavuus eivät selittäneet tuloksia. 

Itä-Suomen Yliopiston neurologian yksikössä toteutetun tutkimuksen tulokset on julkaistu Alzheimer’s & Dementia- lehdessä.

Muistiliitto: Hyötyliikunnastakin on hyötyä

Liikunta ja fyysinen aktiivisuus tuovat terveyttä ja mielihyvää, todetaan Muistiliiton sivuilla olevassa artikkelissa. Aivojen verenkierto paranee ja aivosolujen väliset yhteydet uusiutuvat ja tehostuvat, mikä on tärkeää muistijälkien syntymisen ja säilymisen kannalta.

Artikkelissa muistutetaan, että fyysinen aktiivisuus laskee riskiä moneen sairauteen, mukaan lukien etenevät muistisairaudet. Erityisesti keski-iän liikuntatottumuksilla on yhteyttä vireämpiin mielentoimintoihin iäkkäänä. 

Hyötyliikunanstakin on artikkelin mukaan hyötyä: Kaikki sydäntä sykkimään laittava liikkuminen on kannattavaa, on se sitten imurointia, juoksulenkki, haravointia, kuntosalikäynti, jalkapalloa tai marjastusta.

Miten paljon on tarpeeksi? UKK-instituutin liikuntasuositusten mukaan sydäntä ja hengityselimistöä kuormittavaa liikuntaa tulisi harrastaa useana päivänä viikossa yhteensä vähintään 2t 30min reippaasti tai 1t 15min erittäin reippaasti. Lisäksi tulisi harjoittaa lihaskuntoa ja liikehallintaa ainakin kahdesti viikossa. Iäkkäillä tasapainoharjoittelu korostuu.

Liikuntasuoritukset kannattaa jakaa vähintään kolmelle päivälle, ja yhden liikkumishetken tulisi kestää vähintään 10 minuuttia, jotta terveyshyödyt saavutettaisiin. Säännöllisen ja runsaan liikunnan vastapainoksi on aina muistettava myös levätä.

Lähteet: Itä-Suomen yliopisto, muistiliitto.fi

Omaa kehoa voi olla vaikea rakastaa. Siksi pinnalle on noussut kehopositiivisuus eli aate, joka pyrkii opettamaan itseinhon sijaan itsensä hyväksymistä. 

Etenkin kesää kohden ajatukset bikineistä ja mekkokeleistä voivat ahdistaa: en voi, en kehtaa, näytän kamalalta. Entä, jos stressaamisen, ulkonäön muokkaamisen ja ainaisen laihduttamisen sijaan yrittäisitkin muuttaa ajatusmaailmaasi?

Tässä kuusi vinkkiä, joiden avulla sinäkin voit opetella kehopositiivisemmaksi.

1. Katso peiliin

Iso vatsa, heiluvat allit, muhkuraiset reidet, liian luiseva... Kun katsot peiliin, näetkö vain vikoja? Pyri mieluummin keskittymään hyvään. Keksi jokaista kehossasi inhoamaasi asiaa kohden kaksi asiaa, joista pidät. Se voi tuntua aluksi vaikealta, mutta pian alat löytää positiivisia kohtia helpommin. Voit ajatella: ”En ehkä ole juuri sellainen kuin haluaisin, mutta olen silti aika ihana.”

2. Kiitä kehoasi

Mieti, miten usein parjaat ulkonäköäsi hiljaa mielessäsi tai ääneen ystävällesi. Ala sen sijaan kehua kroppaasi siitä, mitä se osaa tehdä. Jalkasi kuljettavat sinua, kätesi voivat koskettaa. Olet ehkä voimakas tai hyvä halaamaan. Jokaisella on vain yksi keho. Mikset arvostaisi omaasi ja kohtelisi sitä rakkaudella?

3. Unohda kokolappu

On kurjaa, kun tuttu vaatekoko ei mene päälle sovituskopissa. Muista kuitenkin, että vaatekoot vaihtelevat paljon eri valmistajilla. Siksi niitä ei kannata tuijottaa liikaa. Älä välitä lapun numerosta, vaan valitse sellainen vaate ja koko, joka tuntuu hyvältä päällä.

Paidanniskaan merkitty koko ei myöskään kerro sinusta ihmisenä mitään. Jos lapun numeron näkeminen silti ahdistaa, leikkaa koko lappu irti.

4. Älä vertaa muihin

Katsele muita ihmisiä lempein silmin, älä katkerasti tai vertaillen. Kun mietit, että tuttavasi, joku julkisuuden henkilö tai mainoksen malli on kaunis ja upea, ajattele: ”Ja niin olen minäkin.”

Nykyinen kauneusihanne on ehkä hoikka ja treenattu, mutta vartaloita on lukemattomia erilaisia. Ne ovat kaikki yhtä arvokkaita. 

5. Liiku oikeista syistä

Moni rääkkää itseään kuntosalilla tai lenkkipolulla verenmaku suussa. Jos huomaat urheilevasi ulkonäön takia, ota aikalisä. Etsi laji tai tapa liikkua, josta oikeasti pidät. Liiku hyvän olon vuoksi – älä siksi, että söit eilen pullan. Liikunnan ei kuulu olla rangaistus.

6. Ole ystävä itsellesi

Yritä kohdella itseäsi yhtä kiltisti kuin kohtelet parasta ystävääsi. Pidät hänestä hänen itsensä, et ulkonäön takia, eikö niin? Mieti, mikä sinun persoonassasi on hyvää. Olet ehkä sisukas, rohkea, hyvä äiti tai rakastava puoliso, kätevä käsistäsi tai hyvä työssäsi. Keskity vahvuuksiisi. Ihmisarvosi ei riipu siitä, miltä näytät.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.

Kriisin voi laukaista onnettomuus, äkillinen sairastuminen tai läheisen kuolema. Kriisin käsittelyn neljä vaihetta tulee työstää läpi ennen kuin elämää voi jatkaa.

Kyllä se siitä. Elämä kantaa. Muista positiivinen asenne. Kannustuslauseet eivät auta, kun elämältä katoaa pohja ja horisontti.

Toipuminen lähtee siitä, että hyväksyy pikkuhiljaa uuden järkyttävän todellisuuden. Psykologian kielellä puhutaan traumaattisen kriisin työstämisestä.

Tyypillisiä traumaattisen kriisin laukaisijoita ovat onnettomuudet, läheisen kuolema tai äkillinen sairastuminen. Kriisin käsittelyssä on neljä vaihetta: sokki, reaktio, työstäminen ja uudelleensuuntautuminen.

1. Ensin tulee sokki

Traumaattisen kriisin sokkivaiheessa tietoisuus ja huomiokyky kaventuvat, todellisuudentaju horjuu. Tavallisia oireita ovat vetäytyminen, yliaktiivisuus, tapahtuman kieltäminen ja paniikkituntemukset.

Sokki on mielen aikalisä tilanteessa, jossa on mahdotonta käsitellä kaikkea uutta.

2. Reaktiovaihe valmistaa tulevaan

Reaktiovaiheessa traumaattinen kokemus tunkeutuu jatkuvasti mieleen. Ihminen yrittää päästä kärryille, miksi ja miten kaikki tapahtui.

Muutoksen täydellinen kieltäminen vähenee, ja tunteet heräävät. Prosessi sisältää usein ahdistuneisuutta, masennusta, itkuisuutta ja univaikeuksia.

3. Työstäminen on kovaa työtä

Työstämisvaiheessa ihminen alkaa rakentaa kielellistä kertomusta kokemastaan. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten tästä selviää. Kun työstämisvaihe etenee, keskittyminen tapahtuneeseen ja menneeseen elämään vähenee. Trauma alkaa hellittää.

Jos kriisireaktio lukkiintuu, tarvitaan ammattiapua.

4. Elämä kantaa sittenkin

Traumaattisen kriisin loppusuoralla ihminen alkaa pelata uusilla korteillaan ja elämä voittaa.

Elämä ei ole ennallaan, mutta joiltain osin se voi olla jopa todempaa, täydempää ja parempaa kuin ennen.

Traumaattisen kriisin työstäminen on tuottanut uudenlaisen luottamuksen. Elämä on arvaamaton, mutta elämisen arvoinen.

Lähde: Suomen mielenterveysseura

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2017.