Jos peilissä näkyy vain ryppyjä, alleja ja vatsamakkaroita, on aika tunnistaa kehohäpeä ja löytää keinot, joilla oma vartalo alkaa jälleen näyttää ja tuntua hyvältä.
Aineenvaihdunta muuttuu, lihasvoima hiipuu, iho ohenee ja rypistyy. Peilistä tuijottaa erinäköinen ihminen kuin nuorempana.
Oman pömppövatsan katseleminen inhottaa, ja luihuiksi muuttuneet reidet nostavat palan kurkkuun. Hymykin tuntuu kadonneen, kun leukaperät roikkuvat.
Keho muuttuu läpi elämän. Sen hyväksyminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Muutos aiheuttaa monenlaisia tunteita, myös häpeää.
Peilistä tuijottaa erinäköinen ihminen kuin nuorempana.
– Kehohäpeän taustalla saattaa olla vääristynyt kehonkuva eli se, millaiseksi kuvittelemme itsemme, sanoo kouluttaja ja Rosen-terapeutti Riitta Saarikko.
Hän kertoo, että vääristyneeseen kehonkuvaan on saattanut vaikuttaa se, että ulkonäköä on arvosteltu lapsena tai nuorena. Arvostelusta on voinut jäädä jälki, häpeä omasta kehosta tai jostain kehon osasta.
Kun sitten vanhempana vertailee itseään ikäisiinsä ikinuoriin, huippukuntoisiin filmitähtiin ja mainosten vetreisiin vanhuksiin, kehohäpeä nostaa päätään.
– Kehohäpeä ei kysy sukupuolta. Sitä voi kokea yhtä lailla mies kuin nainen.
Vähätteletkö itse itseäsi?
Ensimmäinen askel kehohäpeän voittamiseksi on tunnistaa se, että häpeää omaa kehoaan.
Häpeä näkyy esimerkiksi lannistavana sisäisenä puheena, huonona itsetuntona, itsensä vähättelynä tai yrityksenä olla näkymätön.
– Keskeistä on itsearvostuksen palauttaminen. Vaikka yhteiskunta on ulkonäkökeskeinen, kannattaa miettiä, minkä avulla voi kokea itsensä arvokkaaksi ja mitä itsessään arvostaa, Saarikko sanoo.
Yksi keino itsearvostuksen lisäämiseksi on listata omia taitojaan tai elämässä tärkeitä asioita.
Sekin voi auttaa, kun miettii, millaisen mallin haluaa antaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen suhtautumisesta iän tuomiin muutoksiin.
Huomaa tunteva kehosi
Mietimme usein, miltä näytämme, mutta tärkeää on myös huomata, miltä tunnumme ja miltä meistä tuntuu.
Vaikka kremppoja ja sairauksiakin tulee, keho on myös nautinnon lähde. Aisti-iloa tuovat esimerkiksi maut, tuoksut ja lämpö. Keho nauttii hieronnasta ja muusta kosketuksesta. Itseäänkin voi halata, jos lähistöllä ei ole halaajaa.
Itselleen voi myös puhua kauniisti. Siitäkin tulee hyvä mieli, ja se näkyy ulospäin.
– Aistiminen lisää kehollista nautintoa ja tietoisuutta omasta kehosta, Saarikko sanoo.
Kun kiinnittää huomiota arkisiin aistimuksiin ja tuntemuksiin, keho alkaa tuntua elävämmältä ja enemmän omalta. Silloin ihminen on useammin läsnä siinä, mitä hän kokee, eikä enää samaistu pelkkään peilikuvaan. Kehon mielihyvähormonit hyrräävät, ja kehohäpeä hälvenee.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Harjoittele tuntemista ja aistimista
