Helena on testien mukaan lievästi allerginen koirille, mutta tyttärensä lemmikkiä hän voi halata. – Rönnin turkki on niin paksu, ettei hilse puske läpi.
Helena on testien mukaan lievästi allerginen koirille, mutta tyttärensä lemmikkiä hän voi halata. – Rönnin turkki on niin paksu, ettei hilse puske läpi.

Helena Kemppainen, 56, on sairastanut koko ikänsä moniallergiaa, joka on uhannut jopa henkeä. Hän haluaa auttaa kohtalotovereitaan, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.

Olen ollut moniallergikko vauvasta saakka. Sairaudessani pahinta on pelko. Se, että syön tai hengitän jotain väärää ja hengenlähtö liippaa läheltä.

Olen opetellut työstämään pelkoa ja tyrkkimään sitä taka-alalle. Silti kohtaukset masentavat aina. Niin kuin sekin, että säilöntäaine- ja maissiallergiani takia jouduin viime keväänä lopettamaan vasta aloittamani työn elintarvikealalla tuotekehittäjänä. Itku siinä pääsi.

”Vietin puolitoista vuorokautta sairaalassa kykenemättä nielemään edes omaa sylkeäni.”

Eniten pelkäsin silloin, kun kurkkuni turposi umpeen kesken ruokailun ja kolme lihapalaa juuttui ruokatorveen. Ensimmäisen niistä lääkäri sai pois Heimlichin otteella, mutta kaksi muuta piti työntää vatsalaukkuun. Vietin puolitoista vuorokautta sairaalassa kykenemättä nielemään edes omaa sylkeäni. Koskaan ei selvinnyt, mikä turvotti kurkkuni umpeen. Kastikkeessa saattoi olla jämiä vehnästä tai jotain niistä monista mausteista, joille olen allerginen.

Kolmen kuukauden ikäisenä jouduin sairaalaan saatuani kananmunaa. Viimeksi olin päivystyksessä viime talvena, kun sain pahan kohtauksen avattuani patjapakkauksen. Jos altistun pahasti jollekin ruoka-aineelle tai kemikaalille, henki salpaantuu, kurkku turpoaa, korvat alkavat soida ja silmät turvota. Iho puskee nestettä ja menee rakkuloille. Minua huimaa ja tunnen, että nyt voi mennä taju.

Onneksi osaan nykyään tunnistaa jo hyvissä ajoin vakavan allergiakohtauksen eli anafylaktisen reaktion. Kiiruhdan silloin nappaamaan antihistamiinia ja kortisonitabletin. Tarpeen vaatiessa isken reisilihakseen adrenaliinipiikin. Vaikka oireet menisivät ohi, lähden lääkärin ohjeiden mukaan ensiapuun.

Taustalla ristiallergia

Moniallergiani taustalla on vaikea koivuristiallergia ja kalansuomutauti eli iktyoosi-niminen ihosairaus. Ristiallergia tarkoittaa, että oireilen paitsi koivun siitepölystä myös sen kanssa "ristiin reagoivista" ruoka-aineista. Saan oireita myös monista kemikaaleista, eläinpölystä sekä kuivasta ja kylmästä ilmastosta.

”Vasta hiljattain sain tietää, että oireilen vain lievästi pähkinöistä – niitäkin olen välttänyt koko ikäni.”

Olen laskenut, että olen allerginen noin 50 aineelle: kaikille kotimaisille viljoille, monille mausteille ja soijalle, maissille, hirssille, kissan, koiran ja hevosen hilseelle, pölypunkille, heinille, lateksille, punaiselle E120-väriaineelle eli karmiinille – ja niin edelleen.

Luulin pitkään olevani vakavasti allerginen myös suklaalle, mansikoille, sitrushedelmille ja kalalle. Lääkäri oli pyytänyt välttämään niitä varmuuden vuoksi. Yllätys oli iso, kun minulle tehtiin hiljattain joukko allergiatestejä enkä reagoinutkaan noille aineille ollenkaan. Vasta viime kesänä sain lisäksi tietää, että oireilen vain lievästi pähkinöistä – niitäkin olen välttänyt koko ikäni.

Nirson leima harmittaa

Joudun suunnittelemaan arkeni ja syömiseni huolellisesti. Teen melkein kaiken ruokani itse enkä osta eineksiä, sillä lähes kaikissa niissä on jotain, jolle olen allerginen.

Syön enimmäkseen kuin kivikautinen ihminen. Ruokani koostuu muun muassa afrikkalaisesta viljasta eli durrasta, riisistä, maniokkikasvista saatavasta tapioka-tärkkelyksestä, perunasta, juureksista ja vihanneksista, auringonkukan siemenistä, bataatista, öljyistä ja lihasta. Myös maitotuotteita ja kananmunia voin syödä.

”Kylässä minulle sanotaan, että voi voi, kun sinulle ei ole taaskaan mitään tarjottavaa.”

Isoimman tuen olen saanut mieheltäni. Hän käy meillä kaupassa ja osaa lukea ruokien tuoteselosteet. Jos lähden kyläilemään, otan mukaan omat eväät. Ravintolassa uskallan syödä, jos tarjoilija jaksaa neuvotella kanssani riittävän pitkään.

Juhlissa ja kyläreissuilla olen tottunut juomaan usein vain maitokahvia. Minulle sanotaan, että "voi voi, kun sinulle ei ole taaskaan mitään tarjottavaa". Joskus saatan kysyä, löytyisikö vaikkapa marjoja ja kuohukermaa, mutta yleensä pysyn hiljaa.

Kerran ravintolassa palautin väärin maustetun pihvin ja pyysin saada sen vain suolattuna. Se tuotiin uudestaan eteeni vedellä pestynä. Eräs sukulaiseni ei kutsu minua enää syömään, ja toinen aloittaa puhelinkeskustelun usein kysymällä, että "olet sä vielä hengissä".

”Se harmittaa, että moni ei edes tahdo yrittää ymmärtää.”

Enää minua ei suuremmin haittaa, että olen joidenkin mielestä vaikea vieras tai viallinen. Se kuitenkin harmittaa, että moni ei edes tahdo yrittää ymmärtää. En ole nirso, vaikka en voi syödä useimpia tarjottuja ruokia. En myöskään haluaisi kenenkään niputtavan vakavasti allergista ihmistä samaan ryhmään niiden kanssa, jotka menevät muotidieettien perässä.

 

Häpeän oppii lapsena

Lapsena ihoni oli jatkuvasti rikki. Kutisin ja hilseilin. Näytin äitini mielestä turvonneelta hiireltä. Tiedä sitten, millä mielellä hän sen sanoi, mutta kukapa nyt pikkujyrsijältä haluaisi näyttää.

Opin häpeämään oireitani. Peittelin ihoani pitkillä hihoilla ja lahkeilla, mutta hilseilevä suunympärys näkyi. Ei puhettakaan, että olisin voinut lapsena mennä uimahalliin tai yleiseen saunaan. Kun muiden mielestä saunassa oli sopivan lämmintä, minua poltti. Nykyään jo nautin saunomisesta.

”Vaikka ulkonäköni on minulle edelleen arka paikka, olen koettanut rohkaistua.”

Ensimmäiset käyttämäni ihovoiteet tuoksuivat tervalle. Nolotti mennä haisevana kouluun. Joka puolelta sain kuulla, että "älä raavi itseäsi". Kutitti niin pirusti, että pakko oli raapia. Itse asiassa raavin ihoani vieläkin. Eräs tuttu on sanonut, että raapimiseni kuulostaa siltä kuin joku söisi porkkanaa.

Peittelen punoittavia kasvojani meikkivoiteella, mutta sen verran olen rohkaistunut, että panin hiljattain blogiini kuvan oireilevasta naamastani. Vaikka ulkonäköni on minulle lapsuuskokemusteni takia edelleen arka paikka, olen koettanut rohkaistua. Julkaisin itsestäni jopa kuvia sen jälkeen, kun olin saanut allergiareaktion. Haluan rohkaista näin muita.

Aurinkoa ja valoa

Vaikka välillä masentaa, yritän keskittyä siihen, mikä on hyvin. Mietin juuri eräänä iltana nojatuolissa, kuinka onnekas oikeastaan olen näiden allergioideni kanssa. Ruokavalioni on takuulla terveellisempi kuin roskaruokaa tai eineksiä syövien. Olen säilynyt suhteellisen hoikkana, välttynyt diabetekselta ja pysyn jatkossakin todennäköisesti terveempänä kuin sellainen, joka viis veisaa ruokansa laadusta.

Voimaa olen hakenut lähinnä omien korvien välistä. Äitini tapaa sanoa, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Minulle se on totta kirjaimellisesti.

”Mitä enemmän otan asioista selvää, sitä vapaammin voin elää.”

Pidän huolta itsestäni ja matkustan säännöllisesti lämpimään – aurinkoon ja valoon. Silloin ihoni voi paremmin. Mitä enemmän otan asioista selvää, sitä vapaammin voin elää. Karmiiniallergiani takia en esimerkiksi tiennyt, mitä punaviinejä voin juoda. Sitten löysin listan vegaaniviineistä, joista useat sopivat minullekin.

Olen kouluttautunut voimaantumisvalmentajaksi, feng shui -konsultiksi sekä johdon työnohjaajaksi ja yritysvalmentajaksi. Nykyisin olen sivutoiminen yrittäjä, mutta myös työnhakija. Allergisten auttamisesta tuli reilu vuosi sitten elämäntehtäväni. Jotta muiden ei tarvitsisi opetella syömään aivan kantapään kautta, helenakemppainen.com-blogini ja perustamani Facebook-ryhmä RuokaRajoitteiset tarjoavat vertaistukea. Siellä mennään suoraan asiaan, kaunistelematta.

Unelmoin siitä, että voisin blogata työkseni. Muuttaisin Välimerelle, kehittäisin reseptejä ja ansaitsisin elantoni muiden allergikkojen auttamisella.”

Näin Helenan allergiat etenivät

  • 1961 Kananmunasta ensimmäiset vakavat reaktiot, diagnoosi atooppisesta ekseemasta.
  • 1979–1985 Asuu Yhdysvalloissa. Oireet lähes katoavat. Paluu laukaisee ne taas.
  • 1993 Laajoissa tutkimuksissa selviävät allergiat mm. kotimaisille viljoille, lateksille, eläinpölylle. Rajoitettu ruokavalio alkaa.
  • 1997 Vielä tarkempi ruokavalio: pois mm. kaikki kotimaiset viljat ja mausteet.
  • 2007–2009 Valkoinen sokeri pois, paino putoaa 14 kiloa. Vointi parempi.
  • 2017 Testeissä selviää uusia allergisoivia aineita, kuten ulkohome, homeenestoaine ja elintarvikeväri.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 1/2018.

Aikuisen ruoka-allergia

  • Myös aikuisena voi allergisoitua mille tahansa ruoka-aineelle, mutta se on harvinaista. Yleensä ruoka-allergiat ovat perua lapsuudesta.
  • Yleisimmät allergisoivat ruoka-aineet aikuisilla ovat siitepölyallergian ristiallergeenit eli raa'at hedelmät ja kasvikset sekä maito, muna, kotimaiset viljat, kala, äyriäiset, pähkinät ja siemenet.
  • Aikuisen ruoka-allergiaoireet ovat yleensä lieviä – esimerkiksi huulten ja kurkun hienoista kihelmöintiä. Vain pieni osa on vaarallisesti allergisia. Tällöin ihoon ilmestyy laajalle alueelle näppyläistä ihottumaa eli urtikariaa, kurkku ja nielu turpoavat tai allergikko saa ruuasta hengitysvaikeuksia.
  • Ruoka-aineallergikkoja siedätetään erikoissairaanhoidossa. Allergisoivan ruoka-aineen pitää olla pääruoka-aine, joten vaikkapa suklaata vastaan ei siedätetä. Yleisimmin siedätetään maidolle, kalalle ja pähkinöille. Siedätetyn täytyy loppuelämänsä nauttia päivittäin tietty määrä kyseistä ruoka-ainetta, jotta hoidon teho säilyy.
  • Testeissä löydetään vain osa allergioista. Kaikille herkistyneille ei tule oireita. Kyseessä on allergia, kun positiivisen testituloksen saaneella on myös oireita.

Asiantuntijana Anne Vuorenmaa Allergia-, iho- ja astmaliitosta.

Allergiavatsa

Moniallerginen Helena Kemppainen, 56: ”Hengenlähtö liippaa läheltä, jos syön jotain väärää”

Suolisto ja ruansulatuskanavan oireet (mm. ripuli, närästys) ovat melko tyypillisiä aikuisiän allergiaoireita. Allerginen ripuli on sitä, kun ruoka tulee suolistosta ulos kiireellä, kunnolla sulamatta. Vaikka hengenlähtö ei olisi välitön, niin ainakin itse olen epäillyt puutostiloja ja havainnut heikentynyttä vastustuskykyä, eli siitä on muutakin terveydellistä haittaa kuin ikävät välittömät oireet. Joskus saa julkiseata keskustelusta sellaisen vaikutelman, että allergia ei ole vakava asia,...
Lue kommentti