Kivistääkö ruisleipä tai turvottaako paprika? Ärtyvän suolen oireyhtymä on ilkeä kiusa, mutta siihen tepsivät vatsaa hellivä kuitu, liikunta ja rauhalliset ruokahetket.

1. Huh, ahmaisin ruokani taas kiireessä, ja vatsani turposi, kipu yltyi ja ilmavaivat pahenivat. Mistä on kyse?

Olet saanut taakaksesi varsinaisen vaivaryppään, josta käytetään nimeä ärtyvän suolen oireyhtymä. Siihen viittaavat kuvailemasi vatsakivut, turvotus ja ilmavaivat.

Entä podetko välillä ripulia ja ajoittain ummetusta? Sekin on ärtyvän suolen merkki. Oirekimaraasi saattaa kuulua myös tihentynyt virtsaamisen tarve.

Tärkeää: Viljatuotteista vatsa sekaisin? Kannattaa tarkistaa nämä

2. Mistä ärtyvän suolen oireyhtymä johtuu?

Ärtyvä suoli on sopimattoman ruuan aiheuttama vaiva, mutta tarkkaa syytä sen synnylle ei tiedetä. Oireyhtymälle altistavat hätäinen hotkinta, ilmaa vatsalaukkuun keräävät ruoka-aineet, rasvainen syötävä, stressi, runsas kahvin juonti ja alkoholi.

Suoliston liikkeet ovat jostain syystä häiriintyneet. Tuon häiriön saatat aistia jopa suoranaisena kipuna. Kivun syy taas on peräisin herkkyydestäsi tuntea suoliston liikkeitä, joten kipukynnyksesi on tavallista matalampi.

Oiretuntemustesi taustalla saattaa olla vähäkuituinen ja vähän nestettä sisältävä ruokavalio. Silloin suolesi sisällöstä tulee kovempaa ja uloste etenee suolessa huonommin.

Suoliston epätasapainoon joutunut bakteerikantakin voi johtaa ärtyvän suolen oireyhtymään. Bakteeritasapaino heittelehtii tavallisesti antibioottikuurin tai turistiripulin seurauksena.

Lue myös: Näin hoidat ärtynyttä suolta

3. Milloin on syytä marssia lääkäriin?

Silloin, jos ruokaremontti ja elintapamuutokset eivät tepsi, oireet hankaloittavat jatkuvasti elämää, uni ja liikkuminen häiriintyvät ja ummetus sekä ripuli rasittavat.

Jos vatsavaivojen lisäksi ilmenee laihtumista ja kuumeilua tai ulosteen mukana tulee verta, älä odottele, vaan varaa aika lääkärille.
Lääkäri kyselee suolen toiminnasta, turvotuksesta ja syömisistäsi – kirjaa niistä pääkohdat paperille ja ota muistilappu mukaan vastaanotolle.

Ärtyvään suoleen ei ole parantavia reseptilääkkeitä, mutta lääkäri voi harkintansa mukaan määrätä sinulle esimerkiksi uudenlaista lääkevalmistetta, jos oireesi painottuvat ummetukseen. Yksi vaihtoehto on kipukynnystä nostavat vanhan polven mielialalääkkeet pienin annoksin.

Usein lääkäri myös otattaa laboratoriokokeet keliakian, laktoosi-intoleranssin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan varalta, sillä ärtyvän suolen oireet sekoittuvat joskus näihin sairauksiin.

Ravitsemusterapeutti auttaa sinua koostamaan vatsaystävällisen ja monipuolisen ruokavalion.

4. Söisin mieluusti ruisleipää, mutta se panee vatsani sekaisin. Miksiköhän?

Useimmiten ärtyvän suolen oireita poikiva ruoka on ravitsemuksellisesti suositeltavaa – harmi kyllä. Hankalia aineksia ovat tuoreen ruisleivän ohella vaikkapa pavut, omena, paprika, kaali tai sipuli. Ne tuottavat suolistokaasuja ja turvottavat herkkää vatsaasi.

Lisäksi hiilihapotetut juomat sekä makeutusaineista etenkin sorbitoli ja ksylitoli usein kiusaavat ärtyväistä suolta.

5. Voiko ärtyvä suoli olla terveydelleni vaaraksi?

Ei voi. Ärtyminen ei ole seurausta esimerkiksi vatsan tai suoliston tulehduksesta. Jos suolesi tähystettäisiin, sieltä ei ainakaan pelkän ärtyvän suolen oireiston vuoksi löytyisi viitteitä punoituksesta tai solumuutoksista.

Ärtymisen aiheuttaa ennemminkin tunne siitä, että suolesi venyy tai mahasuolikanavan liikkeet tekevät olollesi hallaa.

Taustaa: Suolisto terveeksi – viisi vinkkiä tasapainoon

6. Miten hoitaisin vatsavaivojani?

Ensiavuksi ronski vinkki: röyhtäise ja pöräytä, jos siltä tuntuu! Kun päästät ilmaa kummastakin päästä ulos, kipu lievenee ja turvotuksen tunne tasaantuu.

Tärkeintä omahoitoa ärtyvään suoleen on ruokaremontti. Karsi ilmaa keräävät ruoka-aineet pois, mutta pidä samalla huolta vatsallesi käypäisän kuidun asteittaisesta lisäämisestä.

Lisäkuitua saat esimerkiksi leseistä. Nosta pöydälle kauralese-, psylliumkuitu- tai pellavansiemenrouhepussi ja ota tavaksesi ripotella leseitä puuron sekaan, jugurttiin, viiliin, keittoihin tai vaikkapa kastikkeisiin. Myös erilaiset siemenrouheet höystävät ruuan ja antavat annokseen tarpeellista kuitulisää. Vaihda ruisleipä sataprosenttiseen kauraleipään.

Toinen oiva omahoitokonsti on liikunta. Reipas jumppa tai ulkoilulenkki auttaa suolta toimimaan normaalimmin. Myös veden maltillinen lisäys saattaa tehota – pari lisälasillista päivässä riittää. Rajoita purkan pureskelua.

Suosittelemme: Mistä apua ilmavaivoihin?

7. Kuitu on kompastuskiveni: en osaa annostella sitä oikein. Miten sen teen?

Annostele lisäkuitu esimerkiksi näin: pellavansiemenrouhetta 1–2 ruokalusikallista päivässä jaoteltuna kahdelle tai kolmelle aterialle, kauralesettä 1–4 ja psylliumkuitua 1–3 ruokalusikallista päivää kohti.

Jos kuidun tasainen keräily ruuasta ei tunnu luonnistuvan, hanki apteekista niin sanottua lääkekuitua. Reseptittä saatavat lääkekuituvalmisteet tepsivät muun muassa kovaan vatsaan turpoamalla paksusuolessa ja pehmentämällä ulostetta.

Apteekin kuituvalmisteissa on sekin etu, että niissä on tarkat annosteluohjeet. Siten vältyt heittelehtivältä kuidunsaannilta.

8. Auttaisivatko probiootit ärtyvään suoleen?

Suoliston hyvinvointia tukevat probiootit, kuten maitohappobakteereita sisältävät elintarvikkeet, saattavat joissakin tapauksissa tuoda apua ärtyvän suolen oireisiin, etenkin turvotukseen.

Probiootit eivät kuitenkaan ole lääkkeitä, eivätkä kaikki ärtyvää suolta potevat saa niistä apua. Kokeilla niitä toki voi.

9. Turvotus masentaa, sillä syötyäni alan paisua kuin pumpattava pyöränrengas. Mikä tepsisi?

Oletkohan varmasti testannut huolella, mitkä ruuat sinulle sopivat ja mitkä eivät? Teepä vielä reissu kauppaan ja katso valikoimaa uusin silmin: ostaisitko kauraleipää ja hedelmäksi kiiviä?

Oireita aiheuttavien ruokien välttelyäkään ei kannata jatkaa loputtomiin. Kokeile, mitä tapahtuu, jos syöt turvottavaa lempilimppuasi vain puolikkaan siivun iltapalalla.

Vatsaa ärsyttämättömien ainesten lisääminen ruokavalioon on helpompaa kuin uskotkaan. Voit kenties sietää esimerkiksi kypsäksi keitettyjä kasviksia ja erilaisia siemenrouheita, vaikka et kestäisi raakoja vihanneksia tai useimpia leipälaatuja.

Kiinnostava artikkeli: Stressi kuriin Fodmap-ruokavaliolla – "lääkäri kehotti kokeilemaan"

10. Miten rauhoittaisin ruokailuhetken?

Opettele syömään kiireettä ja pureskele jokainen suupala hienoksi ennen kuin nielaiset. Yhtä tärkeää ärtyvälle vatsalle ovat säännöllinen ruokailu ja maltilliset annoskoot. Syö aamiainen, lounas, päivällinen sekä väli- ja iltapala ajallaan kolmen, neljän tunnin välein.

Asiantuntijoina gastroenterologian erikoislääkäri Perttu Arkkila HYKSistä ja laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen Aava Gastrolääkäreistä.

Vierailija

Näin tunnistat ärtyneen suolen ja elät sen kanssa – 10 kysymystä

Kyllä syömistä voi säädellä. Kun katukuvaa katselee, huomaa, että niin ei tapahdu. Ja tämä kansa on aina vaan sairaampi. Syystä että elintaso on tuonut runsaat rasvaiset ja sokeriset herkut kaikkien saatavaksi ja niillä mässäillään itsensä sohvaperunoiksi. Sitten jossain vaiheessa mennään lääkäriin kun on paha olla, piertää, ummettaa, kivistää ja pakottaa. Itseaiheutettua vaivaa ahneuden synnin kera. Mahalaukkuun ei paljoa kerralla mahtuisi, mutta kun sitä aikoja liian suurilla annoksilla...
Lue kommentti
Vierailija

Näin tunnistat ärtyneen suolen ja elät sen kanssa – 10 kysymystä

Ärtyvä suoli on nimenomaan oireyhtymä,johon psyyke vaikuttaa todella voimakkaasti. Jokainen luopuu, tai ainakin vähentää automaattisesti ruoka-aineita,jotka aiheuttavat huonoa oloa tai epämukavuutta, mutta mieli onkin konstikkaampi hoitaa. Lähes 40 vuotta vaikean ärtyvän suolen kanssa eläneenä pidän itseäni aika hyvänä asiantuntijana tuon viheliäisen seuralaisen suhteen. Vaikket olisi koskaan potenut vatsaasi ja söisit samaa,hyvin aina sopinutta ruokaa,voi kova stressi laukaista oireet...
Lue kommentti

Siru Törrösen, 69, äiti ei suostunut muistitesteihin. Tytär vinkkaa, kuinka hän sai vihaisen ja pelokkaan äidin lopulta lääkärin vastaanotolle.

Siru Törrönen:

"Äitini asui yksin maatilalla lapsuudenkodissani Köyliössä, eikä pyynnöistäni huolimatta ollut suostunut muistitesteihin. Olin epäillyt äitini muistia jo pitkään, hän tuntui piilottelevan muistamattomuuttaan aggressiivisella käytöksellä.

Vainoharhaisuus oli ensimmäisiä pahempia oireita. Toiveenamme oli vuonna 2010 muuttaa Köyliöön, lähemmäs äitiäni. Äitini vainoharhaisuus oli kuitenkin tuohon aikaan pahimmillaan, eikä hän laskenut meitä lähelle itseään. 

Olin saanut taisteltua äidilleni kaksi kertaa päivässä vierailevat kotihoitajat, joiden tekemät ruuat äitini tosin nakkasi useimmiten roskiin. Kesällä 2016 kotihoito teki viimein päätöksen äitini siirtämisestä hoitokotiin. Sitä ennen hän oli lähtenyt öisin etsimään isääni, joka oli kuollut 16 vuotta aikaisemmin."

Näin huomasin muistisairauden:

  1. Piilotetut esineet.
    "Äidin avaimet ja lompakko löytyivät toistuvasti jääkaapista. Se oli ainoa paikka, jossa ne olivat hänen mielestään turvassa."
  2. Sairauden kätkeminen.
    "Äiti ei juhlissa halunnut puhua pitkään kenenkään kanssa. Jos hän lähti yksin käymään jossakin, hän soitti viimeistään puolen tunnin kulutta ja ilmoitti haluavansa heti takaisin kotiin."
  3. Kadonneet taidot.
    "Äitini ruuanlaittotaito katosi vähitellen kokonaan. Ensin hän söi joka päivä lihapullia, sitten vain sipulia ja jauhelihaa."
  4. Turvalliset ostokset.
    "Äiti alkoi ostaa kaupasta vain maitoa ja jauhelihaa, ei mitään muuta."
  5. Vaikeat vesi ja sähkö.
    "Löysin äidin usein pimeästä istumasta. Kesäkuumalla hän saattoi lämmittää talon paahtavan kuumaksi. Äiti lopetti myös pesulla käymisen kokonaan, eikä pessyt enää pyykkiä, vaan yritti kätkeä likaiset vaatteensa."

Sirun vinkit muistisairaan omaisen auttamiseksi:

1. Seuraa läheisen muistia ajan kanssa.

"Oma äitini jaksoi skarpata noin puolisen tuntia vieraiden seurassa, sen jälkeen hän ahdistui ja pyrki poistumaan paikalta."

2. Joukkoista.

"Kun en saanut äitiä lääkäriin, järjestin hänet kuntamme vanhustyön retkelle mukaan. Retken jälkeen järjestäjät ottivat minuun yhteyttä ja kertoivat huomanneensa äitini muistin heikentyneen. En enää ollut asian kanssa yksin. Pyysin retken järjestäjiltä asiasta kirjallisen lausunnon."

3. Ole yhteydessä lääkäriin ja kunnan työntekijään.

"Kunnan vanhustyöntekijä tapaa asiakkaan ensin ja välittää tiedot lääkärille. Lääkärin tapaamisen jälkeen arvioidaan mahdollinen tarve jatkotutkimuksille. Sekä lääkäri ja kunnan työntekijä kannattaa valmistella siihen, että muistisairas pyrkii piilottamaan sairauden ja poistumaan paikalta."

4. Jos on pakko, huijaa.

"Lopulta sain äitini lähtemään muistitesteihin väittämällä hänen itse varanneen niihin ajan. Äiti oli jo niin muistamaton ja peloissaan, ettei kehdannut kieltää tehneensä niin."

Siru Törrösen laajemman haastattelun voit lukea ET:n numerosta 2/2018.

Välillä laiskuus iskee ja nummelalainen Sylvi Reinikainen, 68, ei jaksaisi kuntouttaa MS-tautiaan niin kuin pitäisi. Mutta vedessä Sylvi tuntee itsensä kevyeksi, ja pyörätuolin kanssa hän pääsee matkoille.

"Olin 14-vuotias koululainen, kun kynät yhtäkkiä alkoivat putoilla käsistäni. Minut vietiin vastaanotolle, ja koska silloin elettiin aikaa, jolloin poliota oli vielä liikkeellä, lääkärit epäilivät ensin sitä. Jouduin paikallisessa sairaalassa eristykseen, kunnes minut siirrettiin Törnävän piirimielisairaalan neurologiselle osastolle.

Mielisairaalassa oli yllättävän hauskaa. Siellä järjestettiin tansseja ja elokuvailtoja. Porukkaa oli jos jonkinlaista. Olin siellä reilun kuukauden, ja kun pääsin pois, papereissa luki diagnoosin kohdalla sclerosis disseminata eli epämääräinen skleroosi. Se oli 60-luvun alussa MS-taudin nimi. Perässä oli tosin kolme kysymysmerkkiä.

Äidilleni ja isälleni kerrottiin, että minulla on hermotulehdus käsissä, mikä sai aikaan velttohalvauksen. Kortisonia oli siihen aikaan jo käytössä, ja sillä oireeni ensin hävisivät. Harmi vain, että lääke lihotti minua kuukaudessa kymmenen kiloa.

Luulin parantuneeni

Minulle jäi sairaalasta lähdettyäni sellainen käsitys, että olin parantunut ja hermotulehdus halvauksineen oli ollut ja mennyt. Kolmen vuoden jälkeen, keväällä 1966, sairastin flunssan. Siitä seurasi epämääräistä pistelyä ja käsien puutumista. Seuraavana keväänä sama toistui.

Tautini siis eteni. Yhden angiinan jälkeen minulle tuli pitkäaikaista puutumista ja pistelyä, tällä kertaa jalkoihin. Tuntui kuin jaloissani olisi ollut sukat, vaikka ei ollut. En vielä siinä vaiheessa tiennyt, että MS-taudin kuvaan kuuluvat pintatunnon puutokset käsissä ja jaloissa.

Tässä elämänvaiheessa opiskelin sairaanhoitajaksi ja olin töissä Lappeenrannan keskussairaalan neurologisella osastolla. Keskustelin oireistani opettajan kanssa, ja hän puolestaan kysyi neuvoa neurologilta. Lääkäri sanoi, että sairauteni on aivosairaus ja että jos oireita ilmenee, minun on lähdettävä tavalliseen sairaalaan, ei mielisairaalaan.

Tieto auttoi minua käsittelemään asiaa, joten hankin sitä niin paljon kuin mahdollista.

Tuohon aikaan tulivat pysyvät oireet, sillä aloin potea jatkuvia tasapainovaikeuksia. Pitkillä kävelyillä rasituin, ja askeltaessa minusta tuntui kuin kantapäitteni alla olisi ollut vaahtomuovia. Puutuminen tuntui nyt voimakkaampana kuin aiemmin.

Keppi avuksi

Olin 23-vuotias, kun viimein sain MS-tautidiagnoosin. Osasin itse tarjota diagnoosia HYKS:n neurologille, sillä luin paljon ja hain tietoa lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Olin nuori, enkä osannut olla sairaudesta kovin järkyttynyt. Tieto auttoi minua käsittelemään asiaa, joten hankin sitä niin paljon kuin mahdollista. Tiesin senkin, että oireideni lievittämiseksi ei ollut muita lääkkeitä kuin kortisoni.

Olen aina ollut perusluonteeltani melko realistinen. Elämäni oli muuten tasapainossa, ja se varmasti auttoi paljon. Olin myös palannut Helsinkiin ja erikoistunut psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Tein töitä nuorisopsykiatrisella osastolla Hesperian sairaalassa ja olin hyvin innostunut työstäni. Tasapainohäiriöiden vuoksi vaapuin välillä pahasti. Siispä otin käyttööni kepin.

Olin välillä töissä päihteistä toipuvien puolella. Kerran olin rutiinikierrolla lääkärin kanssa ja jouduin kävelemään suuren ruokasalin läpi. Horjuin niin, etten meinannut pysyä pystyssä. Potilaat katsoivat minua kummastuneina. Jouduin pyytämään erästä päihdepotilasta avukseni.
MS-porukasta voimaa

Kaikki nämä sairausvuodet tukenani on ollut paikallinen MS-porukka. Jaamme toistemme kanssa paljon asioita ja olemme tehneet useita matkoja yhdessä paljon. Olemme käyneet ainakin kymmenessä eri maassa ja monissa niistä lukuisia kertoja. Tämän porukan ansiota on, että rohkaistuin ottamaan käyttööni pyörätuolin, etenkin matkoilla. Vertaisistani näin, miten hölmöä on raahautua muiden perässä. Jos matkalla etsii koko ajan vain seuraavaa istumapaikkaa, ei ehdi nauttia kunnolla mistään.

Yhdessä nauraminen tekee hyvää.

MS-yhdistys on muutoinkin henkireikäni. Kun jäin sairauteni takia eläkkeelle, yhdistyksessämme toimiminen pehmensi iskua. Vertaisryhmässä, jonka olemme itse nimenneet "Rappioryhmäksi", osaan suhtautua sairauteeni luontevammin kuin muissa ympyröissä.

Kerromme toisillemme sattumuksiamme ja töppäyksiämme. Joku paljasti saaneensa poliisit peräänsä, kun oli hoiperrellut autolleen. Minä arastelin apuvälineiden käyttöä nuorena. Kotiin palattuani ajoin auton ihan oven viereen ja livahdin sisään niin, ettei kukaan vain huomaisi, jos horjuisin.

Porukassamme huumori rönsyilee, ja se jos mikä on tärkeää. Yhdessä nauraminen tekee hyvää.

Aina ei jaksaisi

Laiskuus ja mukavuudenhalu ovat kompastuskiviäni. Ne ovat ihmisessä tiukassa, niin minussakin. En jaksaisi ihan joka päivä kuntouttaa kehoani, ja joskus annan liian helposti periksi.

Ohjelmaani kuuluvat kotikuntosaliliikkeet ja harjoittelu seisomatelineellä sekä puolapuilla. Lisäksi poljen pyörätuolissa istuen kuntopyörän kaltaista Motomediä.

Istun pysyvästi pyörätuolissa. Toinen käteni on toista enemmän kippurassa, siis spastinen. Harjoittelemalla olen kuitenkin oppinut rentouttamaan sormiani sen verran, että pystyn omatoimisesti esimerkiksi käyttämään tietokonetta.

Olen paljon muutakin kuin MS-potilas.

Minulla on kaksi omaa fysioterapeuttia. Toisen kanssa teen vesijumppaa. Rakastan vettä, sillä tunnen itseni vedessä kevyeksi. Vedessä myös rentoudun, sillä siellä pystyn tekemään asioita, joita en voisi tehdä kuivalla maalla.

Tauti ei masenna

En ole ollut MS-tautini vuoksi masentunut. Olen koko ikäni ollut kuin kirjailija Eleanor H. Porterin romaanihahmo Pollyanna, joka uskoo siihen, että hyviä asioita tapahtuu, jos vain yrittää nähdä aina jotakin hyvää.

Olen kiitollinen, että koen oloni turvalliseksi. Kasvoin rakastavassa kodissa ja sain elämäni eväiksi kristillisen kasvatuksen. Sairauteni ja liikuntakykyni väheneminen eivät vaikuta turvallisuuden tunteeseeni. Jos en hyväksyisi sairauttani, en hyväksyisi itseäni.

Sairaus on ominaisuus, jota en saa kiskomallakaan pois itsestäni. MS-tauti on ollut minulla jo teini-ikäisestä asti, joten epäilen, että hyväksymisprosessini on ollut hyvin erilainen verrattuna ihmiseen, joka sairastuu vasta vanhempana. Olen puhunut tukihenkilönä paljon MS-tautiin sairastuneiden ihmisten kanssa, eikä elämä ole kenelläkään helppoa.

Olen paljon muutakin kuin MS-potilas. Olen puoliso ja äiti. Minulla on kolme lastenlasta, joiden kasvamista, kehittymistä ja oppimista jaksan aina
ihmetellä.

Kävimme syksyllä lasten kanssa muun muassa Kansallismuseossa ja katsomassa baletit Romeo ja Julia sekä Liisa ihmemaassa.

Olen luonteeni mukaisesti ikitoiveikas. Elämässä on niin paljon koettavaa ja nähtävää. Haluan matkustaa. Keväälle minulla on suunnitteilla Välimeren risteily."

Sylvin aikajana

1963: Ensimmäiset oireet käsissä, syyksi epäiltiin poliota.
1972: Tasapainovaikeuksia, kömpelyyttä. MS-diagnoosi vahvistuu.
1976: MS-matkatoimikunnan matkat alkavat (Jalta, Rodos, Gran Canaria).
1983: Lohjan seudun MS-kerho perustetaan.
1984: Pyörätuoli käyttöön.
1991: Vihdin vammaisneuvoston jäsenyys useana vuonna.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 2/2017.

  • MS-tauti eli multippeliskleroosi on liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus. Suomessa sitä sairastaa noin 7 000 henkilöä. MS-tautia on naisilla lähes kaksi kertaa enemmän kuin miehillä.
  • MS-taudissa elimistö hyökkää omia kudoksiaan vastaan ja muodostaa vasta-aineita, jotka vaurioittavat aivojen valkean aineen hermohaarakkeita. Taudin syytä ei tunneta kunnolla, mutta sairauden katsotaan kehittyvän monen tekijän yhteis-vaikutuksesta. Perintötekijöiden ohella vaikuttavat lapsuuden virusinfektiot ja D-vitamiinin pitkäaikainen puutos.
  • MS-taudin yleisimmät alkuoireet ovat näön hämärtyminen toisessa silmässä ja raajojen puutuminen, jalkojen lihasheikkous, kaksoiskuvat, tasapainovaikeudet, huimaus, puhehäiriöt, suolen ja virtsarakon toimintahäiriöt sekä uupumus.
  • Edetessään MS-tauti aaltoilee. Liikunta- ja toimintakyky huononevat vuosien saatossa. Suurella osalla potilaista tauti ei lyhennä elinikää.
  • Parantavaa hoitoa ei ole, mutta sairauden kulkuun voidaan vaikuttaa. Lääkkeitä ovat muun muassa beeta-interferoni, glatirameeriasetaatti, fingolimodi, natalitsumabi ja sekä uudet biologiset lääkkeet.
  • MS-potilaan tärkeää itsehoitoa ovat liikunta ja ohjattu kuntoutus.

Lähteinä neuroliitto.fi ja terveyskirjasto.fi