Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä keskushermoston sairaus. Se saa alkunsa, kun liikkeiden, asennon ja tasapainon säätelyyn osallistuvat hermosolut aivoissa alkavat hiljalleen tuhoutua. Suomessa tautiin sairastuu arviolta noin 750–800 potilasta vuodessa. 

Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä keskushermoston sairaus. Se saa alkunsa, kun liikkeiden, asennon ja tasapainon säätelyyn osallistuvat hermosolut aivoissa alkavat hiljalleen tuhoutua. Hermosolujen vaurioitumisen syytä ei tiedetä, joten sairautta ei voida ehkäistä eikä sen puhkeamiseen voi vaikuttaa omilla elintavoilla. Pieni osa Parkinsonin taudista on perinnöllistä.

Suomessa tautiin sairastuu arviolta noin 750–800 potilasta vuodessa. Sairaus alkaa yleensä 50–70 vuoden iässä, muutama prosentti sairastuneista on nuorempia. Keski­määräinen sairastumisikä on 62 vuotta. Potilaita on yhteensä noin 10 000.

Oireet lisääntyvät hiljalleen

Parkinsonin taudin tavallisimmat oireet ovat vapina, lihasten jäykkyys ja liikkeiden hitaus. Oireet, kuten myös taudin eteneminen, ovat eri ihmisillä erilaisia. Oireet tulevat pikkuhiljaa kuukausien tai vuosien aikana ja niitä on alkuvaiheessa yleensä vain toisella puolella kehoa: toinen käsi saattaa vapista tai ei ehkä heilu kävellessä.

Liikkeiden hidastuminen voi näkyä esimerkiksi vaikeutena nousta tuolilta, verkkaisena kävelemään lähtönä, lyhyinä askeleina, kasvojen ilmeettömyytenä tai puheäänen yksitoikkoisuutena. Lihasjäykkyys puolestaan aiheuttaa sen, että esimerkiksi käden taivuttaminen voi olla vaikeaa.

Lääkkeitä ja liikuntaa

Lääketiede ei pysty parantamaan Parkinsonin tautia, mutta sen oireita voidaan hallita lääkehoidolla. Lääkehoito on monimutkaista ja yksilöllistä, ja siksi on tärkeää, että potilaalla ja hoitavalla lääkärillä on luottamuksellinen suhde.

Parkinsonin taudin solukadon seurauksena syntyy dopamiini-nimisen välittäjäaineen puutos. Mitä enemmän hermosoluja tuhoutuu, sitä vähemmän dopamiinia on aivoissa ja sitä enemmän on oireita. Lääkkeillä pyritään hallitsemaan dopamiinin puutteesta aiheutuvia oireita.

Lääkehoito tehoaa oireisiin aluksi yleensä hyvin, mutta vuosien mittaan lääkkeiden määrää ja annostelua joudutaan lisäämään. Lääkitys saattaa aiheuttaa potilaalle tahdosta riippumattomia pakkoliikkeitä, osalle myös muita haittavaikutuksia.

Itsehoidoksi suositellaan säännöllistä liikuntaa ja osallistumista kiinnostavaan toimintaan. Liikunta auttaa pitämään yllä toimintakykyä, lihaskuntoa ja nivelten kuntoa sekä estämään jäykistymistä.

Sopeutumisvalmennuskurssilla saa perustiedot sairaudesta, sen hoidosta ja kuntoutusmahdollisuuksista sekä usein ensimmäisiä kokemuksia vertaistuesta.

Asiantuntijana Parkinson-liiton aluetyöntekijä TtM Soile Kauppi

Suomen parkinson-liitto

Liitto aloitti toimintansa vuonna 1984. Jäsenyhdistyksissä on 7800 jäsentä.

Keskustoimisto ja terapia- ja kuntoutustilat Turussa. Aluetyöntekijät Oulussa, Kuopiossa, Tampereella, Helsingissä ja Turussa. 

Paikallisyhdistyksiä ja kerhoja yli 100 paikkakunnalla. Paikallisyhdistyksen jäsenmaksu 13–30 e vuodessa.

Liiton jäsen saa tietopaketin sairaudesta, sosiaaliturvasta ja liiton palveluista sekä Parkinson-postia -lehden neljä kertaa vuodessa. Nettisivuilla www.parkinson.fi/keskustelu toimii keskustelupalsta. Paikallisyhdistyksissä on mahdollisuus ohjattuun liikuntaan, vertaistukeen, vapaaehtoistoimintaan sekä virkistys- ja lomatoimintaan.

Valtakunnallisia tukipalveluita: neuvonta, sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskurssit, loma- ja vertaistoiminta, tilapäishoito ja avoterapiapalvelut. 

www.parkinson.fi

Vierailija

Parkinsonin tauti etenee hitaasti

Parkinson-potilaiden sopeutumisvalmennus. Olen juuri saanut kuulla sairastavani Parkinsonin tautia. Tarkoitus oli hakeutua Kelan järjestämälle sopeutumisvalmennuskurssille. Tutustuttuani Kelan kursseihin, totesin niiden olevan parikursseja, eli puolisot osallistuvat yhdessä. Entäs kun ei ole sitä puolisoa tähän hätään. Jäävätkö yksinäiset paitsi tästä tärkeästä vastasairastuneen sopeutumisvalmennuksesta. Eikö me ollakaan tasa-arvoisia kansalaisia.
Lue kommentti

Aurinkovoide suojaa, mutta vain jos sitä levittää reilulla kädellä. Vain harva käyttää voidetta riittävästi.

1. Heijastaa ja imee säteet

Aurinkovoiteissa käytetään fysikaalista tai kemiallista suojaa tai molempia. Fysikaalinen suoja heijastaa UV-säteilyä pois iholta, kemiallinen imee säteet itseensä.

Voiteet auttavat ehkäisemään ihon palamista ja aurinkokeratoosia, josta voi kehittyä okasolusyöpä. Suojavoiteiden käytön on osoitettu vähentävän myös melanoomaa.

2. Suojakertoimet liioittelevat

Suojakerroin määrittää, kuinka hyvin voide suojaa auringon UVB-säteiltä ja kauanko auringossa voi oleilla palamatta. Esimerkiksi suojakerroin 15 tarkoittaa, että auringossa voi olla palamatta 15 kertaa pidempään kuin ilman suojaa. Moni levittää voidetta kuitenkin vain murto-osan siitä määrästä, jolla suojakerroin on laskettu, eikä lisää voidetta iholle tarpeeksi usein.

3. Kerroin vähintään 30

Suojakertoimen on hyvä olla vähintään 30 vartalolle ja 50 kasvoille. Tarkista purkin kyljestä, että voide suojaa sekä UVA- että UVB- säteilyltä.

4. Pihistelemättä paras

Riittävä määrä voidetta vartalon iholle on oman kourallisen verran ja kasvoille teelusikallinen, mielellään puoli tuntia ennen ulos menoa. 

5. Älä tuudittaudu

Mikään voide ei suojaa täydellisesti UV-säteiltä. Eliniän aikana karttuva aurinkoaltistus lisää ihosyöpien riskiä. Auringossa kannattaa siis oleilla maltillisesti, eikä paahtaa itseään ylenpalttisesti aurinkovoiteen turvin. Muista, että aurinkoisesta säästä voi nauttia myös varjossa.

Asiantuntijana syöpätautien erikoislääkäri Meri-Sisko Vuoristo.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.

Melanooma on nopeimmin yleistyvä syöpä Suomessa. ET-lehden omalääkäri Risto Laitila neuvoo, missä tilanteissa ihomuutoksia kannattaa mennä näyttämään lääkärille. 

Täältä näet kaikki aiemmat Riston vastaanotolla -videosarjan osat.

Aiemmissa jaksoissa aiheina ovat olleet esimerkiksi: