Miten voisin piristää muistisairasta? Tärkeintä on puhua tutuista asioista ja muistoista. Yhdessä voi myös tehdä monenlaista mukavaa.

Välillä tuntuu, ettei jaksaisi. Menneisyys ja nykyisyys, paikat ja ihmiset menevät muistisairaan puheessa sekaisin. Pitäisikö korjata väärinmuistamiset? Ja saako hän itse edes mitään irti tapaamisistamme?

– Yleensä kannattaa sopeutua muistisairaan tarinaan, sanoo asiakkuussuunnittelija Katri Vannasmaa Diakonissalaitoksen Hoivasta.

– Häntä ei tarvitse joka kerta palauttaa todellisuuteen, vaan voi kuunnella myötäillen ja ohjailla pikkuhiljaa keskustelua muualle,

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Muistisairaus muuttaa kykyä ilmaista itseään ja ymmärtää muiden viestintää. Se tuntuu ikävältä sairastuneesta itsestään ja läheisestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yleensä kannattaa sopeutua muistisairaan tarinaan.

– Läheinen joutuu ottamaan suuremman vastuun, jotta kommunikointi sujuu. Pitää toistaa asioita ja olla valpas aistimaan toisen tunnelmia ja tarpeita.

Muistisairaan kanssa oleminen voi väsyttää, turhauttaa, ärsyttää, hämmentää, surettaa. Olo voi tuntua yksinäiseltä, kun asioita ei voi enää jakaa. Voi pelottaa, että menettää yhteyden.

Muistisairas on kuitenkin sama ihminen kuin ennenkin. Hänellä on sama perusluonne, arvot, elämäntarina. Vaikka muisti heikkenee, tärkeimmät ja rakkaimmat kiinnostuksen kohteet säilyvät.

Muistisairas on sama ihminen kuin ennenkin.

– Hänen kanssaan voi puhua ihan samoista asioista. Oleellista on kuunnella ja vaistota tunne ja tunnelma, Vannasmaa sanoo.

– Läheisen tehtävä on löytää ihminen sairauden takaa. Hyväksyvä ilmapiiri on tärkeä, sillä tunteet säilyvät, vaikka muisti heikkenee.

Muistisairaan kanssa olemisessa tärkeintä on yhteisten tunteiden ja muistojen jakaminen. Ne tuovat iloa ja lisäävät onnellisuutta.

– Juttelemisen lisäksi voi katsella valokuvia, soittaa tai laulaa tuttuja lauluja, kuunnella nuoruusajan lempimusiikkia tai nauttia kahvi- tai ruokapöydässä ruokia, joista muistisairas tykkää, Vannasmaa sanoo.

Leipominen ja muu käsillä tekeminen on hauskaa sosiaalista puuhaa, johon voi ottaa mukaan myös lapsenlapset.

Juttelemisen lisäksi voi katsella valokuvia, soittaa tai laulaa.

– Lapset ja lemmikit tuovat muistisairaille usein valtavasti iloa ja hellyyden osoittaminen nousee pintaan.

Palapelien tekeminen on myös hyvää yhteistä puuhaa. Mieleinen kuva tarjoaa inspiraatiota mielikuvitukselle ja muistoille, ja palojen määrällä voi säätää tason sopivaksi.

Myös kirjan tai lehden lukeminen ääneen ja luetusta keskusteleminen ylläpitävät vireyttä.

– Yhdessä olemisen pitäisi olla sellaista, että molemmat saavat siitä iloa ja mielihyvää. Myös hoivakodin hoitajilta voi kysyä vinkkejä sopivasta tekemisestä.

Silloin kun mahdollista, Vannasmaa rohkaisee lähtemään muistisairaan kanssa ulos kävelylle ja tälle rakkaisiin paikkoihin: kirjastoon, kahvilaan, ravintolaan, konserttiin, elokuviin tai taidenäyttelyyn. Ulkoilu tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille, virkistää, ylläpitää liikuntakykyä ja parantaa mielialaa.

– Muistisairautta ei tarvitse hävetä eikä muistisairaan käytöstä jännittää. Kaikille tekee hyvää nähdä erilaisia ihmisiä.

Yhdessä olemisen pitäisi olla sellaista, että molemmat saavat siitä iloa ja mielihyvää.

Mukaan voi ottaa rollaattorin tai muun apuvälineen, jonka avulla ikääntyvä pysyy pystyssä ja voi levähtää. Reitin voi suunnitella niin, että sen varrella on levähdyspaikkoja.

Joskus mietityttää, kannattaako muistisairaan luona käydä, jos tämä ei muista käyntiä.

– Ehdottomasti kannattaa, jos itse jaksaa. Vierailuista on aina hyötyä ja iloa muistisairaalle, joka elää hetkessä, Vannasmaa sanoo.

– Hänelle on tärkeää, että mielihyvää tuottavia hetkiä on usein, ja yhteys toisiin ihmisiin tuottaa useimmille ihmisille mielihyvää.

Läsnäolo, pysähtyminen, yhteinen nauru, kuunteleminen, lämmin katse ja kosketus kertovat, että pidän sinusta, olet minulle tärkeä ja hyväksyn sinut sellaisena kuin olet.

– Muistisairaalla on tunnemuisti: tämä ihminen tuli katsomaan juuri minua, hän tuottaa paljon hyvää.

Käynnit voivat välillä olla lyhyempiä, välillä pidempiä.

Yhdessäolon sisältöä ei kannata kovasti suunnitella etukäteen, vaan katsoa, mikä tilanne on ja edetä sen mukaan.

– Käynnit voivat välillä olla lyhyempiä, välillä pidempiä. Muistisairaan päivät ovat erilaisia, ja samankin päivän aikana voi olla hiljaisempia tai puheliaampia hetkiä.

Muistisairaan vireystaso vaikuttaa puheen laatuun ja määrään. Väsyneenä sanoja on usein vaikeampi löytää. Väsymys voi näkyä levottomana liikehdintänä ja ärtymyksenä.

– Läheiseltä vaaditaan tilannetajua, ja se voi olla välillä vaikeaa. Me läheiset emme ole hoitajia, ja meillä on lupa reagoida kuten läheiset. Voimme myös epäonnistua, turhautua ja ärsyyntyä, Vannasmaa sanoo.

Kannattaa hankkia tietoa ja tukea. Niiden avulla jaksaa parhaiten.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 13/20.

Sisältö jatkuu mainoksen alla