"Eräs lääkäri väitti, että krooninen borrelioosi on paskapuhetta", Marko Heikura kertoo.
"Eräs lääkäri väitti, että krooninen borrelioosi on paskapuhetta", Marko Heikura kertoo.

Punkin levittämä borrelioosi suisti Marko Heikuran kipuhelvettiin. Puolentoista vuoden jälkeen hän tuntee viimein olevansa voiton puolella.

"Päätin jo sairauden alkuvaiheessa, että yksi punkki ei tällaista entistä punkkaria tapa. Vieläkin tunnen kipua nivelissä varsinkin iltaisin, mutta jos nämä oireet jäävät loppuelämäksi, pärjään niiden kanssa.

Sairauteni alkuvaiheessa minua hoiti 15 eri lääkäriä, joista osa ei tiennyt borrelioosista mitään. Osa oli tietävinään ja aiheutti asenteellaan ja toimillaan vain lisätuskaa.

Toki kohdalleni osui myös hyviä ammattilaisia. Erityisesti mieleeni on jäänyt vanhempi lääkäri, joka tutki vatsani ultraäänellä. Hänen kannustavaan asenteeseensa varmasti vaikutti se, että hänen oma tyttärensä sairasti borrelioosia.

Toisaalta hän visioi aika lohduttoman tulevaisuudennäkymän meille kaikille: leutojen talvien vuoksi punkkikanta vain vahvistuu. Jo nyt itärajan takaa on tullut uusia lajeja, jotka ovat levinneet Lappiin saakka.

Musta piste ja valkoinen rinkula

Borrelioosin itämisaika on parista viikosta vuoteen. Minulla itäminen kesti todennäköisesti vain puolitoista viikkoa, ja oireet olivat alusta lähtien rajut.

Syyskuun alussa 2015 meillä oli työpaikan virkistyspäivä Espoon Suvisaaristossa. Sen verran oli vielä lämmintä, että olin pukeutunut sortseihin ja lenkkareihin. Näin jälkikäteen ajatellen olin tietysti naiivi, koska en suojautunut ja tutkinut ihoani tarkemmin. Oletan, että punkki iski juuri silloin. Itse pistohetkeä on vaikea havaita, koska punkki erittää iholle puudutusainetta.

"Hoin mielessäni, että tämä ei voi olla totta."

Vajaat pari viikkoa myöhemmin lauantaina olimme lähdössä juhliin ystävien luo. Minulla oli aamusta asti vetämätön fiilis, mutta vaimo patisti vaatteiden vaihtoon. Juuri ennen lähtöä vointini romahti. Kuume nousi yli 40 asteeseen ja jäseniäni raastoivat hirveät kivut. Hädin tuskin pystyin menemään vessaan.

Vaimo huomasi kyljessäni punaisena aaltoilevan läiskän, jonka keskellä oli musta piste. Sunnuntaina kuvio täydentyi valkoisella rinkulalla. Terveyskirjaston verkkosivuilta löysin kauhukseni samanlaisen kuvion. Silti hoin mielessäni, että tämä ei voi olla totta.

Lääke ei auttanut

Maanantaina menin töihin. Työmoraalini on kova, mutta kai töihin raahautuminen kertoo myös kovapäisyydestäni. Esimieheni oli viisaampi ja patisti minut saman tien lääkäriin. Työterveyshoidossamme ei ollut vapaita aikoja, joten päädyin terveysasemalle.

Minut otti vastaan nuori lääkäri, joka ryhtyi hinkkaamaan punaista läikkääni puhdistusaineella ja arveli, että kysymyksessä on hyttysenpisto. Oireeni eivät hänen mielestään olleet borrelioosille tyypillisiä. Kiistelimme aikamme, kunnes lääkäri suostui tarkistamaan tietokoneeltaan, että oireeni olivat hyvin tyypilliset.

Sain kolme päivää sairauslomaa ja kolmen viikon hevoskuurin antibioottia, kuusi tablettia päivässä. Vaadin, että infektio varmistetaan verikokeella, etten syö antibiootteja turhaan. Tiesin vanhastaan, että vatsani kestää niitä huonosti. Testi vahvisti rajun infektion.

"Muistini ja motoriikkani pätkivät pahasti."

Lääkkeestä huolimatta oloni huononi. Tuntui kuin päätäni olisi porattu pitkällä terällä. Välillä kaikki oli usvassa, välillä näin tähdenlentoja, raajat nykivät ja ranne lukkiutui koukkuun.

Seuraava lääkäri oli ensimmäistä kokeneempi. Ihossani olevan mustan pisteen hän tunnisti punkin pääksi tai kärsäksi, mutta arveli, ettei sitä kannata poistaa, koska haava voisi tulehtua.

Seuraava lääkekuuri oli aiempaa vahvempi. Doximysin vei kuumeen ja vaimensi oireita. Sinnittelin töissä. Muistini ja motoriikkani pätkivät niin pahasti, että sähköposteihin vastaaminen oli tuskaa. Jouduin tarkistamaan joka asian moneen kertaan. Yhtenä aamuna esimies kysyi, olenko katsonut peiliin. Hänen mielestään silmäni näyttivät kuolleilta.

Surua ja epätoivoa

Aiemmin hyvää peruskuntoani raunioitti sekin, että en saanut syötyä. Kaikki ällötti. Tungin suuhuni ruokaa väkisin ja yritin huuhtoa sen alas vedellä. Laihduin lyhyessä ajassa kymmenen kiloa. Tilannetta vauhditti antibioottikuuria seurannut armoton ripuli. Elimistöni kuivui pahasti. Apteekista ostettu Osmosal-liuos onneksi palautti kalium- ja natriumarvoni, joten minun ei tarvinnut lähteä sairaalaan tiputukseen.

Seuraava takaisku oli veriuloste. Meilahden sisätautien päivystyksessä vatsalaukkuni tähystys paljasti verta vuotavia haavoja. Viikkoja kestäneet antibioottikuurit olivat repineet vatsani auki.

"Mitä jos en toivu tästä ikinä?"

Marraskuussa pääni sisus oli pimeämpi kuin kaamosmaisema. Kun hermokivut jatkuvat, niistä tulee myös henkisiä kipuja. Päivisin koin oloni aggressiiviseksi. Viiden kieppeissä putosin polvilleni ja itkin. Miten ne suru ja epätoivo tulivatkin aina samaan kellonaikaan.

Pahinta oli pakokauhu: mitä jos en toivu tästä ikinä.

Kirjastovirkailija Marko Heikura, 38, asuu Helsingissä vaimonsa, tyttärensä ja kahden kissan kanssa. Marko harrastaa musiikkia, Skandinavian luonnonuskontoja ja psykologiaa.
Kirjastovirkailija Marko Heikura, 38, asuu Helsingissä vaimonsa, tyttärensä ja kahden kissan kanssa. Marko harrastaa musiikkia, Skandinavian luonnonuskontoja ja psykologiaa.

Ihan loppu

Ilman vaimoani ja myötätuntoista työyhteisöni en olisi selvinnyt. Vaimo etsi uutterasti tietoa lääkäreistä, jotka voisivat minua auttaa.

Yksityiseltä puolelta löytyi kokenut infektiolääkäri, jolta kuulin taudin luonteesta paljon sellaista, mitä olisin halunnut tietää heti: Borrelioosibakteereilla on kyky paeta immuunijärjestelmää ja antibiootteja. Ne pystyvät siirtymään verenkierrosta kudoksiin ja keskushermostoon. Reaktiiviset jälkioireet voivat kestää puolikin vuotta.

Joulun lähestyessä olin henkisesti ja fyysisesti ihan loppu. Vähän aikaa sitten vaimo näytti minulle tuolloin ottamiaan kuvia, joissa makaan sohvalla apaattisena, hikiläiskä tyynyllä pään ympärillä.

"Minua ei uskottu. Yksi lääkäri diagnosoi minut viisi minuuttia tarkkailtuaan masennuspotilaaksi."

Sain lähetteen Auroran sairaalan infektiopoliklinikalle. Minulle tuli siellä tunne, että kukaan ei ota minua vakavasti. Verikokeita kyllä määrättiin ja vasta-aineiden arvoja kytättiin, vaikka ne eivät juuri korreloineet huonovointisuuteni kanssa. Uutta antibioottiakin kokeiltiin, mutta se piti keskeyttää, koska vatsani oli jo ihan hajalla.

Tähän mennessä olen käyttänyt poliklinikkamaksuihin, lääkäreiden palkkioihin ja lääkkeisiin noin 2 500 euroa. Rahanmeno tuntuu kuitenkin toisarvoiselta sen rinnalla, että taudin pitkittyessä koin, ettei minua uskottu. Pohjakosketus oli lääkäri, joka diagnosoi minut viiden minuutin tarkkailun tuloksena masennuspotilaaksi.

Sairaus vahvistaa

Elettiin maaliskuuta. Sanoin mielialalääkkeitä tyrkyttäneelle lääkärille, että tulin hakemaan apua, en sairauslomaa. Halusin elämäni takaisin ja aioin palata työhön vaikka pää kainalossa. Ja niin tein, vaikka ensimmäinen viikko oli tuskaa. Lihaskuntokin oli mennyt heikoksi, kun en ollut päässyt kuukausiin salille.

Muuan työtoveri kertoi minua katsellessaan tulleensa siihen tulokseen, että hän ei enää koskaan lähde metsään. Itse olen päättänyt, etten anna pelolle valtaa. Liikun edelleen luonnossa, mutta teen punkkitarkistukset pieteetillä.

Oireet vaihtelevat päivästä toiseen, hyviäkin mahtuu joukkoon. Saan apua kipugeelistä ja chilisalvasta, jolla rasvaan ranteita, polvia ja nilkkoja. Myös musiikki on palannut elämääni ja lisännyt hyvinvointiani. Puoli vuotta meni, että saatoin vain katsella mandoliniani, sivellä sen kieliä.

"Sairaus on muuttanut minua, tehnyt vahvemmaksi."

Viime syksynä elämäämme tuli ihan uusi sointi, kun esikoisemme syntyi. Vaimoni oli saanut sitä ennen kolme keskenmenoa.

Tytär on ihana, mutta kohtalo on taas puuttunut peliin. Lapsellamme epäillään harvinaista Larsonin syndroomaa. Tutkimukset ovat kesken, mutta uskon, että meidän perheemme selviää - tästä kaikesta.

Oma sairaus on muuttanut minua, tehnyt vahvemmaksi. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, myös kärsimyksellä. Kipu opettaa ja tekee nöyräksi. Usein huomaan myös ajattelevani, että ihmiset valittavat aika mitättömistä asioista."

Markun kolme neuvoa

  1. Suojaudu, mutta muista, että punkki pääsee myös vaatteiden alle. Jos sairastut, pidä puolesi ja vaadi hoitosuunnitelma.
  2. Netistä löytyy tietoa, mutta älä usko kaikkea. Suomen Borrelioosi ry:n sivuilta saat luotettavaa tietoa.
  3. Borrelioosiin ei ole rokotetta, puutiaisaivokuumeeseen on. Ole rationaalinen oireiden suhteen. Älä sekoita vanhoja vaivojasi borrelioosin aiheuttamiin kipuihin. Tauti on monimuotoinen ja oireiden kirjo vaihtelee. Kaikki eivät saa edes iho-oireita.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.

Kesän pikku haaverit hoituvat lääkekaapin avulla, mutta tositilanteessa kännykkä auttaa vaikka elvyttämään.

1. Mitkä ovat yleisimmät ensiapua vaativat tilanteet kesämökeillä?

Tavanomaiset lomailijan vammat syntyvät kesäpuuhissa: auringonpaisteessa oleskellessa ja ulkosalla touhutessa sekä luonnossa liikkuessa. Seurauksena on auringonpistoja, palovammoja, hyönteisten pistoja, haavoja ja nyrjähdyksiä.

2. Paljain jaloin kävely on kesän nautintoja. Entä jos astun lasinsiruun tai naulaan?

Puhdista haava heti vedellä. Jos vesihuuhtelu ei putsaa haavaa kunnolla tai siihen jää esimerkiksi lasia, on käytävä lääkärissä.

Jos kyseessä on viiltohaava, laita sen reunat yhteen haavansulkijateipillä tai laastarilla. Tyrehdytä verenvuoto ja peitä haava sidetaitoksella. Tarkista, onko haavan saaneen jäykkäkouristusrokotus voimassa.

Tulehtunut haava punoittaa ja kuumottaa. Sitä voi myös särkeä. Jos oireet eivät helpota, vaikka haavaa puhdistaa lisää, on mentävä lääkäriin.

Runsaasti vuotavaa haavaa pitää painaa sormin tai kämmenellä ja peittää se sitten painesiteellä.

3. Mistä tunnistaa auringonpistoksen?

Oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, huimaus ja heikotuksen tunne. Auringosta on syytä siirtyä pois ja vilvoitella itseään viileällä vedellä tai kylmillä kääreillä pään ja kaulan alueella. Vettä pitää juoda, vaikka ei janottaisikaan.

4. Minkä kokoisen palovamman voi hoitaa omatoimisesti ja miten se tapahtuu?

Palovammasta kärsivän omaa kämmentä pienempää vammaa voi hoitaa itse, ellei se ala tulehtua eikä siinä ole rakkuloita. Palanut iho punoittaa, turpoaa ja on kivulias. Syvemmässä palovammassa ihoon nousee myös rakkuloita.

Viilennä vammautunutta ihoa kymmenisen minuuttia vedellä. Varo jäädyttämästä ihoa.

Rakkulainen iho pitää suojata suojasiteellä. Älä riko rakkuloita.

5. Millaisia ensiaputarvikkeita mökille pitää varata?

SPR suosittelee seuraavia: ensiapuside, haavanpuhdistuslaput, haavateippi ja laastarit, kertakäyttökäsineet, kylmäpakkaus, pikasiteet, pinsetit tai punkkipihdit, sakset, sidetaitokset, suojapeite ja tukiside.

Lisäksi kannattaa varata mukaan kuumemittari, aurinkovoidetta ja hyttyskarkotetta.

6. Entä lääkevarasto?

Mökin lääkekaapista pitäisi löytyä ainakin antihistamiinivalmiste, kortisonivoide, kyypakkaus, lääkehiiltä, maitohappobakteereita ja matkapahoinvointi-, ripuli- ja ummetus- sekä tulehduskipulääke. Lisäksi jokaisen mökkeilijän on varmistettava henkilökohtaisten lääkkeidensä riittävyys. Älä käytä vanhentuneita tai talven yli väärin säilytettyjä lääkkeitä.

7. Riittävätkö aikuiselle käärmeenpureman hoidoksi kyypakkauksen pillerit?

Eivät riitä, kaikenikäisten on käytävä lääkärissä. Kyypakkauksen kaksi kortisonipilleriä ovat ensiapu. Ne voivat hillitä mahdollisia allergisia reaktioita. Jos purema on jalassa, se kannattaa lastoittaa. Pureman saanut kannetaan paikalta. Pureman saanutta raajaa ei nimittäin pitäisi liikutella. Raajan pitäminen koholla on suositeltavaa.

Lue myös: Kevään ensiapuopas puremiin, pistoksiin ja vammoihin

8. Miten lastoittamisesta selviää, jos ei ole sitä koskaan tehnyt?

Avaa SPR:n nettisivut punainenristi.fi ja klikkaa otsikko "Opi ensiapua". Sieltä löydät 1-2 minuutin mittaisia videoita, jotka opastavat toimintaan eri tilanteissa. Videoiden avulla voi harjoitella rauhassa kotona.

SPR järjestää jatkuvasti ensiapukursseja eri puolilla maata. Peruskurssi kestää 16 tuntia ja sen hinta on paikkakunnasta riippuen 92-107 euroa.

9. Mökillä ei aina ole tietokonetta. Voiko ensiapuohjeita ladata kännykkään?

Kyllä. SPR:n ilmaisessa mobiilisovelluksessa on ohjeet 24 erilaisen onnettomuus- ja tapaturmatilanteen tai sairauskohtauksen varalta ja samat opastusvideot kuin nettisivuilla.

Sovelluksesta voi myös soittaa suoraan 112-hätänumeroon niin, että hätäkeskus näkee soittajan sijainnin karttakoordinaatteina. Sovelluksen löytää sovelluskaupoista hakusanoilla Punainen Risti. Ensiapuohjeita voi seurata kännykästä, vaikka verkkoyhteyttä ei olisi.

Katso opetusvideo: Näin lataat kännykkääsi ensiapusovelluksen

10. Miten toimin, jos joku menee tajuttomaksi?

Ensimmäiseksi yrität herättää hänet puhuttelemalla tai ravistelemalla. Jos hän ei herää, soita heti hätänumeroon 112 ja pane puhelimen kaiutin päälle. Kerro, mitä on tapahtunut ja missä osoitteessa olet. Sen jälkeen odota ohjeita sulkematta puhelinta. Noudata hätäkeskuksen antamia neuvoja. Lopeta puhelu vasta, kun saat luvan.

11. Millaista ensiapua tajuttomalle henkilölle annetaan?

Tärkeintä on turvata hänen hengityksensä, joten tarkista ensin, hengittääkö hän. Aseta hänet selälleen ja kohota hänen leukaansa. Kokeile poskellasi, tunnetko ilmavirran hänen suustaan.

Jos tajuton hengittää normaalisti, käännä hänet kylkiasentoon hengityksen turvaamiseksi. Seuraa hänen tilaansa, kunnes ensihoitaja tai lääkäri on paikalla ja voi ottaa hänestä vastuun.

Jos autettava ei hengitä normaalisti, aloita painelu-puhalluselvytys. Paina keskeltä rintalastaa 30 kertaa ja puhalla sitten 2 kertaa ilmaa tajuttoman keuhkoihin niin että rintakehä nousee. Jatka samalla 30:2-rytmillä tauotta, kunnes ammattihenkilö on ehtinyt paikalle.

Punaisen Ristin sivuilla ja mobiilipalvelussa on opastusvideot myös elvytyksestä.

12. Onko muita numeroita kuin 112, jotka pitää laittaa näkyville?

Ainakin Myrkytystietokeskus 09471 977 ja meripelastus 0294 1000. Kirjaa myös oma numerosi, mökin tarkka osoite, reittiohje ja karttakoordinaatit. SPR:n sivuilta voit tulostaa tätä varten kätevän turvataulun.

Asiantuntijana Punaisen Ristin terveyden ja ensiavun asiantuntija Kristiina Myllyrinne.

Varmista apu perille

Lataa 112-sovellus

112 Suomi -kännykkä-sovellus nopeuttaa avun saantia hätätilanteessa. Kun soitat 112-hätänumeroon sovelluksen kautta, hätäkeskus saa automaattisesti tiedon tarkasta sijainnistasi, vaikka et itse sitä tietäisi.

Saat Ilmaiseksi

Maksuton sovellus toimii kaikissa älypuhelimissa, joiden sovelluskaupasta se löytyy. Lisää tietoa ja sovelluksen asennusohjeet saat Hätäkeskuslaitoksen verkkosivuilta www.112.fi

Jo 40 000 x apua

Digian ja Hätäkeskuslaitoksen kehittämän sovelluksen avulla on soitettu jo 40 000 hätäpuhelua.

Vinkit antoi Hätäkeskuslaitoksen hätäkeskuspalvelujen johtaja Marko Nieminen.

Aurinkovoide suojaa, mutta vain jos sitä levittää reilulla kädellä. Vain harva käyttää voidetta riittävästi.

1. Heijastaa ja imee säteet

Aurinkovoiteissa käytetään fysikaalista tai kemiallista suojaa tai molempia. Fysikaalinen suoja heijastaa UV-säteilyä pois iholta, kemiallinen imee säteet itseensä.

Voiteet auttavat ehkäisemään ihon palamista ja aurinkokeratoosia, josta voi kehittyä okasolusyöpä. Suojavoiteiden käytön on osoitettu vähentävän myös melanoomaa.

2. Suojakertoimet liioittelevat

Suojakerroin määrittää, kuinka hyvin voide suojaa auringon UVB-säteiltä ja kauanko auringossa voi oleilla palamatta. Esimerkiksi suojakerroin 15 tarkoittaa, että auringossa voi olla palamatta 15 kertaa pidempään kuin ilman suojaa. Moni levittää voidetta kuitenkin vain murto-osan siitä määrästä, jolla suojakerroin on laskettu, eikä lisää voidetta iholle tarpeeksi usein.

3. Kerroin vähintään 30

Suojakertoimen on hyvä olla vähintään 30 vartalolle ja 50 kasvoille. Tarkista purkin kyljestä, että voide suojaa sekä UVA- että UVB- säteilyltä.

4. Pihistelemättä paras

Riittävä määrä voidetta vartalon iholle on oman kourallisen verran ja kasvoille teelusikallinen, mielellään puoli tuntia ennen ulos menoa. 

5. Älä tuudittaudu

Mikään voide ei suojaa täydellisesti UV-säteiltä. Eliniän aikana karttuva aurinkoaltistus lisää ihosyöpien riskiä. Auringossa kannattaa siis oleilla maltillisesti, eikä paahtaa itseään ylenpalttisesti aurinkovoiteen turvin. Muista, että aurinkoisesta säästä voi nauttia myös varjossa.

Asiantuntijana syöpätautien erikoislääkäri Meri-Sisko Vuoristo.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.