Sinikka Ulander, 72, on saanut osteoporoosinsa kuriin harrastamalla rajua taistelulajia, aikidoa. Katso video!

1254005

Kemiläisen Sinikka Ulanderin, 72, äidillä todettiin osteoporoosi vasta lonkkamurtuman yhteydessä. Sen jälkeen myös tyttäret tutkituttivat luunsa, ja kaikilla kolmella oli sama vaiva. Sinikka kuuli 55-vuotiaana sairastavansa vakavaa osteoporoosia.

– Tuohon aikaan olin kaupungin yleiskaava-arkkitehtinä ja sain paiskia kauheasti töitä. Työilmapiiri oli kurja. Noihin aikoihin erosin miehestäni, ja painonikin nousi. En tehnyt osteoporoosille pariin vuoteen mitään.

Lopulta gynekologi määräsi Sinikalle osteoporoosilääkkeet hidastamaan luukatoa. Hän söi niitä viisi vuotta, ja tilanne pysyi ennallaan. Lääkärin kehotuksesta Sinikka harrasti kevyttä liikuntaa, kuntosalilla käyntiä ja kuntonyrkkeilyä.

Aikido on minun lajini

Sitten Sinikka näki televisiosta Jorma Uotisen baletin, johon tämä oli hakenut inspiraatiota aikidosta.

– Lumouduin katsoessani sitä. Sattumalta näin lehdessä ilmoituksen aikidon alkeiskurssista. Menin sinne, 60-vuotiaana, ja innostuin heti.

Sinikka oivalsi, että juuri aikido on hänen terveydelleen hyvä laji, koska siinä tömäytellään ja kaadutaan koko ajan.

– Siskoni toimi tuolloin osteoporoosin tutkijana, ja hän oli juuri kertonut amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan nimenomaan kova liikunta, esimerkiksi hyppynarulla hyppely, tekee luille hyvää, Sinikka kertoo.

Sinikka on aikidoseuransa vanhin, ja nuorin on 13-vuotias.

– On tosi mukavaa harrastaa eri-ikäisten ihmisten kanssa.

Aikidotreeneissä harjoitellaan pareittain. Ohjaaja määrää hyökkäys- ja torjuntatavan.

"Hyökkääjä tulee voimalla, mutta torjun hänet rauhanomaisesti tai taltuttamalla hänet tatamille."

Samaa liikettä toistetaan neljä kertaa, ja sitten hyökkääjä ja torjuja vaihtavat paikkaa. Ukemi eli kaatuminen on tärkeä, ja sitä harjoitellaan eri suuntiin. Treenien aikaan joudun ainakin 50 kertaa torjutuksi ja heitetyksi tatamiin, joten luut saavat kyytiä.

Luun tiheys on kasvanut

Kymmenen vuoden aikidoharrastuksen jälkeen Sinikan luuntiheys on noussut. Tämä on erittäin harvinaista hänen ikäisellään.

– Jäätyäni eläkkeelle viisi vuotta sitten olen lisännyt viikoittaisia liikuntakertoja. Käyn neljästi viikossa aikidossa ja kahdesti kuntosalilla tai kahvakuulailemassa. Vuosien myötä treenit ja heitot ovat koventuneet ja liikesarjat tulleet vaativimmiksi.

Sinikan gynekologi ei ollut uskoa näkemäänsä tulosta: potilaan luuntiheys on parantunut huomattavasti, 12 prosenttia kolmen vuoden aikana.

Sinikka ole syönyt seitsemään vuoteen osteoporoosilääkkeitä.

– Tavallisesti minun iässäni annetaan jo periksi vanhuudelle. Mutta minä olen kääntänyt vaikean osteoporoosin osteopeniaksi eli luukadon esiasteeksi. Huomasin tämän konkreettisesti, kun syksyn liukkailla kaaduin rajusti pyörällä maahan. Housut hajosivat mutta luut eivät. Kaatumistaidosta oli myös hyötyä. Naisille pitäisi antaa 50-vuotislahjaksi kortti budolajiin, jossa opitaan kaatumaan.

Ruokavalio uusiksi

Sinikan laktoosi-intoleranssi on vaikuttanut osteoporoosin kehittymiseen, sillä hän on vältellyt maitoa. Vielä 80-luvulla maitojauhetta lisättiin leipiin, leikkeleisiin ja eineksiinkin. Hyla-tuotteita ei ollut.

– Olen palannut maitotuotteiden käyttäjäksi, koska niitä saa laktoosittomina. En ota lisäkalsiumia, koska syön litran verran maitotuotteita päivässä. D-vitamiinia syön läpi vuoden 100 mikrogrammaa päivässä.

Lisättyään liikuntaa Sinikka huomasi, että jo ennestään terveellinen ruokavalio kaipasi muutosta. Hän jätti sokerin ja valkoisen viljan pois.

 R.Y.

Tieto

Sinikan päivän menu

Aamiaisbrunssi alkaa maito-puolukkapirtelöllä. Sitä seuraa mausteinen tomaattimunakas, pannullinen vihreää teetä ja pari inkiväärihillolla voideltua kokojyväpaahtoleipää. Sinikka valmistaa leipäkoneen hillo-ohjelmalla tuoreesta inkivääristä hilloa. Se tekee hyvää nivelille.

Iltapäivällä Sinikka nauttii maito-mustaherukkapirtelön ja maitokahvin. Ruisleivän päälle hän kasaa avokadoa tai paistia. Sinikka ei osta leikkeleitä, vaan lataa paistamaansa lihaa tai kalaa leivälle.

Välipalaksi hän tankkaa marjarahkan. Ruokailla pitää pari tuntia ennen aikidoharjoituksia, eikä ateria saa olla liian raskas. Illalla seitsemän jälkeen Sinikka paistaa kalaa tai broileria ja haudutettuja juureksia. Jälkiruoaksi hän syö maustamatonta rahkaa ja marjoja.

Naposteluun ja telkkaria katsellessa hän napostelee luontaistuotekaupan kaakaopapuja ja kuivattuja hedelmiä. Iltapalana hän nauttii maito-mustikkapirtelön.

Lisäravinteisiin Sinikka luottaa.

– Syön kollageenia, hyaronihappoa, männynkuoriuutetta ja ubikinonia sisältäviä lisäravinteita, koska ne ennaltaehkäisevät nivelten ja rustojen kuntoa. Kollageeni vahvistaa myös ihoa.