Kaamosko muka masentava? Voi ollakin, jollei aktiivisesti etsi sen keskeltä omaa valonlähdettään. Illan rauha, talviöinen luonto ja kynttilöiden lempeä loiste antavat virtaa siinä missä reipas liikunta koirien kanssa tai lento etelän aurinkoon.

Minni Kemoff, 48, Tervola

”Koirakaverit innostavat liikkumaan”

Teen työtä maatilayrittäjänä, ja herätykset ovat aikaisia. Aamuviideltä nouseminen ei ole minulle talvellakaan vaikeaa, mutta enemmän unta tarvitsen. Kellojen siirtämisen jälkeen en usein jaksa valvoa kymmenen uutisiinkaan asti.

Lapinporokoirani Luppo ja Hiski lataavat akkuni pimeänä vuodenaikana. Ne vievät minut ulos heti aamunavetan jälkeen, oli keli millainen tahansa. Pystyn pitämään Luppoa ja Hiskiä irti, sillä ne tottelevat kuuliaisesti eivätkä eksy koskaan liian kauas.

”Velttous katoaa heti, kun kengät ovat jalassa.”

Koirien iloista leikkiä ja juoksupyrähdyksiä katsellessa mieleni lepää. Lupon ja Hiskin onnellisuus tekee minutkin onnelliseksi. Kun koirat kirmaavat hajujen ja toistensa vieminä, saan itse raitista ilmaa ja kehooni uutta virtaa.

Silloin kun olen erityisen väsynyt, lenkille lähtö tuntuu tahmealta. Velttous katoaa kuitenkin heti, kun kengät ovat jalassa ja ulko-ovi painuu kiinni. Reippaan, koirien seurassa tehdyn peltolenkin jälkeen ei enää tee mieli päiväunille.

Kari Laiho, 68, Helsinki

”Lähden talveksi aurinkoon”

Vietän vaimoni kanssa vuoden synkimmän ajan Teneriffalla. Olemme tehneet näin vuodesta 2004 alkaen. Lokakuu on sopiva aika nostaa kytkintä, ja Suomeen palaamme huhtikuussa.

Puerto de la Cruzissa aurinko paistaa sisään huoneistoomme aamuyhdeksästä iltaseitsemään saakka. Olotila on aivan erilainen kuin Suomessa: ei tarvitse seurata jatkuvaa uutisvirtaa eikä säntäillä paikasta toiseen. Päivän hankalin päätös on, laitanko jalkaa ruudulliset vai yksiväriset sortsit.

”Tarpoessani tuulessa etukenossa en voinut kuin kysyä itseltäni, onko tämä todella se paikka, jossa haluan olla.”

Pari kolme vuotta sitten yritimme viettää koko talven Suomessa. Mutta Helsingin pimeydessä ja tuulessa etukenossa tarpoessani en voinut kuin kysyä itseltäni, onko tämä todella se paikka, jossa haluan olla. Edes vuosikymmeniä tekemäni joulupukkikeikat eivät riitä syyksi pysyä talvella Suomessa.

Tunnen olevani hyvin etuoikeutettu, kun minulla on mahdollisuus viettää talvet etelässä.

Kimmo Jokela, 49, Oulu

”Ihailen talviyön luontoa”

Ajan rekkaa Oulun ja Helsingin välillä vakituisesti yöaikaan. Kipinän näihin kuljetushommiin ja myös yötyöhön olen saanut jo lapsena. Isä työskenteli alalla ja pääsin usein hänen mukaansa töihin.

Itse en koe, että pimeässä talviaikaan olisi sen raskaampi tai vaikeampi ajaa kuin valoisina kesäöinä. On vain oltava tarkkaavaisempi. Ymmärrän silti hyvin, että moni vähän ajava arastelee lähteä pimeässä henkilöauton rattiin.

Yöllä on oikeastaan aika hienoa olla tien päällä. On oma rauha ja vain vähän muuta liikennettä. Pääsääntöisesti suomalaiset osaavat ajaa pimeässä, vaikka joukkoon tietysti mahtuu monenlaista kulkijaa.

”Pimeään talviyöhön mahtuu monta hienoa hetkeä.”

Rekan hytissä ehtii myös ihailla Suomen luontoa – sehän on tämän työn suola. Pimeään talviyöhön mahtuu monta hienoa hetkeä.

Jaksaminen kuljetustyössä on kiinni hyvästä valmistautumisesta ja ennen kaikkea riittävästä levosta. Väsyneenä ei pidä koskaan lähteä ajoon. Nukkuminen onkin itselleni ihan ykkösprioriteetti. Unet menevät aina muiden rientojen edelle.

Tuija Silver-Lager, 47, Alajärvi

”Pimeys herkistää aistit”

Talven pimeydestä voi nauttia – se on asennekysymys. Jos koko ajan vatvoo kaamoksen kamaluutta, se tietysti tuntuu pahalta. Mutta kun miettii tietoisesti sen hyviä puolia, niitä alkaakin löytyä.

Itse tykkään lähteä talvi-iltapäivinä hiihtämään järvenjäälle siniseen hämärään. Luonnon aistii silloin ihan eri tavalla kuin valoisana kesäpäivänä. Äänet, värit ja tuoksut muuttuvat sen mukaan, onko kova pakkanen vai suojasää.

”On ihanaa tunnelmoida ja katsella kynttilöitä.”

Kotonakaan en kammoa pimeää. Perhe purnaa välillä valojen puutetta, mutta minusta on ihanaa tunnelmoida ja katsella kynttilöitä.

Työssäni kuntosaliyrittäjänä kuulen asiakkaiden usein puhuvan, miten pimeys väsyttää. Talvella monen keho vaatiikin lepoa enemmän kuin muulloin, mutta liikuntaa ja ulkoilua ei kannata silti jättää. Pimeillä poluilla kunnon varusteissa tehdyn lenkin jälkeen olo on mahtava. Itse saan virtaa jumpasta loisteputkienkin valossa, sillä metsään en aina ehdi.

Peali Juva, 41, Helsinki

”Sisäinen valo pitää positiivisena”

Kun tulin Suomeen, olin kuullut puhuttavan keskiyön auringosta. Sen sijaan en tiennyt, että vastapainoksi toinen puoli vuodesta on melkein jatkuvaa pimeyttä.

Vieläkään, 14 vuodessa, en ole oikein tottunut talvien kaamokseen, vaikka muuten pidän valtavasti Suomesta ja sen leppoisasta elämäntahdista.

Huomaan muutoksen myös muissa: valon puuttuminen saa suomalaiset talvisin käpertymään itseensä ja vetäytymään koteihinsa. Päivä tuntuu päättyvän ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Uskon, että pimeys vaikuttaa suoraan ihmisen psyykeen ja terveyteen.

”Kaikille suomalaisille pitäisi kustantaa matka aurinkoon.”

Omiin selviytymiskeinoihini kuuluu jokatalvinen matka synnyinmaahani Intiaan. Sieltä palatessani olen aina täynnä energiaa. Oikeastaan kaikille suomalaisille pitäisi talvisin kustantaa matka aurinkoon.

Saan voimaa myös säännöllisestä meditoinnista. Se sytyttää ihmiseen ikään kuin sisäisen valon. Sen loisteessa on helppo pysyä positiivisena, vaikka ympärillä olisi kuinka pimeää.

Teksti
Kuvat
Karoliina Paatos, Paula Grekelä, Tuukka Kikiviranta, Jani Laukkanen