Tero, 38, kokee, että lastenlasten syntymä on aiheuttanut kitkaa hänen ja äitinsä suhteessa. Kanssakäyminen on vielä vaikeutunut, kun äiti jäi leskeksi muutama vuosi sitten.

Äitini on aina ollut hyvin huolehtivainen mamma meille kolmelle pojalleen, joista minä olen kuopus. Nuorina miehinä saimme liekaa, mutta lastenlasten syntymä on aiheuttanut kitkaa suhteeseemme. Kanssakäyminen on vielä vaikeutunut, kun äiti jäi leskeksi muutama vuosi sitten.

Äiti toivoo meidän käyvän luonaan aiempaa useammin ja hoitavan hänen asioitaan. Se ei ole ihan helppoa, sillä työt, lasten koulut ja harrastukset pitävät meidät kiireisinä. Teemme kuitenkin mitä ehdimme.

Tapaamisiin tuo oman raskautensa se, että äiti syyllistää meitä harvoista vierailuista. Vaimoni ei tämän takia välittäisi tavata sitäkään vähää. Lapsille äiti on kyllä kiva.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tero, 38

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teron kuvaus kuulostaa tutulta: kuopuksen asema saattaa synnyttää tiukemman sidoksen äitiin, sanoo psykoterapeutti ja perheneuvoja Kirsi Hiilamo.

Usein vanhempien lasten on helpompi irrottautua vanhemmistaan kuin kuopuksen. Äidin ei tarvitse vielä luopua vanhemmuuden roolista, kun perheeseen jää nuorin. Tästä voi seurata, että kuopus on vanhemmissa kiinni pitkään kotoa lähdettyäänkin.

Kuopus saattaa olla vanhemmissa kiinni vielä pitkään kotoa lähdettyään.

Äidin jääminen leskeksi saattaa tuoda lapsille uusia paineita. Teron tapauksessa äidin tarvitsevuus on latautunut erityisesti hänen päälleen, mikä saa tuntemaan syyllisyyttä.

Psykoterapeutti Kirsi Hiilamon mielestä olisi tärkeää, että vastuuta äidistä voisi jakaa veljien kanssa tasaisemmin. Sisarussarjassa ne, jotka ovat enemmän erillään äidistä, eivät aina huomaa, millaisessa liemessä toinen sisarus voi olla.

Äidin jääminen leskeksi saattaa tuoda lapsille uusia paineita.

Vastuuntuntoinen aikuinen lapsi saattaa liiankin herkällä korvalla kuulla äitiä ja kantaa syyllisyyttä. Toki äiditkään eivät aina osaa valita sanojaan.

Joskus ikääntynyt äiti toivoo aikuista lasta ottamaan vastuuta asioidensa hoitamisesta, jotta saisi lapsen lähelleen. Avunpyyntöjen kohteena oleva lapsi turhautuu, kun osa asioista näyttää olevan sellaisia, joista äiti vielä hyvin selviytyisi itsekin.

-Kannattaa varautua siihen, että tarpeiden kartoitus ja vastuiden jako voi herättää vahvoja tunteita. Keskustelu niistä ei ole aina yksinkertaista, Hiilamo sanoo.

Jos jonkun asian hoitaminen sujuu huonosti, hauras ihminen saattaa tuntea, ettei enää selviä mistään

– Hoidettavien asioiden läpikäyminen yhdessä on tärkeää. Kun koko veljessarjalle on hahmottunut, missä asioissa äiti tarvitsee poikiensa apua, vastuuta on helpompi jakaa. Silloin äiti voisi kääntyä poikien puoleen vuorotellen.

Kirsi Hiilamo ja Heli Pruuki pohtivat äitisuhdetta kirjassaan Aina tytär, aina äiti (Kirjapaja).

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 20/2020.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla