"Eräs lääkäri väitti, että krooninen borrelioosi on paskapuhetta", Marko Heikura kertoo.
"Eräs lääkäri väitti, että krooninen borrelioosi on paskapuhetta", Marko Heikura kertoo.

Punkin levittämä borrelioosi suisti Marko Heikuran kipuhelvettiin. Puolentoista vuoden jälkeen hän tuntee viimein olevansa voiton puolella.

"Päätin jo sairauden alkuvaiheessa, että yksi punkki ei tällaista entistä punkkaria tapa. Vieläkin tunnen kipua nivelissä varsinkin iltaisin, mutta jos nämä oireet jäävät loppuelämäksi, pärjään niiden kanssa.

Sairauteni alkuvaiheessa minua hoiti 15 eri lääkäriä, joista osa ei tiennyt borrelioosista mitään. Osa oli tietävinään ja aiheutti asenteellaan ja toimillaan vain lisätuskaa.

Toki kohdalleni osui myös hyviä ammattilaisia. Erityisesti mieleeni on jäänyt vanhempi lääkäri, joka tutki vatsani ultraäänellä. Hänen kannustavaan asenteeseensa varmasti vaikutti se, että hänen oma tyttärensä sairasti borrelioosia.

Toisaalta hän visioi aika lohduttoman tulevaisuudennäkymän meille kaikille: leutojen talvien vuoksi punkkikanta vain vahvistuu. Jo nyt itärajan takaa on tullut uusia lajeja, jotka ovat levinneet Lappiin saakka.

Musta piste ja valkoinen rinkula

Borrelioosin itämisaika on parista viikosta vuoteen. Minulla itäminen kesti todennäköisesti vain puolitoista viikkoa, ja oireet olivat alusta lähtien rajut.

Syyskuun alussa 2015 meillä oli työpaikan virkistyspäivä Espoon Suvisaaristossa. Sen verran oli vielä lämmintä, että olin pukeutunut sortseihin ja lenkkareihin. Näin jälkikäteen ajatellen olin tietysti naiivi, koska en suojautunut ja tutkinut ihoani tarkemmin. Oletan, että punkki iski juuri silloin. Itse pistohetkeä on vaikea havaita, koska punkki erittää iholle puudutusainetta.

"Hoin mielessäni, että tämä ei voi olla totta."

Vajaat pari viikkoa myöhemmin lauantaina olimme lähdössä juhliin ystävien luo. Minulla oli aamusta asti vetämätön fiilis, mutta vaimo patisti vaatteiden vaihtoon. Juuri ennen lähtöä vointini romahti. Kuume nousi yli 40 asteeseen ja jäseniäni raastoivat hirveät kivut. Hädin tuskin pystyin menemään vessaan.

Vaimo huomasi kyljessäni punaisena aaltoilevan läiskän, jonka keskellä oli musta piste. Sunnuntaina kuvio täydentyi valkoisella rinkulalla. Terveyskirjaston verkkosivuilta löysin kauhukseni samanlaisen kuvion. Silti hoin mielessäni, että tämä ei voi olla totta.

Lääke ei auttanut

Maanantaina menin töihin. Työmoraalini on kova, mutta kai töihin raahautuminen kertoo myös kovapäisyydestäni. Esimieheni oli viisaampi ja patisti minut saman tien lääkäriin. Työterveyshoidossamme ei ollut vapaita aikoja, joten päädyin terveysasemalle.

Minut otti vastaan nuori lääkäri, joka ryhtyi hinkkaamaan punaista läikkääni puhdistusaineella ja arveli, että kysymyksessä on hyttysenpisto. Oireeni eivät hänen mielestään olleet borrelioosille tyypillisiä. Kiistelimme aikamme, kunnes lääkäri suostui tarkistamaan tietokoneeltaan, että oireeni olivat hyvin tyypilliset.

Sain kolme päivää sairauslomaa ja kolmen viikon hevoskuurin antibioottia, kuusi tablettia päivässä. Vaadin, että infektio varmistetaan verikokeella, etten syö antibiootteja turhaan. Tiesin vanhastaan, että vatsani kestää niitä huonosti. Testi vahvisti rajun infektion.

"Muistini ja motoriikkani pätkivät pahasti."

Lääkkeestä huolimatta oloni huononi. Tuntui kuin päätäni olisi porattu pitkällä terällä. Välillä kaikki oli usvassa, välillä näin tähdenlentoja, raajat nykivät ja ranne lukkiutui koukkuun.

Seuraava lääkäri oli ensimmäistä kokeneempi. Ihossani olevan mustan pisteen hän tunnisti punkin pääksi tai kärsäksi, mutta arveli, ettei sitä kannata poistaa, koska haava voisi tulehtua.

Seuraava lääkekuuri oli aiempaa vahvempi. Doximysin vei kuumeen ja vaimensi oireita. Sinnittelin töissä. Muistini ja motoriikkani pätkivät niin pahasti, että sähköposteihin vastaaminen oli tuskaa. Jouduin tarkistamaan joka asian moneen kertaan. Yhtenä aamuna esimies kysyi, olenko katsonut peiliin. Hänen mielestään silmäni näyttivät kuolleilta.

Surua ja epätoivoa

Aiemmin hyvää peruskuntoani raunioitti sekin, että en saanut syötyä. Kaikki ällötti. Tungin suuhuni ruokaa väkisin ja yritin huuhtoa sen alas vedellä. Laihduin lyhyessä ajassa kymmenen kiloa. Tilannetta vauhditti antibioottikuuria seurannut armoton ripuli. Elimistöni kuivui pahasti. Apteekista ostettu Osmosal-liuos onneksi palautti kalium- ja natriumarvoni, joten minun ei tarvinnut lähteä sairaalaan tiputukseen.

Seuraava takaisku oli veriuloste. Meilahden sisätautien päivystyksessä vatsalaukkuni tähystys paljasti verta vuotavia haavoja. Viikkoja kestäneet antibioottikuurit olivat repineet vatsani auki.

"Mitä jos en toivu tästä ikinä?"

Marraskuussa pääni sisus oli pimeämpi kuin kaamosmaisema. Kun hermokivut jatkuvat, niistä tulee myös henkisiä kipuja. Päivisin koin oloni aggressiiviseksi. Viiden kieppeissä putosin polvilleni ja itkin. Miten ne suru ja epätoivo tulivatkin aina samaan kellonaikaan.

Pahinta oli pakokauhu: mitä jos en toivu tästä ikinä.

Kirjastovirkailija Marko Heikura, 38, asuu Helsingissä vaimonsa, tyttärensä ja kahden kissan kanssa. Marko harrastaa musiikkia, Skandinavian luonnonuskontoja ja psykologiaa.
Kirjastovirkailija Marko Heikura, 38, asuu Helsingissä vaimonsa, tyttärensä ja kahden kissan kanssa. Marko harrastaa musiikkia, Skandinavian luonnonuskontoja ja psykologiaa.

Ihan loppu

Ilman vaimoani ja myötätuntoista työyhteisöni en olisi selvinnyt. Vaimo etsi uutterasti tietoa lääkäreistä, jotka voisivat minua auttaa.

Yksityiseltä puolelta löytyi kokenut infektiolääkäri, jolta kuulin taudin luonteesta paljon sellaista, mitä olisin halunnut tietää heti: Borrelioosibakteereilla on kyky paeta immuunijärjestelmää ja antibiootteja. Ne pystyvät siirtymään verenkierrosta kudoksiin ja keskushermostoon. Reaktiiviset jälkioireet voivat kestää puolikin vuotta.

Joulun lähestyessä olin henkisesti ja fyysisesti ihan loppu. Vähän aikaa sitten vaimo näytti minulle tuolloin ottamiaan kuvia, joissa makaan sohvalla apaattisena, hikiläiskä tyynyllä pään ympärillä.

"Minua ei uskottu. Yksi lääkäri diagnosoi minut viisi minuuttia tarkkailtuaan masennuspotilaaksi."

Sain lähetteen Auroran sairaalan infektiopoliklinikalle. Minulle tuli siellä tunne, että kukaan ei ota minua vakavasti. Verikokeita kyllä määrättiin ja vasta-aineiden arvoja kytättiin, vaikka ne eivät juuri korreloineet huonovointisuuteni kanssa. Uutta antibioottiakin kokeiltiin, mutta se piti keskeyttää, koska vatsani oli jo ihan hajalla.

Tähän mennessä olen käyttänyt poliklinikkamaksuihin, lääkäreiden palkkioihin ja lääkkeisiin noin 2 500 euroa. Rahanmeno tuntuu kuitenkin toisarvoiselta sen rinnalla, että taudin pitkittyessä koin, ettei minua uskottu. Pohjakosketus oli lääkäri, joka diagnosoi minut viiden minuutin tarkkailun tuloksena masennuspotilaaksi.

Sairaus vahvistaa

Elettiin maaliskuuta. Sanoin mielialalääkkeitä tyrkyttäneelle lääkärille, että tulin hakemaan apua, en sairauslomaa. Halusin elämäni takaisin ja aioin palata työhön vaikka pää kainalossa. Ja niin tein, vaikka ensimmäinen viikko oli tuskaa. Lihaskuntokin oli mennyt heikoksi, kun en ollut päässyt kuukausiin salille.

Muuan työtoveri kertoi minua katsellessaan tulleensa siihen tulokseen, että hän ei enää koskaan lähde metsään. Itse olen päättänyt, etten anna pelolle valtaa. Liikun edelleen luonnossa, mutta teen punkkitarkistukset pieteetillä.

Oireet vaihtelevat päivästä toiseen, hyviäkin mahtuu joukkoon. Saan apua kipugeelistä ja chilisalvasta, jolla rasvaan ranteita, polvia ja nilkkoja. Myös musiikki on palannut elämääni ja lisännyt hyvinvointiani. Puoli vuotta meni, että saatoin vain katsella mandoliniani, sivellä sen kieliä.

"Sairaus on muuttanut minua, tehnyt vahvemmaksi."

Viime syksynä elämäämme tuli ihan uusi sointi, kun esikoisemme syntyi. Vaimoni oli saanut sitä ennen kolme keskenmenoa.

Tytär on ihana, mutta kohtalo on taas puuttunut peliin. Lapsellamme epäillään harvinaista Larsonin syndroomaa. Tutkimukset ovat kesken, mutta uskon, että meidän perheemme selviää - tästä kaikesta.

Oma sairaus on muuttanut minua, tehnyt vahvemmaksi. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, myös kärsimyksellä. Kipu opettaa ja tekee nöyräksi. Usein huomaan myös ajattelevani, että ihmiset valittavat aika mitättömistä asioista."

Markun kolme neuvoa

  1. Suojaudu, mutta muista, että punkki pääsee myös vaatteiden alle. Jos sairastut, pidä puolesi ja vaadi hoitosuunnitelma.
  2. Netistä löytyy tietoa, mutta älä usko kaikkea. Suomen Borrelioosi ry:n sivuilta saat luotettavaa tietoa.
  3. Borrelioosiin ei ole rokotetta, puutiaisaivokuumeeseen on. Ole rationaalinen oireiden suhteen. Älä sekoita vanhoja vaivojasi borrelioosin aiheuttamiin kipuihin. Tauti on monimuotoinen ja oireiden kirjo vaihtelee. Kaikki eivät saa edes iho-oireita.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.