Kun rakkaan muisti alkaa hapertua ja käytös muuttua, omaiset joutuvat visaisten kysymysten eteen: Miten pidän oman kiukkuni kurissa?

Miten omaisen pitäisi käyttäytyä muistisairaan edessä? Tai puhelimessa, kun muistisairas soittaa ja väittää hölynpölyä.

Sairaanhoitaja, kouluttaja ja kirjailija Pirkko Telaranta vastasi eniten askarruttaviin kysymyksiin aiheesta.

  1. Saavatko omaiset näyttää, että harhat ja unohtelu usein ärsyttävät?

    Hermostuminen on inhimillistä: läheiset voivat tuntea voimattomuutta. Tunteita ei saa piilotella, ainakaan loputtomiin. Jos itkettää, on syytä itkeä ja jos suututtaa, voi senkin kohtuudella näyttää. On parempi kuohahtaa ja pyytää selkeästi anteeksi, kuin peitellä ja jurottaa.
    Tunteiden peittäminen näkyy ihmisestä. Varsinkin vaikeasti muistisairaat pystyvät lukemaan läheistensä kehonkieltä niin hyvin, että tunnekuohu paljastuu kyllä. Tilanne jumittuu ja lisää hermostuneisuutta.

  2. Miksi Alzheimer saa potilaan käyttäytymään vihamielisesti?

    Muistisairas ei yleensä tahallaan kiukuttele ja ärsytä, ellei kyseessä ole sairauden kieltäminen tai torjunta. Sellainen saattaa näyttäytyä ilkeilynä ja kiukutteluna.
    Jokainen muistisairas oirehtii omalla tavallaan. Joku kuihtuu hiljaa, toinen kiroilee kiukuissaan.
    Alzheimerin taudin dementiaoireet aiheuttavat lähes poikkeuksetta ahdistusta, pelkoa ja masennusta. Näihin tunteisiin kukin reagoi persoonallisuutensa mukaan. Hahmottaminen vaikeutuu, mikä tuottaa väärintulkintoja. Tumma kynnysmatto saattaa näyttää kuilulta, johon putoaa, jos siihen astuu.

  3. Onko nyrkkisääntöä suhtautumisesta muistisairaaseen?

    Jokainen on oma persoonansa myös sairastuessaan, joten yhtä perussääntöä ei ole.
    Kannattaa muistaa, että muistisairas on aikuinen ihminen, vaikka sairaus saattaa heikentää toimintakykyä ja loogista ajattelua. Myös sairasta suututtaa, jos häntä kohdellaan kuin lasta.
    Sairas voi  purkaa ahdistustaan läheisiinsä– siitähän vaikeaksi koettu käyttäytyminen usein johtuu. On hyvä koettaa asettautua sairaan asemaan.

  4. Dementoinut äiti soittaa tuon tuosta ja ilmoittaa, että hoitaja varastelee. Mitä sanon?

    Hölmöiltä vaikuttavat jutut ovat puhujalleen tosia, eli hän todella kokee ne niin. Mennyt elämä sekoittuu nykyhetkeen, eikä sairastunut kykene tekemään eroa. Monet uskovat, että hukassa olevat tavarat on varastettu.
    Jos elämässä on sattunut vaikeita asioita, joita ei ole voitu käsitellä, ne saattavat pulpahtaa pintaan ikään kuin juuri tapahtuvina. Melko usein kyseessä on kauan sitten kuolleen äidin tai isän käskyn noudattaminen: ”Pitää nyt mennä, ettei äiti suutu!”
    Ei kannata mennä mukaan harhaisiin tapahtumiin tai asioihin, mutta niitä ei saa kieltää. Parasta on ohjata lempeällä, mutta lujalla otteella todellisuuteen, varsinkin jos tuntemukset ovat ahdistavia. Älä siis sano ”älä puhu pötyä”, vaan ”niin sinusta varmaan nyt tuntuu, mutta tosiasiassa… ” Näin hätääntynyt saatetaan turvalliseen nykyhetkeen.
    Hölmöt jutut saattavat olla myös väärintulkintaa. Pihalla seisova kataja saattaa näyttää poliisilta tai kynnys korkealta rimalta.
    Hellä ja lämmin huumori auttaa irti tukalista tilanteista, kunhan sairastunutta ei aseteta pilkan kohteeksi.

  5. Jotkut muistisairaat ovat itsepäisiä ja ehdottomia. Miten saan omat ajatukseni läpi?

    Jos ihminen on luonteeltaan vahva tai työskennellyt johtavassa asemassa, muistisairaus voi olla erityisen vaikea. Kun on aina tottunut pärjäämään ja pätemään, on vastenmielistä alistua toisten ohjaamaksi ja auteltavaksi. Kukaan ei enää tosissaan kuuntele, asioita hoidetaan kysymättä ja arvostus puuttuu. Mieti, miten sairaalle voisi antaa tunteen siitä, että hän on vahva ja arvostettu, vaikka muut auttelevatkin häntä.
    Vaikea muistisairaus johtaa siihen, ettei ihminen pysty huolehtimaan itsestään. Läheisten täytyisi silti antaa sairastuneelle vaikutelma itsemääräämisoikeuden säilymisestä.
    Ota muistisairas mukaan päättämään asioistaan. Vaikka hän joutuukin taipumaan muiden tahtoon, hänelle syntyy tärkeä elämänhallinnan tunne.

  6. Muistisairas äiti ei tunnista minua, vaan ajaa minut ärhennellen pois. Miten toimin?

    On tietysti järkyttävää omaisille, jos esimerkiksi muistisairas isä alkaa flirttailla aikuisen tyttärensä kanssa tai äiti ei tunne lapsiaan. Ei kannata silti tehdä suurta numeroa siitä, ettei muistisairas tunnista läheisiään tai saa tuttuja kasvoja tai nimiä mieleensä. Joskus muistisairas puoliso hermostuu, kun sängyn viereen tulee vanha aviomies. Miehenhän piti olla nuori ja komea! Sellaisena hän miehen muistaa.
    Rauhallinen juttelu ja kädestä pitäminen riittävät monille.
    Läheiseltä vaaditaan paljon ja hän tarvitsee tukea. Vertaistuki auttaa.

    Lisätietoa:
    Pirkko Telaranta: Muistisairauden  kanssa – Alzheimer arjessa (Auditorium)
    Hanna Jensen: 940 päivää isäni muistina (Teos)

Anna Yli-Kyyny, 54, harrasti rankkaa liikuntaa, kunnes kroppa teki tenän. Pilates opetti, että keho kaipaa riuhtomisen sijaan laadukasta liikettä.

Tunnelmallinen kynttilöiden valo toivottaa tervetulleeksi pilatestunnille. On perjantai-ilta helsinkiläisessä Studio Kaivopuistossa, ja työviikon kiire lepattaa vielä mielissä, kun naisporukka asettuu matoille pitkäkseen. Ohjaaja Anna Yli-Kyyny johdattaa lempeällä puheellaan kääntämään huomion sisäänpäin.

Kroppa teki tenän.

Anna houkuttelee meitä hengittämään rauhallisesti ja tunnustelemaan käsillä lantion luisia rakenteita: Tuossa ovat lantiokorin reunat, aivan kuin elefantin korvat. Tuo littana kohta alaselässä on ristiluu, ja sen molemmin puolin löytyvät hymykuopat.

Anna kehottaa keinuttamaan lantiota rauhallisesti eteen ja taakse. Hän kysyy, hahmottavatko tunnilla olijat häpyluun ja hymykuoppien muodostaman kolmion. Olisiko sitä mahdollista tiivistää? Kyllä! Tunnemme, miten ydintuki herää, kuten pilatestermein sanotaan. Tältä tuntuu olla läsnä kehossaan. Tältä tuntuu, kun huomio kääntyy sisäänpäin ja tulee tietoiseksi omasta kehosta.

Oppilaita lempein mielikuvin neuvova Anna on Method Putkisto Pilates -ohjaaja, joka on kulkenut pitkän matkan kohti kehontuntemusta ja läsnäoloa. Vielä viisi vuotta sitten hän harrasti rankkaa hikiliikuntaa, kävi bodypumpissa, power stepissä ja muilla vauhdikkailla ryhmäliikuntatunneilla. Sitten kroppa teki tenän ja Anna pysähtyi ensimmäistä kertaa kuuntelemaan, millaista liikettä keho oikeasti kaipaa.

”Pohdin, miten auttaisin aikuisia kipupotilaita, joista moni oli jo työkyvytön.”

Keinot loppuivat kesken

Fysioterapeuttina työskennelleen Annan asiakkaat kärsivät erilaisista tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista, ja Anna alkoi miettiä työnsä vaikuttavuutta syvemmin. Lapset ja nuoret toipuivat hyvin, sillä heillä oli herkät aistit ja he omaksuivat harjoitteet nopeasti.

– Pohdin, miten auttaisin aikuisia kipupotilaita, joista moni oli jo työkyvytön. Kipu sumentaa aistijärjestelmiä, ja monella oli kehossaan sokeita pisteitä. He tekivät kuuliaisesti näyttämäni harjoitteet, mutta eivät tunnistaneet vääriä liikemalleja. Miten he osaisivat kotona auttaa itseään, jos he eivät tiedostaneet mitä tekivät?

Anna uumoili, että jokin kehotietoisuuteen keskittyvä metodi voisi olla hyvä työkalu. Hän alkoi etsiä sopivaa täydennyskoulutusta. Lääkintävoimistelijaksi hän oli valmistunut 1988 ja täydensi myöhemmin osaamistaan ylemmällä ammattikorkeakoulututkinnolla. Anna teki 20 vuotta fysioterapeutin töitä Reumasäätiön sairaalassa ja sen jälkeen poliklinikkatyötä sekä kaupungilla että keskussairaalassa.

Treeniä hammasta purren

Samaan aikaan Annan oma keho alkoi oireilla. Vanhat vammat muistuttelivat olemassaolostaan ja uusiakin tuli. Olkapään kiertäjäkalvosimen lihaksessa todettiin reikä, eikä Anna pystynyt säryltä nukkumaan. Vuodevaatteiden ravistelukin oli liian kivuliasta. Hypyt ja pomput rasittivat jalkaholvia ja kantapäätä. Kuntosalilla takareidestä kuului naksahdus, minkä jälkeen istuminen ja kävely vaikeutuivat.

”Monet ikäiseni ovat treenanneet itsensä kipeiksi.”

– Tein silti rankkoja treenejä ja vatsalihasliikkeetkin yleensä levypaino käsissä. Olin kova suorittamaan enkä uskaltanut hellittää, koska pelkäsin kuntoni romahtavan. Olen huomannut, että monet muutkin ikäiseni naiset ovat treenanneet itsensä kipeiksi, osa jopa niin, että niveliä on vaihdettu tekoniveliin.

Avioeron jälkeen Anna jätti sairaalamaailman ja asettui uuden kumppanin kanssa Jyväskylään. Nyt jos koskaan oli muutoksen aika. Anna löysi Jyväskylästä Method Putkisto Pilates -studion ja tutustui syvävenyttelyyn ja pilatekseen.

– Huomasin, etten ollut lainkaan niin hyvässä kunnossa kuin luulin. Olin jäykkä ja tajusin, että minun pitää lopettaa rankka liikunta kokonaan joksikin aikaa, jotta hermostoni pystyisi aistimaan, kuinka pilatesliikkeet tehdään oikein.

Kivut katosivat

Anna alkoi tehdä Lili-koiran kanssa pitkiä metsälenkkejä. Hän keskittyi luontoon, raittiiseen ilmaan ja oman hengityksen kuunteluun. Anna löysi myös uinnin ja kävi lisäksi kerran viikossa sekä syvävenyttelyssä että pilateksessa.

”Puolen vuoden kuluttua kaikki kipuni olivat poissa.”

– Puolen vuoden kuluttua kaikki kipuni olivat poissa. Liikkuvuuteni parani huimasti, ja olkaniveliä tukevien lihasten voima kasvoi.

Anna suhtautuu kehoonsa uudella tavalla.

– Olen ryhdikäs, liikkuva ja joustava, ja kävely on aikaisempaa rennompaa. Hyväksyn vartaloni ja iloitsen siitä.

Jotta pystyisi auttamaan muita samalla tavoin, Anna on viime vuosina opiskellut Method Putkisto -koulutuksessa pilatesohjaajaksi.

Pilatestunnilla on rauhallinen tunnelma, mutta liikkeet ovat tehokkaita.
Pilatestunnilla on rauhallinen tunnelma, mutta liikkeet ovat tehokkaita.

Perhekin on onnellisempi

Nyt Anna on muuttanut miehensä ja koiransa kanssa Helsinkiin, työskentelee jälleen fysioterapeuttina ja ohjaa syvävenyttelyä sekä pilatesta. Anna on löytänyt työkalun, jolla hän opettaa asiakkaitaan tuntemaan oman ”sisäavaruutensa”. Oman kehonsa sisällä asiakas pystyy korjaamaan vääriä liikeratoja ja auttamaan itse itseään.

Pilates on tuonut hyvän ryhdin ja rentoutta, mutta myös rauhallisen mielen. Anna pystyy palaamaan kehoonsa ja sen myötä hetkeen, olipa hän tunnilla oppilaana tai ohjaajana.

Perjantai-illan pilatestunnin jälkeen Anna kävelee studiolta keskustaan ja hyppää Lauttasaaren-bussiin. Edessä on rauhallinen, ulkoiluntäyteinen viikonloppu miehen ja Lilin kanssa. Lapset ovat tulossa kylään, joten Anna laittaa hirvipaistin uuniin.

– Kun opin olemaan itselleni armollisempi, minusta tuli tyytyväisempi ja onnellisempi ja myös perhe pääsee nauttimaan siitä, Anna sanoo.

Anna Yli-Kyyny iloitsee löydettyään metodin, joka parantaa kehontuntemusta. Annan ohjattavina ovat Elina Ylppö (takana) ja Helka Riihimäki.
Anna Yli-Kyyny iloitsee löydettyään metodin, joka parantaa kehontuntemusta. Annan ohjattavina ovat Elina Ylppö (takana) ja Helka Riihimäki.

Annan liikuntaviikko

  • Joka päivä kävelylenkki metsässä koiran kanssa, 60-90 min.
  • Uintia tai pilatesta kerran viikossa, 45-60 min.
  • Laitepilatesta kerran viikossa, 60 min.
  • Omatoimista syvävenyttelyä fiiliksen mukaan.
  • Pyöräilyä kauppaan ja harrastuksiin.

Lihasvoima pysyi ennallaan

  • Rankan liikunnan lopettaminen ei heikentänyt Annan lihasvoimaa. Sen sijaan liikunnasta tuli nautittavampaa, kun kivut katosivat.
  • Kehon rasvaprosentissa tai kehon rasvattomassa massassa ei kahden vuoden aikana tapahtunut merkittävää muutosta. Tämä ilmeni Jyväskylän yliopiston mittauksissa. Anna osallistui tutkimukseen, jossa seurattiin vaihdevuosi-ikäisten naisten terveyttä ja liikunta-aktiivisuutta.

Miten alkuun?

  1. Useimpien yksityisten liikuntakeskusten ohjelmissa on pilates-tunteja.
  2. Myös naisvoimistelijat ja työväenopistot järjestävät pilatesopetusta.
  3. Lisäksi tunteja on tarjolla vain pilatekseen erikoistuneissa yrityksissä, kuten esimerkiksi Method Putkisto Pilates -studioilla, Somatic-studiolla ja Pilates Helsingissä. methodputkisto.com, somaticstudio.com, pilateshelsinki.fi

Juttu on julkaistu myös ET Terveys -lehden numerossa 1/2018.

 

 

Sinikka katkaisi yli 50 vuotta kestäneen ystävyyden sen jälkeen, kun ymmärsi, ettei ystävyys ole tasapuolista.

”Olemme tunteneet toisemme lapsuudesta asti. Olimme silloin parhaat ystävät, erottamattomat. Tapasimme toisiamme aikuisinakin tiiviisti, vaikka olimme molemmat perheellisiä ja työelämässä. Olimme myös perhetuttuja ja vietimme paljon aikaa yhdessä pariskuntina.

”Imaisin hänen tunteensa itseeni.”

Ruuhkavuosien aikana ystäväni joutui vaikeisiin elämäntilanteisiin ja hänellä oli kova tarve purkaa pahaa mieltään minulle. Se oli raskasta, koska imaisin hänen tunteensa itseeni enkä osannut ottaa niihin etäisyyttä. Minulla ei ollut samanlaista tarvetta purkautua, mutta ystäväni olisi halunnut olla vielä enemmän kanssani. Tuntui, että hän oli mustasukkainen muille ystävilleni ja jopa lapsenlapsilleni.

”Ystäväni on meistä voimakkaampi persoona.”

Meille oli muodostunut tietynlainen kaavoihin kangistunut tapa tavata ja seurustella. Olisin halunnut muuttaa sitä ja keskustella myös itseäni kiinnostavista asioista, mutta en pystynyt kertomaan, kuinka syvästi elin hänen maailmaansa. Olin liian myöntyväinen ja koetin vain toteuttaa hänen toiveitaan. Ystäväni on meistä voimakkaampi persoona. Itse olen empaattinen ja kiltti, ja minun on vaikea pitää puoliani.

60 ikävuoden kieppeillä minulla oli töissä rankkaa ja sairastelin. Väsyin totaalisesti ja kirjoitin ystävälleni kirjeen, jossa kerroin, etten jaksa näin läheistä ja tiivistä ystävyyttä. Tuntui, ettei hän ymmärtänyt minua, ja minun piti pyydellä häneltä anteeksi.

Jatkoimme ystävyyttä, mutta se muuttui muodolliseksi ja varovaiseksi. Tapaamisemme harvenivat. Harkitsin irtiottoa, tuntui, että elämässäni on noihin aikoihin muutakin. Ajattelutapamme muuttuivat ja kasvoimme eri suuntiin. Emme osanneet puhua avoimesti emmekä korjata välejämme, vaikka siihen olisi ollut tarvetta.

”Nyt voin vapaammin elää omaa elämääni.”

Muutama vuosi sitten olimme ystäväni luona vierailulla. Illan aikana hän kertoi olevansa pettynyt minuun ja ja arvosteli minua miehensä kanssa rankasti. Tilanne oli uhkaava ja jopa pelottava, myös mieheni mielestä. Järkytyin kovasti ja pelko jäi elämään. Koin, etten pysty selvittämään asiaa. Tilanne lukkiutui ja ystävyytemme katkesi.

Ystäväni otti minuun myöhemmin yhteyttä ja koetti vielä jatkaa ystävyyttämme, mutta vastasin, etten kykene. Koko prosessi on ollut raastava ja haavoittava ja verotti voimiani pitkän aikaa. Olen ollut hämmentynyt ja surullinen ja miettinyt, enkö osaa tämän paremmin hoitaa ihmissuhteitani.

Sitten kun olin selvinnyt järkytyksestä, minusta tuntui toisaalta myös vapauttavalta. Nyt voin vapaammin elää omaa elämääni.”

Lue myös:

 

1. Kuuntele itseäsi

Tunnista omat voimavarasi.

2. Älä yritä liikaa

Sinun ei tarvitse olla ystävä yli omien voimiesi.

3. Ole rehellinen...

... itsellesi ja ystävällesi.

4. Pidä omat tunteesi erillään...

...ystäväsi tunteista.

5. Pidä puolesi.

Älä suostu vain kuuntelijan rooliin.