Muistisairauden oireet huomaa tavallisesti joku muu kuin asianomainen itse – esimerkiksi puoliso, lapset tai ystävät. Geriatri Jyrki Rintala listasi tyypillisimmät dementiaoireet.

1. Aune, 75, kertoo tyttärelleen, että kotona käy varkaita silloin, kun hän itse on poissa.

Varastamisharhaluulot ovat varsin yleisiä keskivaikeaan dementiaan liittyviä käytös­oireita. Niitä aiheuttavat aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset.

Taustaa: 10 keinoa estää dementia

2. Tytär kertoo, että 80-vuotias äiti juttelee jatkuvasti samoja asioita puhelimessa. Äidin luona käydessään tytär löytää erääntyneitä ja maksamatta jääneitä laskuja. Jääkaapissa on vanhentuneita ruokia.

Muistisairauden alkuvaiheessa sairastunut unohtaa asioita, koska lähimuisti on merkittävästi heikentynyt. Siksi juuri kerrotut asiat tai tapahtumat eivät siirry lyhytaikaisesta muistista niin sanottuun säilömuistiin.

3. Pentti, 75, kertoo vaimolleen, että talvirenkaiden vaihto ei enää onnistu. Pentti ei muista, missä työkalut ovat, eikä sitä, kuinka auton renkaat pitikään vaihtaa.

Muistisairauden edetessä sairastunut ei pysty enää entiseen tapaan suoriutumaan rutiinitoimista, jotka aiemmin sujuivat helposti. Oireet aiheuttaa sekä heikentynyt lähimuisti että kykenemättömyys suunnitella asioita.

4. Aiemmin aktiivisesti kunnallis­politiikkaan ja järjestötoimintaan osallistunut Antti, 78, muuttuu alakuloiseksi ja hitaaksi. Hän unohtelee kokousten ajankohdat eikä enää aiempaan tapaan tee kokouksissa muistiin­panoja tai suunnittele menemisiään.

Alakuloisuus, masentuneisuus ja syrjään vetäytyminen voivat ennakoida tai merkitä alkavaa muistisairautta, joskin nämä oireet voivat johtua myös masennussairaudesta. Dementian aiheuttamat käytösoireet johtuvat huonontuneesta lähimuistista ja tunnereaktioista vastaavien aivoalueiden heikkenemisestä.

Suomalaistutkimus paljasti: Epäluottamus lisää dementian vaaraa

5. Aina hillitysti käyttäytynyt Mirja, 70, yllättää omaisensa kertomalla avoimesti seksiin liittyvistä asioista. Mirja epäilee samanikäisen puolisonsa pettävän häntä toisten naisten kanssa.

Muistisairauteen liittyy käyttäytymistä, joka ei kuulu sairastuneen luonteeseen, ja luonne voi muuttua hyvinkin erilaiseksi kuin ennen. Näin tapahtuu,  koska muistista ja tunneelämästä vastaavien aivoalueiden yhteistoiminta heikkenee.

Yleensä tällaisia käytösoireita ilmenee silloin, kun muistisai­raus on keskivaikea – ei niinkään vielä sairauden lievässä vaiheessa. Muuttunut käytös, kuten muutkin dementian oireet, voi olla omaisista hyvin ahdistavaa.

6. Martti, 75, ajaa autolla vaimonsa kanssa ystäväpariskunnan luokse. Matkalla Martti eksyy aiemmin aivan tutulta reitiltä.

Eksymisongelmat ovat tavallisia: sairastunut voi ajautua pois tutuksi tulleelta reitiltä. Hänellä on vaikeuksia hahmottaa matkoja ja paikkoja sekä suunnitella reittejä. Oireet aiheuttaa lähimuistista ja hahmottamisesta vastaavien aivoalueiden toiminnan heikkeneminen.

7. Yksin asuva Kyllikki, 85, tuodaan lääkäriin, koska hän on kaatunut kotona. Kotikäynnillä selviää, että kaatumisen syynä on ollut liian suuri annos unilääkettä. Uni- ja sydänlääkkeet ovat menneet sekaisin, eikä Kyllikki pysty muistaman, milloin hän on ottanut minkäkin pillerin.

Dementiaa sairastavien tapaturmariski voi kasvaa useastakin syystä. Tyypillistä on, että lähimuistin heikkeneminen johtaa sekaannuksiin lääkkeissä. Erityisesti nukahtamislääkkeet lisäävät kaatumisriskiä. Iäkkäiden kohdalla on hyvä muistaa, että joskus kaatuilun taustalla saattaa olla myös liian suuri määrä lääkereseptejä.

8. Tyyne, 80, tulee muistitutkimuksiin, koska tytär on huomannut, että äidillä jää jatkuvasti liesi päälle. Tytär pelkää, että äiti aiheuttaa huoneistossa tulipalon.

Lähimuistin heikkeneminen voi näkyä myös niin, että sairastunut unohtaa toistuvasti katkaista virran sähkölaitteista. Erilaisten turvalaitteiden avulla tapaturmariskiä voidaan vä­hentää.

Liikunta, ruoka ja hyvä seura auttavat muistisairaita

9. Mikko, 78, tulee käymään tyttärensä uudessa asunnossa ensimmäistä kertaa. Vessasta palatessaan hän eksyy ja hänet löydetään hämillisenä harhailemasta talon pesutiloista.

Muistisairaudelle on tyypillistä, että vieras ympäristö sekoittaa tutut arjen kuviot. Silloin yksinkertainenkin asia muuttuu vaikeaksi. Oireet aiheuttaa hahmottamiseen ja reittien löytämiseen liittyvien aivoalueiden yhteistoiminnan häiriö.

10. Jaakon, 85, avaimet ja silmälasit ovat jatkuvasti hukassa. Kun poika tulee niitä etsimään, avaimet löytyvät kukkapurkista ja silmälasit pakastearkusta.

Esineiden alituinen katoaminen ja löytyminen oudoista paikoista kuuluu kuvaan. Yleensä asianomainen ei kovin helposti löydä esineitä ilman toisten apua. Tavaroiden katoaminen johtuu lähimuistin ja tarkkaavaisuuden heikkenemisestä.

Milloin tutkimuksiin?

11. Muistitutkimuksiin on syytä hakeutua, jos epäilee oman tai läheisensä muistin heikentyneen. Tutkimukset voi aloittaa terveyskeskus­lääkärin tai yksityislääkärin vastaanotolla.

12. Jos oma tai läheisen muisti huolestuttaa, lyhyen muisti­kyselyn voi käydä tekemässä esimerkiksi osoitteessa www.terveyskirjasto.fi

 Lähde: Geriatri Jyrki Rintala

Vierailija

12 neuvoa dementian huomaamiseen

Niinpä. Meillä päin sanottiin yhdestä jos toisestakin vanhuksesta: " Kuuluu jo sekin houraavan". Vanhusten muisti heikkeni pikkuhiljaa eikä siitä tehty sen kummempaa numeroa. Vanhuksia arvostettiin eri tavalla ja he saivat tehdä pieniä askareitaan niin kauan kuin kykenivät. Näin he kokivat olevansa tarpeellisiakin. Esim vaarilleni oli tärkeää , että hän sai tehdä heinäseipään tappeja ja mummoni lempipuuhaa oli perunoiden kuoriminen aivan viimeisiin elinkuukausiin saakka.
Lue kommentti

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju

Ulla saa voimaa kylmästä vedestä. Hän on harrastanut avantouintia useamman vuoden.
Ulla saa voimaa kylmästä vedestä. Hän on harrastanut avantouintia useamman vuoden.

Jo lapsena Ulla Maloney, 54, tarkisteli pakonomaisesti hellan levyjä, etteivät ne olleet päällä. Pakkoajatukset veivät Ullan lopulta sairauseläkkeelle.

Jo lapsena Ulla Maloney ajatteli, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Ennen kouluun lähtöä hän tarkisti, ovatko hella ja sähkölaitteet pois päältä, vaikkei ollut käyttänyt niitä. Lukioikäisenä ahdistavat ajatukset täyttivät pään. Ylioppilaskirjoituksissa Ullaa pelotti, että hän oli kirjoittanut koepaperiin älyttömyyksiä, kuten kirosanoja.

Vajaat 20 vuotta sitten ahdistavaan oloon löytyi selitys. Ulla oli juuri perustanut miehensä kanssa perheen ja tytär oli puolivuotias, kun hän sai pahan kohtauksen.

– Ajattelin, että en voi elää näin, varsinkaan vauvan kanssa.

Aviomies kannusti hakemaan apua, ja niin Ulla varasi ajan mielenterveystoimistosta. Lääkäri totesi Ullan kärsivän pakko-oireisesta häiriöstä.

– En tiennyt tämän olevan sairaus, jolla on nimi ja johon on tarjolla hoitoa ja lääkitystä. Luulin, että tämä on vain minun juttuni. Että olen ainoa.

Ulla kertoo OCD-oireiden nousevan pintaan erityisesti stressaantuneena. Oireet ovat lähinnä pakkoajatuksia, mutta myös tarkistamista.

– Saatan rynkyttää oven kahvaa niin, että se melkein lähtee irti.

Pakkoajatuksia on paljon erilaisia, ja niitä ilmaantuu koko ajan uusia. Eniten Ulla pelkää vahingoittavansa jotain ihmistä. Kun hän ohittaa autolla jonkun, hän pelkää osuneensa tähän.

– Kerran pelästyin ajaneeni jonkun päälle ja jouduin palaamaan samaan paikkaan uudelleen ja uudelleen. Ahdisti ja stressasi. Toivoin pääseväni kotiin turvaan.

Työstressi oli liikaa

Mielenterveystoimiston kautta Ulla pääsi psykoterapiaan. Lääkitystä hän on käyttänyt siitä lähtien. Vain kerran lääkkeet jäivät pois, kun perheeseen yritettiin hankkia toista lasta. Samaan aikaan perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja Ulla joutui jättämään työpaikkansa. Olo oli raskas. Masennus hiipi kuvioihin.

– Tuskin pääsin sängystä ylös. Kerran mies soitti kauppareissulta ja kysyi ostoksista. Ihmettelin, kuinka jollain on niin paljon energiaa, että jaksaa käydä kaupassa.

Masennusjakso kesti muutaman kuukauden. Sen jälkeen Ulla meni osa-aikatyöhön, ja se edesauttoi toipumista. Idea toisen lapsen hankkimisesta unohdettiin, ja Ulla jatkoi lääkityksen käyttöä.

"Työstressin loppuminen auttoi."

Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti takaisin paikkakunnalle, josta oli lähtenyt. Ullan työ vaihtui kokoaikaiseksi, ja sitten alkoivat jatkuvat muutoksia.

– Työtehtäväni eivät pysyneet enää samanlaisina. Koin sen stressaavana, minkä seurauksena OCD-oireeni lisääntyivät.

Tästä alkoi sairauslomakierre. Sitten työviikko lyheni kahteen päivään, mikä teki Ullalle vaikeaksi pysyä ajan tasalla työasioissa. Lopulta lääkäri ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Eläke alkoi kolme vuotta sitten. Työuraa Ullalle oli ehtinyt kertyä 27 vuotta.

– Se auttoi. Työstressin loppuminen vaikutti mielialaani positiivisesti, vaikka minulla on pakkoajatuksia edelleen päivittäin.

Avanto antaa voimaa

Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein piilottelua ja salailua. Ullankin sairaudesta tietävät toistaiseksi vain harvat.

– Uskaltauduin tähän haastatteluunkin pohdinnan jälkeen. Aviomieheni on ollut kannustava ja ymmärtäväinen. Haluan, että OCD:stä kirjoitetaan aikaisempaa enemmän.

– Ne kenelle olen kertonut, ovat sanoneet, etteivät olisi ikinä uskoneet, että minulla on pakko-oireinen häiriö. Pään sisäinen myllerrys ei näy päällepäin.

Ulla on käynyt OCD-yhdistyksen vertaistoiminnassa ja sopeutumiskursseilla. Niistä hän on saanut tukea.

Eläkkeellä olo ei tunnu tylsältä, päinvastoin. Hänellä on kolme koiraa ja kissa, joista saa voimaa ja iloa. Myös rescuekoiratoiminta on lähellä Ullan sydäntä.

– Lisäksi urheilen ja tapaan ystäviä.

Lenkkeilyn lisäksi hän on harrastanut seitsemän vuotta avantouintia.

– Uinti on minulle "pakkomielle". Se auttaa jaksamaan.

  • OCD on lyhennelmä englanninkielisistä sanoista obsessive-compulsive disorder. Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi. Siitä kärsii Suomessa 1-3 prosenttia aikuisista.
  • Sairaudella on selkeä ikä- ja sukupuolijakauma. Lapsuudessa tautiin sairastuneista valtaosa on poikia, kun taas 25 ikävuoden jälkeen enemmistö sairastuneista on naisia.
  • Yleisimmät pakko-oireet ovat tautien ja lian pelko, pakonomainen epäily sekä symmetrian tarve. Suurimmalla osalla potilaista esiintyy samanaikaisesti muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta.
  • OCD:tä hoidetaan psykoterapialla ja lääkkeillä. Vertaistuki ja potilasryhmiin osallistuminen voivat auttaa. Oireet helpottuvat usein iän myötä.