"Usein sanotaan, ettei kilpikonnalla ole aivoja, mutta on sillä." Tätä mieltä on vahvasti psykoterapeutti Jari Salmela.

Hevosia, koiria, alpakoita, kissoja. Eläimiä käytetään Suomessa  terapia- ja kuntoutustyössä yhä enemmän.

Psykoterapeutti Jari Salmela on kokeillut vähän harvinaisempiakin terapiakavereita. Kesäisin terapiaseurana ovat olleet muun muassa kanat.

– Kanojen vuorovaikutusta seuraamalla voi peilata vaikkapa omaa käyttäytymistään. Olenkin kurssilaisten kanssa muun muassa ensin tarkkaillut kanalan arkea ja sitten olemme maalannet tuntemuksia paperille, Salmela kertoo.

Kilpikonnaan voi keskittyä

Kanojen lisäksi Jari Salmela on käyttänyt terapiatyössä apuna myös 25-vuotiasta kilpikonnaansa Marsalkkaa.

– Usein sanotaan, ettei kilpikonnalla ole aivoja, mutta on sillä. Kilpikonna tunnistaa ihmisiä ja osoittaa myös herkästi kenestä se pitää.

Marsalkka on osallistunut terapiatyöhön erityisesti lasten kanssa. 

– Sitä hoidetaan, suihkutellaan, sen tekemisiä seuraillaan ja siitä tarinoidaan. Kun eläimestä opettelee pitämään huolta, samalla tulee väkisinkin vähän tutkiskeltua omaakin hyvinvointia. Pienet lapset myös selvästi rauhoittuvat eläimen läsnäolosta, keskittyminen on suorastaan intensiivistä.

Porosta terapia-apua

Viime talvena Jari Salmela kävi asiakkaansa kanssa tutustumassa, olisiko pohjoisen poroista apua terapiatyöhön.

 – Ne tuntuivat toimivat oikein hyvin. Paikalla oli tietysti aina poroisäntä neuvomassa ja vastaamassa turvallisuudesta, minä terapeutin roolissa ja asiakas. Syötimme ja hoidimme poroja, otimme siis kontaktia ja tarkkailimme niiden käytöstä.

Nykyään varsinaisen terapeutin vastaanottojen sijaan Jari Salmelan työ on toisten kouluttamista. Hän myös kouluttaa eläinavusteista terapiatyötä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

– Mitä enemmän ihminen vieraantuu alkuperäisestä luonnosta, sitä tarpeellisemmalta tuntuu tutkia eläimiä ja niiden käytöstä. Siksi niiden käyttö terapiatyössä on äärimmäisen luontevaa.

Karvaista terapiaa

Suomessa on tarjolla monenlaisia eläinavusteisia työskentelymuotoja.
Eläinavusteinen toiminta on yleensä vapaaehtoistoimintaa. Se ei ole tavoitteellista toimintaa, mutta eläimen pitää olla tehtäväänsä spveltuva.
Eläinavusteinen terapia on tavoitteellista toimintaa, ja eläin on osa hoito- ja kuntoutusprosessia. Eläimen ohjaaja on terveyden- tai sosiaalihuoltoalan tai kasvatuksen asiantuntija.
Eläiavusteinen opetus voi olla toimintaa tai tai terapiaa esimerkiksi koulussa.