Kun rakkaan muisti alkaa hapertua ja käytös muuttua, omaiset joutuvat visaisten kysymysten eteen: Miten pidän oman kiukkuni kurissa?

Miten omaisen pitäisi käyttäytyä muistisairaan edessä? Tai puhelimessa, kun muistisairas soittaa ja väittää hölynpölyä.

Sairaanhoitaja, kouluttaja ja kirjailija Pirkko Telaranta vastasi eniten askarruttaviin kysymyksiin aiheesta.

  1. Saavatko omaiset näyttää, että harhat ja unohtelu usein ärsyttävät?

    Hermostuminen on inhimillistä: läheiset voivat tuntea voimattomuutta. Tunteita ei saa piilotella, ainakaan loputtomiin. Jos itkettää, on syytä itkeä ja jos suututtaa, voi senkin kohtuudella näyttää. On parempi kuohahtaa ja pyytää selkeästi anteeksi, kuin peitellä ja jurottaa.
    Tunteiden peittäminen näkyy ihmisestä. Varsinkin vaikeasti muistisairaat pystyvät lukemaan läheistensä kehonkieltä niin hyvin, että tunnekuohu paljastuu kyllä. Tilanne jumittuu ja lisää hermostuneisuutta.

  2. Miksi Alzheimer saa potilaan käyttäytymään vihamielisesti?

    Muistisairas ei yleensä tahallaan kiukuttele ja ärsytä, ellei kyseessä ole sairauden kieltäminen tai torjunta. Sellainen saattaa näyttäytyä ilkeilynä ja kiukutteluna.
    Jokainen muistisairas oirehtii omalla tavallaan. Joku kuihtuu hiljaa, toinen kiroilee kiukuissaan.
    Alzheimerin taudin dementiaoireet aiheuttavat lähes poikkeuksetta ahdistusta, pelkoa ja masennusta. Näihin tunteisiin kukin reagoi persoonallisuutensa mukaan. Hahmottaminen vaikeutuu, mikä tuottaa väärintulkintoja. Tumma kynnysmatto saattaa näyttää kuilulta, johon putoaa, jos siihen astuu.

  3. Onko nyrkkisääntöä suhtautumisesta muistisairaaseen?

    Jokainen on oma persoonansa myös sairastuessaan, joten yhtä perussääntöä ei ole.
    Kannattaa muistaa, että muistisairas on aikuinen ihminen, vaikka sairaus saattaa heikentää toimintakykyä ja loogista ajattelua. Myös sairasta suututtaa, jos häntä kohdellaan kuin lasta.
    Sairas voi  purkaa ahdistustaan läheisiinsä– siitähän vaikeaksi koettu käyttäytyminen usein johtuu. On hyvä koettaa asettautua sairaan asemaan.

  4. Dementoinut äiti soittaa tuon tuosta ja ilmoittaa, että hoitaja varastelee. Mitä sanon?

    Hölmöiltä vaikuttavat jutut ovat puhujalleen tosia, eli hän todella kokee ne niin. Mennyt elämä sekoittuu nykyhetkeen, eikä sairastunut kykene tekemään eroa. Monet uskovat, että hukassa olevat tavarat on varastettu.
    Jos elämässä on sattunut vaikeita asioita, joita ei ole voitu käsitellä, ne saattavat pulpahtaa pintaan ikään kuin juuri tapahtuvina. Melko usein kyseessä on kauan sitten kuolleen äidin tai isän käskyn noudattaminen: ”Pitää nyt mennä, ettei äiti suutu!”
    Ei kannata mennä mukaan harhaisiin tapahtumiin tai asioihin, mutta niitä ei saa kieltää. Parasta on ohjata lempeällä, mutta lujalla otteella todellisuuteen, varsinkin jos tuntemukset ovat ahdistavia. Älä siis sano ”älä puhu pötyä”, vaan ”niin sinusta varmaan nyt tuntuu, mutta tosiasiassa… ” Näin hätääntynyt saatetaan turvalliseen nykyhetkeen.
    Hölmöt jutut saattavat olla myös väärintulkintaa. Pihalla seisova kataja saattaa näyttää poliisilta tai kynnys korkealta rimalta.
    Hellä ja lämmin huumori auttaa irti tukalista tilanteista, kunhan sairastunutta ei aseteta pilkan kohteeksi.

  5. Jotkut muistisairaat ovat itsepäisiä ja ehdottomia. Miten saan omat ajatukseni läpi?

    Jos ihminen on luonteeltaan vahva tai työskennellyt johtavassa asemassa, muistisairaus voi olla erityisen vaikea. Kun on aina tottunut pärjäämään ja pätemään, on vastenmielistä alistua toisten ohjaamaksi ja auteltavaksi. Kukaan ei enää tosissaan kuuntele, asioita hoidetaan kysymättä ja arvostus puuttuu. Mieti, miten sairaalle voisi antaa tunteen siitä, että hän on vahva ja arvostettu, vaikka muut auttelevatkin häntä.
    Vaikea muistisairaus johtaa siihen, ettei ihminen pysty huolehtimaan itsestään. Läheisten täytyisi silti antaa sairastuneelle vaikutelma itsemääräämisoikeuden säilymisestä.
    Ota muistisairas mukaan päättämään asioistaan. Vaikka hän joutuukin taipumaan muiden tahtoon, hänelle syntyy tärkeä elämänhallinnan tunne.

  6. Muistisairas äiti ei tunnista minua, vaan ajaa minut ärhennellen pois. Miten toimin?

    On tietysti järkyttävää omaisille, jos esimerkiksi muistisairas isä alkaa flirttailla aikuisen tyttärensä kanssa tai äiti ei tunne lapsiaan. Ei kannata silti tehdä suurta numeroa siitä, ettei muistisairas tunnista läheisiään tai saa tuttuja kasvoja tai nimiä mieleensä. Joskus muistisairas puoliso hermostuu, kun sängyn viereen tulee vanha aviomies. Miehenhän piti olla nuori ja komea! Sellaisena hän miehen muistaa.
    Rauhallinen juttelu ja kädestä pitäminen riittävät monille.
    Läheiseltä vaaditaan paljon ja hän tarvitsee tukea. Vertaistuki auttaa.

    Lisätietoa:
    Pirkko Telaranta: Muistisairauden  kanssa – Alzheimer arjessa (Auditorium)
    Hanna Jensen: 940 päivää isäni muistina (Teos)

Nöyryyttäjä tölväisee sanallisesti tai kätkee pilkan äänenpainoon. Alistumisen sijaan kannattaa opetella suuttumaan. 

1. Mitä on nöyryyttäminen?

Nöyryyttämiselle on monta nimeä: tölväisy, moite, nolaaminen tai mitätöinti. Se on toisen ihmisen kunnioittamisen puutetta ja hänen arvonsa alentamista. Nöyryytettyä kohdellaan muita huonompana, hänet ohitetaan tai häntä ei huomioida.

2. Millaisia seurauksia nöyryytyksellä voi olla?

Nöyryyttäminen on myrkkyä ihmissuhteille, sillä se vähentää ihmisten välistä läheisyyden tunnetta ja herättää nöyryytetyssä vihan, katkeruuden, arvottomuuden ja kostonhalun tunteita nöyryyttäjäänsä kohtaan. Samalla nöyryytetyn minäkuva vääristyy. Itsearvostuksen tunteet jäävät ahdistuksen ja masennuksen alle.

3. Miksi nöyryytetyksi tuleminen on häpeällistä?

Vallalla tuntuu olevan käsitys, että mieleltään terveen ihmisen pitäisi kestää mitä tahansa. Jos nöyryytetty ilmaisee pahoittavansa mielensä, muut saattavat sanoa: "Hän nyt on niin herkkä loukkaantumaan." Nöyryytetyn ylpeys omasta itsestä kääntyy häpeäksi.

4. Voiko nöyryytetyksi joutua vaivihkaa?

Tarkoituksellinen nöyryyttäminen on useimmiten juuri epäsuoraa ja sanatonta. Pilkka tai halveksunta piilee äänenpainoissa ja mulkaisuissa, jotka viestivät nöyryytetylle, että hän on naurettava tai typerä. Nöyryyttäjä on ihminen, joka pönkittää itsetuntoaan ja asemaansa toisen kustannuksella.

5. Miksi nöyryytykseen on niin vaikea reagoida?

Nöyryytys on kuin läimäys vasten kasvoja. Sellaisessa tilanteessa jähmettyy eikä keksi mitään sanottavaa. Monille arkipäivän nöyryytykset ovat niin tavanomaisia, etteivät he tietoisesti noteeraa niitä. Tulee vain epämääräinen paha olo.

"Suuttuminen antaa nöyryytetylle tunteen, ettei jäänyt tilanteessa aivan sanattomaksi."

6. Millaisia ovat pahimmat nöyryytykset?

Monet kokevat pahimmiksi julkiset häpäisyt ja naurunalaiseksi joutumisen porukassa. Tölväisyt sattuvat sitä syvemmin, mitä arempiin kohtiin nöyryyttäjä iskee: "Taidat olla ihastunut, kun tuolla tavalla pynttäydyt."

Lapsuuden nöyryytykset ovat aina pahoja. Monelle lapsena selkäänsä saaneelle on ollut nöyryyttävämpää joutua itse hakemaan Koivuniemen herra pihapuusta kuin saada vitsaa.

7. Miten nöyryytyksestä voi selviytyä?

Oman mielenterveyden kannalta olisi välttämätöntä, että uskaltaisi myöntää itselleen: hän nolasi ja häpäisi minut. Nöyryyttämistilanteessa suuttumisen ilmaiseminen kannattaa. Suuttuminen antaa nöyryytetylle tunteen, ettei jäänyt tilanteessa aivan keinottomaksi.

Kertomalla nöyryyttäjälle, miltä tuntuu, voi parhaassa tapauksessa vaikuttaa nöyryyttäjän käytökseen. Nöyryytetty voi sanoa kiusaajalleen ironiseen sävyyn esimerkiksi: "Olipa tuo sinulta ystävällisesti sanottu."

8. Mistä nöyryytetty voi saada apua?

Kannattaa hakea vertaistukea. Sellaista löytyy myös netistä, jossa toimii erilaisia keskustelu- ja vertaisryhmiä. Kannattaa katsoa esimerkiksi Väestöliiton sivut.

Jos nöyryytys tapahtuu työpaikalla, on hyvä ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon, luottamusmieheen tai työsuojeluvaltuutettuun.

Ystävältä voi saada tukea. Ystävä voi sanoa nöyryytetylle: "On tosi ikävää, että sinulle tehtiin noin. Se oli ehdottomasti väärin."

Parisuhteissa tapahtuva nöyryytysten kierre olisi katkaistava. Apua saa pariterapiasta. Tilanne voi avautua, jos puolisot uskaltavat paljastaa, mitä he pohjimmiltaan toivovat toisiltaan.

Yksilöterapiaan kannattaa hakeutua, jos nöyryytysten aiheuttama paha olo jatkuu. Terapian tarkoituksena on etsiä ihmisestä aitoutta, joka on nöyryytysten yhteydessä kadonnut.

9. Voiko nöyryytetyksi tulemisesta oppia?

Nöyryytetystä tulee sisäisesti entistä vahvempi, jos hän ei suostu lamaantumaan vaan sisuuntuu. Jos pilkkaaja on tokaissut nöyryytetylle, että "sinusta ei tule yhtään mitään", häpäisevä lausahdus kääntyy voimavaraksi, jos nöyryytetty päättää näyttää, mihin hän pystyy.

Lähteenä: Juhani Mattila: Nöyryytys. Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytämisestä. Kirjapaja 2017.

Keskustelu- ja vertaisryhmiä: vaestoliitto.fi

Terapeutteja voi etsiä: psyli.fi/psykoterapeuttiluettelo/hae_psykoterapeuttia

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehdessä 5/2017.

Arjessa ajatukset vilistävät ja mieli vaeltelee. Mindfulness kouluttaa mieltä keskittymään hetkeen: sen kokemiseen, havainnointiin ja hyväksymiseen.

1. Mitä mindfulness on?

Mindfulness on mielen kyky pysähtyä, asettua tähän hetkeen ja huomioida läsnä olevaa hetkeä hyväksyvästi, ilman arvostelua tai vertailua.

Kun tätä pysähtymisen kykyä harjoitetaan, mieli ohjataan tietoisesti johonkin kohteeseen tai jollekin alueelle, esimerkiksi hengitykseen tai kehon tuntemuksiin. Samalla tutkitaan, mitä sieltä nousee esiin. Lisäksi mieltä kehitetään pysyttelemään kohteessa, vaikka sillä on taipumus karata ja vaeltaa. Kaikki tehdään hyväksyvässä hengessä, riippumatta siitä, nouseeko tietoisuuteen miellyttäviä vai epämiellyttäviä asioita.

2. Miksi mindfulness-harjoituksia tehdään?

Harjoituksen avulla taidot voidaan tuoda osaksi jokapäiväistä elämää.

Hetkessä läsnä oleminen on usein haastavaa nykypäivän ihmiselle. Elämme tietotulvan keskellä, ja moni on tottunut hoitamaan useita tehtäviä yhtä aikaa ja hyppimään jatkuvasti asiasta toiseen.

Usein mieli harhailee jossain muussa kuin käsillä olevassa hetkessä ja siinä, mitä olemme tekemässä. Murehdimme menneitä, ennakoimme, kadumme virheitämme, toimimme automaattiohjauksella. Epämiellyttävät tunteet ja tilanteet herättävät helposti halun paeta sen sijaan, että uskaltaisimme kohdata ne.

Kun oppii olemaan tietoisesti ja hyväksyvästi läsnä, keho ja mieli alkavat voida paremmin ja arjesta pystyy nauttimaan syvemmin.

3. Mistä mindfulness on peräisin?

USA:sta Massachusettsin yliopistosta. Lääketieteen professori Jon Kabat-Zinn kehitti vuonna 1979 Mindfulness-Based Stress Reduction (MBSR) -menetelmän kroonisesti sairaiden hoitoon. Tavoitteena oli vahvistaa potilaiden rentoutumis- ja stressinhallintakykyä hyväksyvän tietoisen läsnäolon avulla. Hän loi menetelmästä kahdeksan viikon ohjelman, jota on sittemmin tutkittu paljon.

Kun oppii kohtaamaan myös epämiellyttävät tunteensa, vapautuu energiaa muihin asioihin.

Tutkimustulokset mindfulnessin vaikutuksista tulevat tästä nimenomaisesta menetelmästä ja tietystä tavasta opettaa ja harjoitella mindfulnessia. Mindfulness-ohjaaja, -kouluttaja ja -valmentaja eivät kuitenkaan ole suojattuja nimikkeitä. Kuka tahansa voi kutsua itseään mindfulness-osaajaksi, vaikkei olisi perehtynyt MBSR-menetelmään.

4. Millaisia harjoituksia mindfulnessissa tehdään?

Menetelmän peruspilareita ovat yksinkertaiset, helposti opittavat mietiskely- ja joogaharjoitteet.

Tärkeä harjoite on kehomeditaatio, jossa opetellaan havainnoimaan kehon tuntemuksia: miten keho voi, mitä se kaipaa, millaisia tunteita ja ajatuksia kehossa tuntuu.

Istumameditaatiossa opitaan aistimaan kehon tuntemuksia, kuuntelemaan ympäristön ääniä, tutkailemaan omia tuntemuksia ja ajatuksia ja oivaltamaan, että kokemukset tulevat ja menevät.

Mindfulness-joogassa tehdään yksinkertaisia, kaikille sopivia liikkeitä ja opitaan lempeyttä ja oman kehon arvostamista. Kaikissa harjoitteissa yhdistyvät keho, hengitys ja mieli.

5. Onko mindfulness vaikeaa?

Se voi olla sekä rentouttavaa että rankkaa. Meditaatiolla on rentouttava vaikutus, vaikka sitä ei varsinaisesti ole tarkoitettu rentouttamiseen. Harjoitusten aikana voi myös kyllästyttää, ahdistaa tai ärsyttää. Jokin paikka voi puutua. Ajatukset voivat vilistä päässä ja mieli vaeltaa, mutta mieltä kutsutaan aina lempeän päättäväisesti ja kärsivällisesti takaisin.

Mindfulness voi parantaa myös ihmissuhteita.

Kun ihminen pysähtyy ja hiljentyy, myös syvälle haudatut tunteet voivat nousta pintaan. Harjoitteet opettavat hyväksyntää, kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä ja irti päästämistä. Kun oppii kohtaamaan myös epämiellyttävät tunteensa, vapautuu energiaa muihin asioihin.

6. Miten mindfulness vaikuttaa?

Usein stressi ja levottomuus vähenevät. Tyyneys ja tasapaino lisääntyvät ja keskittymiskyky paranee.

Hyväksyvä tietoinen läsnäolo auttaa hallitsemaan kehon ja mielen tunnereaktioita. Kärsivällisyys kasvaa. Oppii pysähtymään, pitämään tuumaustauon ja valitsemaan tilanteeseen sopivan vastauksen.

Moni kokee, että mindfulness on parantanut myös ihmissuhteita. Kun ihminen oppii hyväksymään itsensä ja muut aiempaa paremmin ja pysähtyy tähän hetkeen, myötätuntoisuus ja joustavuus lisääntyvät ja yhteys muihin ihmisiin vahvistuu.

7. Mihin mindfulness auttaa?

Mindfulness-harjoitukset voivat auttaa vähentämään esimerkiksi unihäiriöitä, ahdistuneisuutta ja pelkoja. Ne voivat lievittää pää-, selkä- ja niskasärkyjä sekä suolisto- ja vatsavaivoja. Usein stressinhallinta paranee ja myös verenpaine voi laskea.

Tarkoitus ei ole harjoitella hampaat irvessä.

Mindfulness voi vähentää myös kroonista kipua tai auttaa suhtautumaan kipuun niin, että sen kanssa pärjää paremmin.

8.  Kuinka pian harjoittelu vaikuttaa?

Harjoittelulle ja sen vaikutuksille kannattaa antaa aikaa, sillä muutos ei tapahdu hetkessä. Mindfulness vaatii toistoja ja sitoutumista, aivan kuten soittamisen, maalaamisen tai tanssin opetteleminenkin. Kun harjoitteita on tehnyt 4-8 viikon ajan, vaikutukset alkavat tuntua. Pysyviä muutoksia tulee, kun mindfulnessia harjoittaa säännöllisesti ja jatkuvasti.

Mindfulness vaatii hieman itsekuria, mutta tarkoitus ei ole harjoitella hampaat irvessä. Kannattaa olla armollinen ja lempeä itseään kohtaan ja nauttia myös matkalla olosta.

9. Miten mindfulnessissa pääsee alkuun? 

Mindfulness-kurssit ovat hyvä tapa tutustua menetelmään ja aloittaa itsenäinen harjoittelu. Kirjoja lukemalla mindfulnessia ei opi, vaikka alan kirjallisuuden lukeminen onkin hyödyllistä. Ammattitaitoinen ohjaus ja yhdessä meditoiminen innostavat ja antavat uutta näkökulmaa kokeneellekin. Yksin harjoittelu saattaa unohtua tai jäädä, sillä ihmisillä on taipumus palata vanhoihin tapoihinsa.

Aina ei myöskään tarvitse vetäytyä erikseen tekemään harjoitteita. Hyväksyvää tietoista läsnäoloa voi harjoitella myös jokapäiväisessä arjessa niin, että pyrkii olemaan läsnä arjen toimissa, keskittymään niihin ja havainnoimaan kehon liikkeitä ja tuntemuksia.

Asiantuntijana Mindfulness MBSR -kouluttaja Leena Pennanen