Kuusikymppiselle ero saattaa olla tilaisuus tutustua kunnolla omiin ajatuksiin. Kuka minä olen? Mikä malli minua ohjaa? Tärkeintä on, ettei jää vanhaan vellomaan.

Ero. Pieni mutta painava sana. Toiselle se tarkoittaa vapautta, toiselle epäonnistumista, kolmannelle suuntaamista uutta päin.

Erityisen koetteleva kokemus voi olla silloin, kun takana on vuosikymmenien parisuhde. Pitkät liitot päättyvät Suomessa eroon yhä useammin.

Helppoja eroja ei ole olemassa. Ero lyö aina leimansa naiseuteen tai mieheyteen, luottamuksen ja onnistumisen kokemuksiin, ja oma identiteetti on etsittävä eron jälkeen uudestaan. Se vie aikaa, sillä tunteille on raivattava oma tilansa kaikkien eroprosessin käytännön asioiden keskeltä.

Yli 55-vuotiaiden avioerot ovat 30 vuodessa lähes kolminkertaistuneet.

Yhä helpompi erota

Eroa pohtivat pelkäävät kolmea asiaa: selviänkö taloudellisesti, miten lapsille käy ja saanko koskaan enää läheisyyttä.

Nykyään ainakin kaksi ensin mainittua pelkoa ovat lieventyneet hurjasti verrattuna edellisten sukupolvien aikaan. Naisten taloudellinen asema on parempi kuin ennen, samaan aikaan kun yhteiskunnan turvaverkko on vahvistunut. Toisaalta isien asema avioeroissa on kohentunut. Se voi osaltaan helpottaa eropäätöksen tekemistä.

Parisuhteen rikkoutumiseen liittyy usein joku ulkopuolinen. Ihastumisen mahdollisuuksia tulee vastaan nykyään aiempaa enemmän, sillä ihmisten elämänpiiri on laajempi. Sosiaalinen media ja uudet viestintämahdollisuudet avartavat maailmaa entisestään.

"Jos uteliaisuus puolisoa kohtaan puuttuu, sitä on hyvä osoittaa edes itseä kohtaan."

Ihastuminen voi tempaista mennessään, mutta tunteesta voi aina palata takaisin omaan arkeen. Itsekuri ja arvot löytyvät omasta sisimmästä. Jos on hukassa itsensä kanssa, eksyminen uhkaa kyllä parisuhdettakin.

Psykologi Pekka Järvinen on pohtinut paljon kolmatta ikää, joka alkaa kuusissakymmenissä, eläkeiän kynnyksellä. Silloin ihmiselle tarjoutuu mahdollisuus miettiä, mitä loppuelämältään haluaa. Onko jotain sellaista jäänyt tekemättä tai kokematta, johon vielä olisi mahdollisuus?

Toisille se tarkoittaa irtautumista vanhasta parisuhteesta.

Tunnista toimintakaavasi

Eron jälkeen moni miettii, olisiko suhteen eteen voinut tehdä enemmän. Usein vastaus on kyllä. Työ jää usein tekemättä, sillä pitkä liitto voi tuudittaa pitämään suhdetta itsestäänselvyytenä. Arkeen on helppo lässähtää.

Yksi vaihtoehto on ajatella, että parisuhde on määräaikainen sopimus, jonka toimivuuden pari päivittää yhdessä esimerkiksi kerran vuodessa. Se ylläpitää uteliaisuutta suhdetta kohtaan, ja molemmat tietävät, mitä toinen yhteiseltä elämältä odottaa.

Jos uteliaisuus toista kohtaan puuttuu, on hyvä osoittaa sitä edes itseä kohtaan. On tärkeä tunnistaa omaa käyttäytymistä ohjaavat asiat, esimerkiksi lapsuudenkodin toimintamallit ja suvun perinteet. Valmiit kaavat on tarvittaessa oltava valmis kyseenalaistamaan tai jopa rikkomaan, jotta tilalle voi rakentaa oman tavan olla. Silloin vastuu valinnoista ja tulevaisuudesta on omissa käsissä.

"Yksinäisyyteen ei kannata jäädä rypemään."

Tutustuminen omiin ajatuksiin voi viedä aikaa. Rauhaakin se vaatii. Oman ajan ottaminen ei ole kuitenkaan itsekkyyttä. Sen ansiosta voi löytää voimavaroja, joiden avulla pystyy tekemään töitä parisuhteen eteen.

Hyvinvointivalmentaja Tara Lange on todennut, että mitä enemmän tekee töitä itsensä kanssa, sitä avoimemmin voi kertoa itsestään toisille. Ikävätkin tunteet on syytä puhua ajoissa pois mieltä painamasta. Jos jotain on jäämässä hampaankoloon, sitä ei sinne jätetä.

Pitkästä aikaa yksin

Kun pitkään jatkunut parisuhde päättyy, yksinäisyyteen ei kannata jäädä rypemään. Eroon liittyvät tunteet ovat jaettavissa, eikä niitä tarvitse potea yksin.

Ainakin pari kertaa viikossa olisi hyvä lähteä ihmisten ilmoille, sillä hyvien sosiaalisten kontaktien puute häiritsee koko elämää. Pitkään jatkunut yksinäisyys aiheuttaa stressireaktion, joka pahimmillaan vähentää elinvuosia. Näin kertovat Jaakko Valvanne ja Lotta Tuohino kirjassaan 60+ lisää iloa elämään.

"Parisuhdemarkkinoilla tilanne on epäreilu. Lähes puolet 65-74-vuotiaista naisista elää yksin."

Parisuhdemarkkinoilla tilanne on epäreilu. Naiset elävät miehiä pitempään ja joutuvat siksi elämään ilman kumppania miehiä useammin ja pitempään.

Lähes puolet 65–74-vuotiaista naisista elää yksin, vaikka vain joka kymmenes kertoo pitävänsä sinkkuna olemista parisuhdetta parempana. Samanikäiset miehet ovat kuitenkin usein varattuja, joten uuden kumppanin löytäminen on vaikeaa.

Monelle ikääntyneelle lapsenlapset ovat valtava voimavara, mutta terapeutteja heistä ei saa tehdä. Aikuisten asiat voi puhua ystävien kanssa tai vaikka eroseminaarissa.

Lähteet: Suomalainen eroseminaari, Paula Salmela, Jaakko Valvanteen ja Lotta Tuohinon teos 60+ iloa elämään (S&S).

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehdessä 5/2017.

Palvelukeskuksessa asuva Liisa Raunio, 86, ilahtuu, kun hänen hoitajansa lapinporokoira tulee kylään.

Liisa Raunio, 86, Helsinki:

”Kun mieheni Leo kuoli, masennuin vakavasti. Ehdimme olla yhdessä 61 vuotta, ja yksin jääminen aiheutti minulle jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tyttäreni kävi luonani ja oli huolissaan jaksamisestani.

Kun terveyteni heikkeni, pääsin lopulta tänne Kustaankartanon palvelukeskukseen. Sitä ennen kiersin kahdeksassa väliaikaisessa paikassa.

Kustaankartanossa hoito on suurenmoista ja henkilökunta mukavaa. Meille järjestetään musiikkituokioita, taidepiirejä ja teatteriretkiä. Viihdyn silti paljon omissa oloissani. Luen kaksi kirjaa viikossa, ja kirjastohoitaja tuo uutta luettavaa joka tiistai. 

Viikon kohokohta on kuitenkin se, kun Timo-hoitaja tuo lapinporokoiransa Tyynen mukanaan töihin. Meistä on tullut Tyynen kanssa sydänystävät. Se on nimensä mukainen koira: rauhallinen ja kiltti.

”Eläimet piristävät valtavasti meitä asukkaita.”

Tyttäreni tuo käydessään kuivattuja possunkorvia Tyyneä varten. Ne ovat sen herkkua. Kun Tyyne tulee, se rientää odottamaan oveni taakse. Ilahdun joka kerta, kun se tassuttelee sisään häntä kieppuen.

Koiraterapiaa

Olen pitänyt koirista aina. Kasvatimme mieheni kanssa saksanpaimenkoiria vuosien ajan. Ne olivat uskollisia ja viisaita koiria. Joskus joku koirista tuli sänkyyn nukkumaan viereeni ja hengitti kanssani samaan tahtiin. Se tuntui mukavalta.

Kerrostaloon muutettuamme emme enää ottaneet koiraa, koska meistä ei ollut lenkittäjiksi. Koiria oli kova ikävä, ja olimme usein kuulevinamme kotonamme tassujen tepsutusta.

On upeaa, että täällä palvelukeskuksessa saa olla eläimiä. Ne piristävät valtavasti meitä asukkaita. Tyyne on aito kappale luontoa. Tyyneä on ihanaa paijata.

Olen puhelias, mutta täällä väki vaihtuu tiuhaan, eikä kaikista ole juttukaveriksi. Juttelenkin paljon Tyynelle. Se kuuntelee höpinöitäni ja katsoo sitten merkitsevästi lipastoa, jossa possunkorvat ovat. Sen omistaja Timo sanoo, etten saa antaa niitä liikaa, mutta joskus sujautan Tyynelle ylimääräisen herkun.”

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.

Kun sinä et koskaan puhu. Moni mies on saanut kuulla tämän lauseen. Pari- ja seksuaaliterapeutti Juha Penttinen väittää, että mies puhuu omalla tavallaan – naisten vain pitäisi kuunnella.

1. Naiset usein valittavat, että miehet eivät puhu. Onko se totta vai tarua?

Ainakin osittain tarua. Ohjaan paljon parisuhderyhmiä, ja niissä miehet puhuvat. Myös yksilöterapiassa miehet puhuvat.

Toisaalta sekin on totta, että usein nainen tuo miehen pariterapiaan juuri siksi, että mies ei puhu. Tai mies ei puhu sillä tavalla kuin nainen haluaisi hänen puhuvan.

2. Onko puhumaton mies parisuhteen syy vai seuraus?

Väittäisin, että seuraus. Vaikeneminen voi olla protesti siitä, että on ensin yrittänyt kertoa ja kommunikoida omalla tavallaan, mutta se ei ole tuottanut ymmärrystä ja kohtaamista, mies on lakannut yrittämästä ja siirtynyt puolustuskannalle. Mykkyyden taustalla on usein pitkä historia väärinymmärtämistä puolin ja toisin.

3. Minkä neuvon antaisit miehelle, joka haluaisi puhua, muttei osaa?

Puhu silloinkin, kun toisen reaktio pelottaa. On parempi puhua kuin lamaantua ja alkaa kehitellä kiertoteitä asian ilmaisemiseen.

On eri asia olla hiljainen kuin estynyt.

Olemme kaikki tarvitsevia ihmisiä. Kerro siis rohkeasti tarpeistasi, vaikka se olisikin joskus paljon vaikeampaa kuin tarpeiden piilottaminen. Vaikka kaikkea ei saa, ei kannata lakata yrittämästä. Kun uskaltaa ilmaista itseään, toinen ymmärtää tarpeitasi ja saa käsityksen siitä, kuka sinä oikein olet.

4. Pitääkö hiljaisen ihmisen muuttaa itseään väkisin, jotta pärjää?

Persoonaa ei tarvitse muuttaa, mutta vuorovaikutustaitojaan voi ja kannattaa kehittää. On eri asia olla hiljainen kuin estynyt. Vuorovaikutuksen esteet, kuten pelko siitä, mitä tapahtuu, jos kertoo rehellisesti tunteistaan, kannattaa raivata pois tieltä. Miehet havahtuvat joskus turhan myöhään eli vasta silloin, kun kriisi on jo päällä ja avioero uhkaa.

Moni mies toteuttaa isiltään oppimaansa mallia, että heikkoutta, tunteita, häpeää ja pelkoja ei saa näyttää. Onneksi on niitäkin, jotka panevat tietoisesti tämän perinnön poikki eivätkä siirrä sitä lapsilleen.

Kyky ja tahto puhua eivät katoa mihinkään. Parisuhderyhmissä moni vanhempi ja vaiennut mies alkaakin yllättäen puhua, kun tuntee saavansa siihen luvan ja tilaisuuden.

Jos tahtoo jotain, se pitäisi osata sanoa suoraan eikä kierrellen.

5. Millainen keskustelu pitää parisuhteen kukassa?

Tärkeintä on kohdata toinen kasvokkain ja olla kiinnostunut hänestä. Päivittäin pitää tervehtiä, kysellä kuulumiset ja tehdä myös pieniä yhteisiä suunnitelmia.

Panemme helposti liian suuren painon perinpohjaiselle tunteista puhumiselle ja väheksymme kevyttä jutustelua, jossa kumpikin jakaa elämäänsä arjen tasolla. En usko siihen, että puheen laatu korvaa määrää.

6. Millainen kommunikaatio tuhoaa parisuhteen?

Epäsuora, määräilevä, ohi puhuva, manipuloiva tai kiukutteleva. Jos tarvitsee ja tahtoo jotain, se pitäisi osata sanoa suoraan eikä epäsuorasti ja kierrellen.

Tarpeen ilmaiseminen ei tietenkään tarkoita sitä, että toinen on velvollinen täyttämään tarpeeni. Hän saa kuitenkin tietää, mitä minä tahdon ja kaipaan, ja voi reagoida tähän tietoon parhaaksi katsomallaan tavalla.

Mies ei välttämättä tiedä, onko hän surullinen, pettynyt, vihainen vai pelokas.

7. Voiko tunteista puhua, jos niitä ei tunnista?

Terapeutin luokse tullaan useimmiten kertomaan, että nyt ahdistaa tai on paha olla. Toisin sanoen ihminen ei osaa tarkemmin eritellä, miltä tuntuu ja mistä tunteet kumpuavat.

Mies ei oikein tiedä, onko hän esimerkiksi surullinen, pettynyt, vihainen tai pelokas. Miehillä on sellainen ennakkoluulo, että tunteet ovat hienoja ja syvällisiä. Heillä tulee uutisena, että tunteita voi käsitellä ja opiskella siinä missä auton tai akkuporakoneen käyttöä. Ja että tunteitaan voi opetella tunnistamaan ja nimeämään.

8. Kumpi on vaikeampaa, puhuminen vai kuunteleminen?

Kuunteleminen niin, että ei ahdistu ja ala laatia saman tien jonkinlaista puolustuspuhetta, on todella vaikeaa. On paljon helpompi olla kuuntelevinaan kuin kuunnella. Samaan aika ei voi miettiä seuraavaa siirtoaan eikä puheenvuoroaan.

Tämä näkyy yhteiskunnassa laajemminkin. Puhumista ja esiintymistä meille kyllä opetetaan, mutten ole löytänyt vielä yhtään koulutusta, jonka tavoitteena olisi kuuntelemisen oppiminen.

9. Helpottuuko puhuminen, jos kumppani vaihtuu?

Yleensä se vaikeutuu. Tutusta kumppanista tietää, millainen hän on, mutta uudessa suhteessa kaikki on aloitettava alusta. Uutta suhdetta aloittaessa ei voi olla aavistustakaan siitä, miten toinen reagoi esimerkiksi vaikeisiin tunteisiin tai häpeällisiin asioihin.

Asiassa on se kääntöpuoli, että tuntematon ihminen voi kuunnella tarkemmin, mitä minä sanon. Se selittää vahvan tunteen siitä, että toinen tuntuu ymmärtävän minua.

Uudessa ihmisessä on sekin viehätys, että hän ei kuuntele minua minkään ennakkoluulon tai -käsityksen vallassa.

Tärkeille puhuttaville asioille pitää raivata tilaa kalenterista.

10. Kumpi on tärkeämpää, puhua vai pussata?

Kummatkin ovat tärkeitä. Monelle on luontevampaa tunnustaa arjen keskellä rakkautta teoilla kuin suurilla sanoilla. Pienet palvelukset ja kosketukset ovat tärkeitä, jotta kumppani ymmärtää olevansa rakastettu.

Pelkkiin sanoihin ilman tekoja on vaikea uskoa. Hellyys ja teot antavat sanoille vahvistuksen, mutta toki niitä sanojakin tarvitaan.

11. Miten teet puhumiselle tilaa omassa parisuhteessasi?

Tärkeille puhuttaville asioille pitää raivata tilaa kalenterista. Se ei tarkoita sitä, että asiasta pitäisi puhua tuntikausia. Usein on parempi puhua puoli tuntia tai tunti ja jättää sitten asia hautumaan joksikin aikaa. Rajallinen aika auttaa myös siinä, että pysytään asiassa.

Aina ei tarvitse edes keskustella, vaan riittää, kun toinen kertoo omat tarpeensa ja ajatuksensa ja antaa toiselle mahdollisuuden miettiä niitä kaikessa rauhassa.

Tällaiset palaverit varmistavat, että myös vaitonaisempi puoliso sitoutuu kommunikoimaan. Ja kun aika on sovittu ennalta, hänen ei tarvitse pystyä puhumaan juuri silloin kun toinen haluaa, mutta hän itse on tekemässä jotain muuta.

 

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 8/2018.

Väärinymmärrys kasaantuu

Puhumattomuus on usein suojautumisyritys väärin ymmärtämiseltä ja kohtuuttomalta tuntuvilta kommunikaatiovaatimuksilta. Jos pelkää toisen reaktioita ja kiukkua, on helpompi vaieta.

Kertominen riittää

Toimivassa kommunikaatiossa on tärkeää, että vastausta ei tarvitse antaa heti, vaan asiaa saa miettiä kaikessa rauhassa.

Anna toiselle kartta itsestäsi

Parisuhteessa on kaksi tarvitsevaa ihmistä, joiden tarpeet eivät osu aina yksiin. Jos toisen tarpeet pitää arvailla, arvaukset menevät usein metsään. Tarpeet pitää siis ilmaista ja tuoda julki.