Vuorotyö yleistyy, mutta kuka sitä jaksaa? Ainakin pikimies Timo Tuormaa, 64, ja vuoropäällikkö Marika Kumpulainen, 27. Mutta paljon on sellaisiakin, joiden sisäinen kello ei tahdo millään vääntyä kolmivuorotyöhön ilman, että oma koneisto kärsii – ja johtaa sairauksiin.

Tulisipa poliisi paikalle tänne huoltoaseman baariin. Kukaan ei tappele eikä kohella kännissä, joten sen takia vikavaltaa ei tarvitse hälyttää. Nyt konstaapelit saisivat ryystää kahvinsa ja syödä pipertää pullansa ihan rauhassa. Hehän poikkeavat yökahviloissa televisiosarjoissa tämän tästä. Nyt he voisivat kertoa, miten jaksavat tehdä kolmivuorotyötään, että stressaako ja väsyttääkö, kohoaako verenpaine, sekoilevatko sydämenlyönnit – esimerkiksi.

Yli 30 prosenttia työväestä tekee vuorotyötä tai yö- ja iltatyötä. Ja vuorotyö yhä vain lisääntyy. Siihen tarvitaan väkeä vastaisuudessakin, kun kauppojen aukioloaikoja lisätään. Monille vuorotyö on tiennyt ekstraeuroja – ainakin toistaiseksi – ja lisää vapaa-aikaa. Mutta se saattaa kuormittaa elimistöä enemmän kuin säännöllinen työ.

Sanotaan, että vuorotyö on jopa vaarallista. Ainakin joillekin. Että jatkuva väsymys ja työrytmien vaihto voivat sairastuttaa, pitkän ajan kuluessa. Kuitenkin jotkut, jo eläkeikää lähestyvät, ovat jaksaneet vuoro- tai yötyötä koko ikänsä, kuten huoltamon kahvilassa ja ravintolassa työskentelevät Eeva-Riitta Hakola, 61, ja Reija Yrjölä, 56, sekä pikimies Timo Tuormaa, 64. Kuten kohta kuulemme heidän kokemuksiaan, kunhan he ehtivät hommiinsa. Vuoropäällikkö Marika Kumpulainen, 27, toivoo, että jaksaisi tehdä yöhommia koko ikänsä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tähän aikaan ei normaalisti töissä olla

On se aika päivästä, kun suurin osa suomalaisista on päättänyt työpäivänsä. Huoltoaseman kahvilassa tarjoillaan päivällisiä, sämpylöitä, pizzaa, dallaspullaa... Kahvi lorisee kuppeihin. Näin kuuden aikaan paikalla on myös lapsia, joiden ketsuppikasvoista näkee, että tänään on ollut hampurilaispäivä. Asiakaskunta vaihtuu koko ajan. Välillä sali on melkein tyhjä ja yhtäkkiä kassoille saa jonottaa.
Renkomäellä, Lahden kyljessä sijaitseva huoltoasema on aina auki. Vuoropäällikkö Marika Kumpulainen on iltayhdeksään mennessä paistanut jo yli kolme tuntia hampurilaispihvejä, siivonnut keittiötä, rakennellut hampurilaisia, palvellut asiakkaita... Hänen työyönsä alkoi puoli kuuden aikaan illalla, kotiin hän pääsee puoli kolmelta yöllä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Marika Kumpulainen tekee vuorokaudessa oikeastaan kaksi työpäivää. Toisen kotona päivällä ja toisen yöllä huoltoasemalla.

Ennen palkkatyöhön lähtöä hän hoitanut kolmea lastaan koko päivän: toimittanut ekaluokkalaisensa kouluun ja touhunnut viisi- ja kolmivuotiaidensa kanssa, samalla kun on siivonnut, pessyt pyykkiä, tehnyt pihahommia ja ruokaa. Ehkäpä hän on ennättänyt kaivaa esille vauvanvaatteita tammikuussa syntyvää neljättä lastaan varten.

– Meidän perheelle tämä järjestely sopii. Lasten ei tarvitse olla hoidossa. Olen tehnyt vuorotyötä, usein yövuoroa, jo 12 vuotta.  Täällä on joustettu työntekijän elämäntilanteen mukaan. Olen viihtynyt hyvin, kun olen niin supersosiaalinen.

Marikalla ei ole koskaan ollut univaikeuksia. Kun hän kallistaa päänsä tyynyyn, uni tulee saman tien. Lapset antavat äidin heräillä rauhassa.

– Nautin siitä, kun ei tarvitse lähteä viemään lapsia hoitoon. Pärjään vähällä unella, kuusi tuntia riittää. Jos nukun vähemmän, tulee lisää painoa. Luulen, että saan vuorokaudessa aikaiseksi enemmän, kun olen koko ajan liikkeessä. Mä en ole ikinä paikallani. Mun luonne sopii tällaiseen elämänrytmiin.

Kuka käy ruokaostoksilla yöllä?

Luulisi, että kumartelusta ja seisomisesta kipeytyisivät jalat ja selkä – no, selkä ehkä joskus –  että hampurilaisparilan kuuma höyry ahdistaisi, että kiukuttelevat asiakkaat suututtaisivat. Saattaisi kuvitella, että kiireisen työyön jälkeen kestäisi jonkun tunnin ennen kuin uni tulee?

– Raskauskaan ei aiheuta vaivoja, ainakaan toistaiseksi. Alkuviikkoina rasvan tuoksu ällötti. Kohta en kai voi nostella painavia tavaroita.

Myös huoltoaseman kauppa on auki koko yön. Maito näyttää olevan illan hittituote, ja valmisruuat. Joku sentään työntää muovikassiin muutaman banaanin. Olutta ja siideriä ei enää myydä. Kello on yli yhdeksän. Monet asiakkaat näyttävät väsyneemmiltä kuin työntekijät.

Lapset kinuavat karkkia ja jäätelöä. Aikuisille annetaan savukkeita tiskin alta piilosta. Ulkona, tupakkapaikalla tupruttelevat ovat nuoria, toistaiseksi hyväkeuhkoisia ja nauravaisia.

Meno baarissa hiljenee hiukan. Hampurilaistiskille on kuitenkin jatkuva jono: kaiken sorttiset ateriat tekevät kauppansa.

Marika pitää tauon ja syö henkilökunnan pikkuhuoneessa fetasalaattia. Kerää voimia, lepuuttaa jalkojaan.

– Rasvainen ruoka yöllä ei tee hyvää. Aamullakin on vielä ähky olo.

Asiakkaat yöllä ovat erilaisia. Ei malteta odottaa ruokia. Ollaan väsyneitä ja kiukkusia.

Monet tulevat nälkäisinä lentokentältä. On humalaisia, joiden takia palvelu voi hidastua. Öisin töitä on paljon.

– Kun tulin aikanaan työharjoitteluun, tapasin sellaisen miesasiakkaan, joka huusi ja kiroili minulle, kun ei saanutkaan ruokaa heti lapsikatraalleen. Mä kuuntelin sitä, selvitin asian ja kiitin palautteesta. Se vaan huusi. Se oli kasvattava kokemus. Minulla on sellainen asenne, että en päästä pahantuulista asiakasta pois ennen kuin hän on hymyillyt. Enkä stressaa enää siitäkään, jos pihaan pysähtyy 13 bussillista nälkäisiä ihmisiä.

Pikimiesten parlamentti kokoontuu öisin

Huoltoaseman lähellä moottoritien rampilla pikimiehet ovat aloittaneet työnsä. Tämä porukka tekee jatkuvaa yötyötä, neljä yötä viikossa, yhdeksästä aamukuuteen. He ovat vähän kuin nykyajan tukkilaisia, siirtyvät työn perässä milloin minnekin. Monet käyvät kotona vain viikonloppuisin.

Miten tällaisesta työstä selviää, kun ikää tulee ja rytmi on erilainen kuin lääkärit suosittelevat?

– Välillä täytyy nollata, nauraa Timo Tuormaa, mutta peruu pian puheensa. Myöntää kyllä, että nuorempana saattoi repsahtaa viihteelle.

– Mitä muuta vieraalla paikkakunnalla olisi tehnyt?

– Nuorena Pohjanmaalla mentiin iltavuoron jälkeen tanssimaan. Nyt ei jaksa. Onhan sitä tähän ikään mennessä ollut monenlaista vaivaa: rytmioireita. Ehkäpä elimistö kärsii? Vaikka minä saan kyllä nukuttua.

Pikimiehiä auttaa huumori, porukka nauraa paljon. Taukoja ei juuri pidetä. Pentti Mäntykoski, 60, taputtelee vatsaansa:

– Tällainen kasvaa, kun istuu koko yön koneen päällä ja syö siinä samalla yöpalaksi lenkkimakkaraa. Ei tätä kestä tässä iässä, jos ei ole hyvä peruskunto. Ja meillähän on säännöllisesti terveystarkastuksia.

Valtavat koneet lähtevät liikkeelle. Yö on musta kuin moottoritie. Valoisan ajan nämä miehet nukkuvat. Perjantai-iltana perheen luokse päästyään monet heistä sinnittelevät mahdollisimman pitkään valveilla, jotta pääsevät perheen päivä-yö-rytmiin, joka rikkoutuu jo maanantaina.

Poliisit, tulkaa jo!

Yötyötä tekevät tietävät, että suden hetki osuu aamuyölle. Silloin väsymys saattaa ottaa yliotteen. Marika Kumpulainen on kotona ennen kolmea. Huoltoaseman kuppilassa Eeva-Riitta Hakolan vuoro loppuu vasta aamukuudelta ja Reija Yrjölän seitsemältä. He ehtivät naputtaa kassaan monta kertaa kahvi-näppäintä. Molemmat tekevät melkein yksinomaan yötyötä, ovat tehneet jo pitkään. Ottavat kahvia ja suklaata, kun oikein väsyttää.

– Työtahti on koventunut. Yöllä saa touhuta moneen suuntaan. Joskus se on raastavaa, mutta tässä vain mennään. Ei tässä ehdi väsähtää. Nyt olen ollut vähän aikaa osa-aikaeläkkeellä. On enemmän aikaa harrastaa ja tavata sukua.

Reija sanoo, että yötyön tekeminen on elämäntapa.

– Kaikki työ väsyttää joskus.

Huoltoaseman pihalla joku yökukkuja tankkaa autoaan, käy hakemassa kupin kahvia. Mutta poliiseja ei näy missään. Ei edes vilkkuvaa valoa yön pimeydessä. Heiltä taisivat yökahvit jäädä juomatta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla