"Eräs lääkäri väitti, että krooninen borrelioosi on paskapuhetta", Marko Heikura kertoo.
"Eräs lääkäri väitti, että krooninen borrelioosi on paskapuhetta", Marko Heikura kertoo.

Punkin levittämä borrelioosi suisti Marko Heikuran kipuhelvettiin. Puolentoista vuoden jälkeen hän tuntee viimein olevansa voiton puolella.

"Päätin jo sairauden alkuvaiheessa, että yksi punkki ei tällaista entistä punkkaria tapa. Vieläkin tunnen kipua nivelissä varsinkin iltaisin, mutta jos nämä oireet jäävät loppuelämäksi, pärjään niiden kanssa.

Sairauteni alkuvaiheessa minua hoiti 15 eri lääkäriä, joista osa ei tiennyt borrelioosista mitään. Osa oli tietävinään ja aiheutti asenteellaan ja toimillaan vain lisätuskaa.

Toki kohdalleni osui myös hyviä ammattilaisia. Erityisesti mieleeni on jäänyt vanhempi lääkäri, joka tutki vatsani ultraäänellä. Hänen kannustavaan asenteeseensa varmasti vaikutti se, että hänen oma tyttärensä sairasti borrelioosia.

Toisaalta hän visioi aika lohduttoman tulevaisuudennäkymän meille kaikille: leutojen talvien vuoksi punkkikanta vain vahvistuu. Jo nyt itärajan takaa on tullut uusia lajeja, jotka ovat levinneet Lappiin saakka.

Musta piste ja valkoinen rinkula

Borrelioosin itämisaika on parista viikosta vuoteen. Minulla itäminen kesti todennäköisesti vain puolitoista viikkoa, ja oireet olivat alusta lähtien rajut.

Syyskuun alussa 2015 meillä oli työpaikan virkistyspäivä Espoon Suvisaaristossa. Sen verran oli vielä lämmintä, että olin pukeutunut sortseihin ja lenkkareihin. Näin jälkikäteen ajatellen olin tietysti naiivi, koska en suojautunut ja tutkinut ihoani tarkemmin. Oletan, että punkki iski juuri silloin. Itse pistohetkeä on vaikea havaita, koska punkki erittää iholle puudutusainetta.

"Hoin mielessäni, että tämä ei voi olla totta."

Vajaat pari viikkoa myöhemmin lauantaina olimme lähdössä juhliin ystävien luo. Minulla oli aamusta asti vetämätön fiilis, mutta vaimo patisti vaatteiden vaihtoon. Juuri ennen lähtöä vointini romahti. Kuume nousi yli 40 asteeseen ja jäseniäni raastoivat hirveät kivut. Hädin tuskin pystyin menemään vessaan.

Vaimo huomasi kyljessäni punaisena aaltoilevan läiskän, jonka keskellä oli musta piste. Sunnuntaina kuvio täydentyi valkoisella rinkulalla. Terveyskirjaston verkkosivuilta löysin kauhukseni samanlaisen kuvion. Silti hoin mielessäni, että tämä ei voi olla totta.

Lääke ei auttanut

Maanantaina menin töihin. Työmoraalini on kova, mutta kai töihin raahautuminen kertoo myös kovapäisyydestäni. Esimieheni oli viisaampi ja patisti minut saman tien lääkäriin. Työterveyshoidossamme ei ollut vapaita aikoja, joten päädyin terveysasemalle.

Minut otti vastaan nuori lääkäri, joka ryhtyi hinkkaamaan punaista läikkääni puhdistusaineella ja arveli, että kysymyksessä on hyttysenpisto. Oireeni eivät hänen mielestään olleet borrelioosille tyypillisiä. Kiistelimme aikamme, kunnes lääkäri suostui tarkistamaan tietokoneeltaan, että oireeni olivat hyvin tyypilliset.

Sain kolme päivää sairauslomaa ja kolmen viikon hevoskuurin antibioottia, kuusi tablettia päivässä. Vaadin, että infektio varmistetaan verikokeella, etten syö antibiootteja turhaan. Tiesin vanhastaan, että vatsani kestää niitä huonosti. Testi vahvisti rajun infektion.

"Muistini ja motoriikkani pätkivät pahasti."

Lääkkeestä huolimatta oloni huononi. Tuntui kuin päätäni olisi porattu pitkällä terällä. Välillä kaikki oli usvassa, välillä näin tähdenlentoja, raajat nykivät ja ranne lukkiutui koukkuun.

Seuraava lääkäri oli ensimmäistä kokeneempi. Ihossani olevan mustan pisteen hän tunnisti punkin pääksi tai kärsäksi, mutta arveli, ettei sitä kannata poistaa, koska haava voisi tulehtua.

Seuraava lääkekuuri oli aiempaa vahvempi. Doximysin vei kuumeen ja vaimensi oireita. Sinnittelin töissä. Muistini ja motoriikkani pätkivät niin pahasti, että sähköposteihin vastaaminen oli tuskaa. Jouduin tarkistamaan joka asian moneen kertaan. Yhtenä aamuna esimies kysyi, olenko katsonut peiliin. Hänen mielestään silmäni näyttivät kuolleilta.

Surua ja epätoivoa

Aiemmin hyvää peruskuntoani raunioitti sekin, että en saanut syötyä. Kaikki ällötti. Tungin suuhuni ruokaa väkisin ja yritin huuhtoa sen alas vedellä. Laihduin lyhyessä ajassa kymmenen kiloa. Tilannetta vauhditti antibioottikuuria seurannut armoton ripuli. Elimistöni kuivui pahasti. Apteekista ostettu Osmosal-liuos onneksi palautti kalium- ja natriumarvoni, joten minun ei tarvinnut lähteä sairaalaan tiputukseen.

Seuraava takaisku oli veriuloste. Meilahden sisätautien päivystyksessä vatsalaukkuni tähystys paljasti verta vuotavia haavoja. Viikkoja kestäneet antibioottikuurit olivat repineet vatsani auki.

"Mitä jos en toivu tästä ikinä?"

Marraskuussa pääni sisus oli pimeämpi kuin kaamosmaisema. Kun hermokivut jatkuvat, niistä tulee myös henkisiä kipuja. Päivisin koin oloni aggressiiviseksi. Viiden kieppeissä putosin polvilleni ja itkin. Miten ne suru ja epätoivo tulivatkin aina samaan kellonaikaan.

Pahinta oli pakokauhu: mitä jos en toivu tästä ikinä.

Kirjastovirkailija Marko Heikura, 38, asuu Helsingissä vaimonsa, tyttärensä ja kahden kissan kanssa. Marko harrastaa musiikkia, Skandinavian luonnonuskontoja ja psykologiaa.
Kirjastovirkailija Marko Heikura, 38, asuu Helsingissä vaimonsa, tyttärensä ja kahden kissan kanssa. Marko harrastaa musiikkia, Skandinavian luonnonuskontoja ja psykologiaa.

Ihan loppu

Ilman vaimoani ja myötätuntoista työyhteisöni en olisi selvinnyt. Vaimo etsi uutterasti tietoa lääkäreistä, jotka voisivat minua auttaa.

Yksityiseltä puolelta löytyi kokenut infektiolääkäri, jolta kuulin taudin luonteesta paljon sellaista, mitä olisin halunnut tietää heti: Borrelioosibakteereilla on kyky paeta immuunijärjestelmää ja antibiootteja. Ne pystyvät siirtymään verenkierrosta kudoksiin ja keskushermostoon. Reaktiiviset jälkioireet voivat kestää puolikin vuotta.

Joulun lähestyessä olin henkisesti ja fyysisesti ihan loppu. Vähän aikaa sitten vaimo näytti minulle tuolloin ottamiaan kuvia, joissa makaan sohvalla apaattisena, hikiläiskä tyynyllä pään ympärillä.

"Minua ei uskottu. Yksi lääkäri diagnosoi minut viisi minuuttia tarkkailtuaan masennuspotilaaksi."

Sain lähetteen Auroran sairaalan infektiopoliklinikalle. Minulle tuli siellä tunne, että kukaan ei ota minua vakavasti. Verikokeita kyllä määrättiin ja vasta-aineiden arvoja kytättiin, vaikka ne eivät juuri korreloineet huonovointisuuteni kanssa. Uutta antibioottiakin kokeiltiin, mutta se piti keskeyttää, koska vatsani oli jo ihan hajalla.

Tähän mennessä olen käyttänyt poliklinikkamaksuihin, lääkäreiden palkkioihin ja lääkkeisiin noin 2 500 euroa. Rahanmeno tuntuu kuitenkin toisarvoiselta sen rinnalla, että taudin pitkittyessä koin, ettei minua uskottu. Pohjakosketus oli lääkäri, joka diagnosoi minut viiden minuutin tarkkailun tuloksena masennuspotilaaksi.

Sairaus vahvistaa

Elettiin maaliskuuta. Sanoin mielialalääkkeitä tyrkyttäneelle lääkärille, että tulin hakemaan apua, en sairauslomaa. Halusin elämäni takaisin ja aioin palata työhön vaikka pää kainalossa. Ja niin tein, vaikka ensimmäinen viikko oli tuskaa. Lihaskuntokin oli mennyt heikoksi, kun en ollut päässyt kuukausiin salille.

Muuan työtoveri kertoi minua katsellessaan tulleensa siihen tulokseen, että hän ei enää koskaan lähde metsään. Itse olen päättänyt, etten anna pelolle valtaa. Liikun edelleen luonnossa, mutta teen punkkitarkistukset pieteetillä.

Oireet vaihtelevat päivästä toiseen, hyviäkin mahtuu joukkoon. Saan apua kipugeelistä ja chilisalvasta, jolla rasvaan ranteita, polvia ja nilkkoja. Myös musiikki on palannut elämääni ja lisännyt hyvinvointiani. Puoli vuotta meni, että saatoin vain katsella mandoliniani, sivellä sen kieliä.

"Sairaus on muuttanut minua, tehnyt vahvemmaksi."

Viime syksynä elämäämme tuli ihan uusi sointi, kun esikoisemme syntyi. Vaimoni oli saanut sitä ennen kolme keskenmenoa.

Tytär on ihana, mutta kohtalo on taas puuttunut peliin. Lapsellamme epäillään harvinaista Larsonin syndroomaa. Tutkimukset ovat kesken, mutta uskon, että meidän perheemme selviää - tästä kaikesta.

Oma sairaus on muuttanut minua, tehnyt vahvemmaksi. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, myös kärsimyksellä. Kipu opettaa ja tekee nöyräksi. Usein huomaan myös ajattelevani, että ihmiset valittavat aika mitättömistä asioista."

Markun kolme neuvoa

  1. Suojaudu, mutta muista, että punkki pääsee myös vaatteiden alle. Jos sairastut, pidä puolesi ja vaadi hoitosuunnitelma.
  2. Netistä löytyy tietoa, mutta älä usko kaikkea. Suomen Borrelioosi ry:n sivuilta saat luotettavaa tietoa.
  3. Borrelioosiin ei ole rokotetta, puutiaisaivokuumeeseen on. Ole rationaalinen oireiden suhteen. Älä sekoita vanhoja vaivojasi borrelioosin aiheuttamiin kipuihin. Tauti on monimuotoinen ja oireiden kirjo vaihtelee. Kaikki eivät saa edes iho-oireita.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.

Ravintolisiä ja kasvirohdosvalmisteita ostetaan Suomessa lähes puolella miljardilla eurolla vuodessa. Yksi innokas ravintolisien innokas käyttäjä on Mervi Lepistö.

Onko teillä luomukahvia? Mervi Lepistö, 53, kysyy kahvilan tiskillä espoolaisessa kauppakeskuksessa. Myyjä pyörittää päätään. Mutta UTZ-sertifioitua kahvia olisi. Lepistö tyytyy tällä kertaa siihen.

Monipuolinen perusruoka on Lepistölle hyvinvoinnin perusta.

– Ensisijaisesti syön itse tehtyä, lähiruokaa ja luomua. Hyviä kasvirasvoja, paljon kasviksia, marjoja, hapanmaitotuotteita, kalaa ja valkoista lihaa tai riistaa, hän luettelee.

”Ruuan ravintoarvot ovat laskeneet.”

Kuulostaa esimerkilliseltä. Silti Lepistö käyttää lähes pariakymmentä ravintolisää. Hänen joka-aamuiseen cocktailiinsa kuuluu 11 ravintolisävalmistetta. Illalla hän nappaa viittä eri ravintolisää. Lisäksi hän käyttää kuureina muutamaa. Miksi?

– Meillä on suvussa diabetesta ja sydäntauteja, mutta uskon, että voin itse vaikuttaa sairastumisriskiini.

Lepistö haluaa myös parantaa vastustuskykyään, vähentää kehon hiljaista tulehdusta ja pysyä terveenä ja nuorekkaana pitkään.

Lepistö ei usko, että ruuasta saatavat ravintoaineet riittävät.

– Elintarviketeollisuudesta on tullut tehotuotantoa ja ruuan ravintoarvot ovat laskeneet. Esimerkiksi kalojen omega-3-rasvahapot vähenevät koko ajan, eikä viljojen ravintosisältö ole sitä, mitä se oli isovanhempiemme aikaan.

Näitä ravintolisiä Mervi käyttää:

Aamulla

  • Kalaöljy 1-3 g
  • D-vitamiini 125-150 µg.
  • Sinkki 22 mg
  • Q10 100-300 mg
  • Alfalipoiinihappo 250 mg
  • C-vitamiini 1000 mg
  • Monivitamiini 30 ml
  • Seleeni parapähkinöistä 2 kpl
  • Pantoteenihappo 500 mg
  • Foolihappo 800 µg.
  • L-metioniini

Illalla

  • Magnesium 200-400 mg
  • Melatoniini 1 mg
  • B-vitamiinivalmiste 50-100 mg
  • Boori
  • E-vitamiini

Kuuriluonteisesti

  • B12-vitamiini
  • Magnesium-suihkeet

Mäkikuisma helpottaa tutkimusten mukaan masennuksen oireita.
Mäkikuisma helpottaa tutkimusten mukaan masennuksen oireita.

Kiinnostus heräsi, kun hiukset harvenivat

Valtaosa meistä on käyttänyt jotakin luontaistuotetta, vaikkei mieltäisi itseään luontaistuotteiden käyttäjäksi. Luontaistuotteiden sateenvarjon alle mahtuu iloinen sekamelska ravintolisiä, lääkkeitä, kasviperäisiä kosmetiikkatuotteita, ympäristöystävällisiä puhdistusaineita ja luomuraaka-aineista valmistettuja elintarvikkeita. Virallista määritelmää luontaistuotteelle ei ole, eikä lainsäädäntö tunne niitä.

Mervi Lepistön kaltaiset terveydestään kiinnostuneet ja ruokavalioonsa täydennystä hakevat keski-ikäiset naiset ovat luontaistuotteiden suurin kuluttajaryhmä.

– Osittain tämä johtuu siitä, että he ostavat koko perheen käyttämät valmisteet, huomauttaa toiminnanjohtaja Mika Rönkkö Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitosta.

”Äitini syötti meille monivitamiinia ja kalaöljyä jo lapsena.”

Myös Lepistö hankkii ravintolisät koko perheelle, johon kuuluu neljä täysi-ikäistä ihmistä.

Hän kiinnostui ravintolisistä seitsemän vuotta sitten, kun hänen kyntensä haurastuivat ja hiuksensa harvenivat. Biotiini ja sinkki eivät yksin auttaneet, vaan tarvittiin myös omega-3-rasvahappoja. Samoihin aikoihin alkoi keskustelu D-vitamiinilisän tarpeesta, ja Lepistö lisäsi D-vitamiinin repertuaariinsa. Pikkuhiljaa paletti laajeni.

"Perusluontaistuotteita" hän on käyttänyt koko elämänsä.

– Äitini syötti meille monivitamiinia ja kalaöljyä jo lapsena, Lepistö kertoo.

Nouseva trendi

Kasvava luontaistuotteiden kuluttajaryhmä ovat Mika Rönkön mukaan nuoret miehet, jotka käyttävät ravintolisiä fyysisen suorituskyvyn parantamiseen. Varttuneemmat ihmiset puolestaan ilmoittavat käytön syyksi erilaiset ikääntymiseen liittyvät vaivat kuten nivel-, sydän- ja verisuoniongelmat.

Ravintolisien ja muiden luontaistuotteiden käyttö on Rönkön mukaan vahva trendi. Niihin liittyvistä myönteisistä terveysvaikutuksista tulee jatkuvasti uutta tietoa.

– Viime aikoina esille ovat nousseet esimerkiksi D-vitamiinin myönteinen vaikutus monien sairauksien hoidossa tai ennaltaehkäisyssä ja sinkki flunssan hoidossa. Lukuisat ravintolisät ja rohdokset ovat päätyneet myös Käypä hoito -suosituksiin, hän sanoo.

Suomalaiset kiikuttavat luontaistuotteita koteihinsa puolen miljardin euron arvosta vuodessa. Luontaistuotteiden myydyin ryhmä ovat ravintolisät, joita ovat esimerkiksi vitamiinit, kivennäisaineet, kuituvalmisteet, rasvahapot sekä yrtti-, levä- ja mehiläisvalmisteet.

Myös kasviperäinen kosmetiikka luetaan luontaistuotteisiin.
Myös kasviperäinen kosmetiikka luetaan luontaistuotteisiin.

Ruokaa vai ravintolisää?

Kaikki eivät jaa Mervi Lepistön näkemystä ruuan laadun heikkenemisestä ja ravintolisien tarpeellisuudesta.

– Marketit pursuavat kasviksia, ja monipuolista ruokaa on tarjolla enemmän kuin koskaan. Kuinka voi olla edes periaatteessa mahdollista, että ihmisten pitäisi lisäksi ottaa ravinteita purkista? ihmettelee yleislääketieteen erikoislääkäri, kliininen opettaja Raimo Puustinen Tampereen yliopistosta.

”Ravintolisistä on hyötyä vain, jos ihminen on aliravittu.”

Kaukana ovat ajat, jolloin suomalaisen ruokavalio koostui vain viljasta, maidosta, perunoista ja pienestä määrästä lihaa sekä kalaa.

– On nurinkurinen ajatus, että ravintolisät lisäisivät hyvinvointia. Niistä on hyötyä vain, jos ihminen on aliravittu, Puustinen sanoo.

Myös ravitsemussuosituksissa todetaan, ettei muiden ravintolisien kuin D-vitamiinin käytölle ole yleensä perusteita, jos ihminen on terve ja syö monipuolista, energiantarpeen tyydyttävää ruokaa. Tällaisessa tilanteessa ravintolisien pitkäaikainen käyttö ei vähennä sairauksien riskiä eikä siitä yleensä ole muutakaan terveyshyötyä.

Käyttö voi olla tarpeen erityisryhmissä, kuten raskaana olevilla ja imettävillä, ikääntyneillä, niukasti energiaa saavilla ja vegaaneilla.

”Ravintolisien merkitystä ei pidä ylikorostaa, mutta ei myöskään aliarvioida.”

Myös ravintolisien myyjät ovat herttaisen yhtä mieltä siitä, että ruoka on hyvinvoinnin perusta. Ravintolisät ovat vain lisä.

– Ruuasta voi harvoin saada liikaa ravintoaineita. Toisaalta yksipuolinen ruokavalio voi aiheuttaa joidenkin ravintoaineiden puutosta. Ravintolisien merkitystä ei pidä ylikorostaa, eikä toisaalta aliarvioida, toteaa toiminnanjohtaja Mika Rönkkö.

Kuinka moni kuitenkaan syö ravitsemussuositusten mukaisesti ja niin terveellisesti, että saa kaiken tarvitsemansa ruoasta? Pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden ja pikaruuan menekki on Suomessa kasvanut jo pitkään.

Helppo nappailla liikaa

Ravintolisien juju on niiden vaivattomuus. Saadakseen samat ravintoaineet ruuasta joutuu näkemään vaivaa. Helppous voi olla myös kompastuskivi. Pillereitä on helppo nappailla liikaa tai miten sattuu.

Mervi Lepistö ei popsi ravintolisiä summamutikassa. Hän on sairaanhoitaja ja terveystieteiden tohtori ja opiskellut viime vuosina funktionaalista lääketiedettä. Jokainen ravintolisä on tarkkaan harkittu.

”Syön mieluummin yli kuin ali.”

Lepistö ei kuitenkaan voi olla täysin varma siitä, mitä hänen kehonsa tarvitsee.

– Todennäköisesti syön jotakin yli tarpeen. Mutta syön mieluummin yli kuin ali, hän toteaa.

Ravintolisien käytöstä ei ole asiantuntijoiden mukaan haittaa, jos käyttää valmisteita, joissa vaikuttavien aineiden määrät ovat lähellä suosituksia. Monia samoja vaikuttavia aineita sisältävien ravintolisien samanaikaista käyttöä kannattaa kuitenkin välttää, sillä saantisuositukset saattavat ylittyä moninkertaisesti.

Lääkkeiden käyttäjien kannattaa olla tarkkana

Ylilääkäri Eeva Sofia Leinonen Fimeasta on sitä mieltä, että suomalaiset suhtautuvat luontaistuotteisiin turhan huolettomasti. Ajatellaan, että ne ovat luonnonmukaisia ja vaarattomia tai ainakin turvallisempia kuin lääkkeet.

– Etenkin lääkkeiden käyttäjien kannattaa olla tarkkana, sillä sekä ravintolisillä että kasvirohdoksia sisältävillä lääkevalmisteilla voi olla odottamattomia yhteisvaikutuksia tavanomaisten lääkkeiden kanssa, Leinonen toteaa.

Luontaistuotteilla voi ikäviäkin yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.
Luontaistuotteilla voi ikäviäkin yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.

Esimerkiksi rauta, kalkki, sinkki ja magnesium voivat sitoa itseensä lääkeaineita suolistossa. Kasvirohdoslääkkeistä tunnetuin vaaranaiheuttaja on masennuksen hoitoon käytetty mäkikuisma, joka voi heikentää useiden kymmenien lääkkeiden, esimerkiksi verenohennuslääke varfariinin, tehoa ja aiheuttaa yhteisvaikutuksia muiden psyykenlääkkeiden kanssa.

– Luontaistuotteiden vaikutusmekanismeja tunnetaan huonosti, joten niiden yhteisvaikutusten hallintakin on haastavaa. Ravintolisien ja itsehoitolääkkeiden käyttö kannattaa suunnitella yhdessä hoitavan lääkärin kanssa, Leinonen sanoo.

Varo nettikauppaa

Huolettomimmat tilailevat luontaistuotteita netin kautta kaukomailta. Ei kannattaisi. Valmisteet voivat sisältää mitä tahansa. Viranomaiset eivät pysty valvomaan ulkomaisia nettikauppoja.

– Luontaistuotteita voi käyttää turvallisesti, kun ostaa ne Suomessa toimivasta kaupasta ja koulutetulta myyjältä, käyttää omiin tarpeisiin valittuja tuotteita ja noudattaa annosteluohjeita, Mika Rönkkö painottaa.

”Meillä valvonta on Euroopan huippua.”

Samaa korostavat luontaistuotteita valvovat viranomaiset, esimerkiksi Evira, Fimea ja Tulli.

– Meillä valvonta on Euroopan huippua. Jos jonkin valmisteen turvallisuudesta herää epäilys, se vedetään pois, Rönkkö sanoo.

Fimean mukaan tämä ei täysin pidä paikkaansa. Fimea arvioi ennakkoon lääkkeiksi luokiteltavien kasvirohdosvalmisteiden turvallisuutta.

– Lääkkeillä saa olla haittoja, kunhan ne eivät ylitä hyötyjä. Jos herää epäilys, että haitat ylittävät hyödyt, valmiste arvioidaan aikaa vievässä prosessissa ennen kuin myyntilupa mahdollisesti perutaan, Leinonen tarkentaa.

Mervi Lepistö luottaa hyviin ja tunnettuihin valmistajiin ja liikkeisiin, joissa on asiantuntevat myyjät. Lähdemme käymään sellaisessa.

”Lääketieteen ongelma on se, että se hoitaa oiretta eikä pureudu syihin.”

Myyjä Rosita Koistinen kertoo, että osa asiakkaista tietää, mitä hakee.

– Jotkut puolestaan ovat ihan pihalla ja etsivät pillereitä, jotka auttaisivat jaksamaan, Koistinen sanoo.

Vanhemmat asiakkaat puolestaan valittavat, ettei lääkärillä ole aikaa. Luontaistuotekaupoissa ehditään keskustella ja antaa terveysneuvontaa.

Lepistön ei ole juuri tarvinnut käydä lääkärissä.

– Ehkäisen vaivat hyvällä ruualla, liikunnalla, levolla ja ravintolisillä, hän sanoo ja kertoo käyttävänsä ravintolisiin noin 200 euroa kuukaudessa eli 2 400 euroa vuodessa.

Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka ovat laiskoja tekemään itse mitään hyvinvointinsa eteen. Moni nappaa mieluummin lääkettä.

– Lääketieteen ongelma on se, että se hoitaa oiretta eikä pureudu syihin, miksi ihmisellä on kohonnut verenpaine tai miksi hänelle on puhjennut kakkostyypin diabetes.

Viime kesän korvalla Lepistö mittautti veriarvonsa ja sai vahvistuksen sille, että samaa ruokavalio-ravintolisälinjaa kannattaa jatkaa.

– Kaikki arvoni olivat kiireestä ja stressistä huolimatta huippuhyvät, hän toteaa tyytyväisenä.

Mitä mieltä Tapani Kiminkinen on luontaistuotteista? Lue:

Luja luotto ravintolisiin

  • Suomalaiset kuluttavat luontaistuotteisiin vuodessa 500 miljoonaa euroa.
  • Ravintolisien osuus myynnistä on 330 miljoonaa euroa.
  • Vertailun vuoksi: Suomalaiset käyttävät reseptivapaiden lääkkeiden ostamiseen 335 miljoonaa euroa.

Ravintolisiä käytetään yleisimmin

  • ravitsemuksen täydentämiseen
  • yleisen terveydentilan edistämiseen
  • pienten vaivojen ja sairauksien itsehoitoon

Terveyskauppojen top 3

  • Vatsan ja suoliston hyvinvointia tukevat tuotteet
  • Nivelten, luuston ja lihasten hyvinvointiin tarkoitetut valmisteet
  • Kauneustuotteet, kuten hiusvedet ja -öljyt sekä ihon hyvinvointia edistävät ravintolisät.

Yli 300 terveyskauppaa

Suomessa on noin 330 terveystuotealan erikoiskauppaa, joista 220 kuuluu Suomen Terveystuotekauppiaiden Liittoon. Liiton jäsenmyymälöissä on koulutettu henkilökunta ja niissä, kuten myös apteekeissa, asiakas saa henkilökohtaista terveysneuvontaa.

Juttuun ovat antaneet taustatietoja myös ylitarkastaja Anna Mizrahi Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta, toimitusjohtaja Tapani Lahti Natura Media Oy:stä ja koulutuspäällikkö Helena Mykrä Provita Oy:stä.

Palvelukeskuksessa asuva Liisa Raunio, 86, ilahtuu, kun hänen hoitajansa lapinporokoira tulee kylään.

Liisa Raunio, 86, Helsinki:

”Kun mieheni Leo kuoli, masennuin vakavasti. Ehdimme olla yhdessä 61 vuotta, ja yksin jääminen aiheutti minulle jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tyttäreni kävi luonani ja oli huolissaan jaksamisestani.

Kun terveyteni heikkeni, pääsin lopulta tänne Kustaankartanon palvelukeskukseen. Sitä ennen kiersin kahdeksassa väliaikaisessa paikassa.

Kustaankartanossa hoito on suurenmoista ja henkilökunta mukavaa. Meille järjestetään musiikkituokioita, taidepiirejä ja teatteriretkiä. Viihdyn silti paljon omissa oloissani. Luen kaksi kirjaa viikossa, ja kirjastohoitaja tuo uutta luettavaa joka tiistai. 

Viikon kohokohta on kuitenkin se, kun Timo-hoitaja tuo lapinporokoiransa Tyynen mukanaan töihin. Meistä on tullut Tyynen kanssa sydänystävät. Se on nimensä mukainen koira: rauhallinen ja kiltti.

”Eläimet piristävät valtavasti meitä asukkaita.”

Tyttäreni tuo käydessään kuivattuja possunkorvia Tyyneä varten. Ne ovat sen herkkua. Kun Tyyne tulee, se rientää odottamaan oveni taakse. Ilahdun joka kerta, kun se tassuttelee sisään häntä kieppuen.

Koiraterapiaa

Olen pitänyt koirista aina. Kasvatimme mieheni kanssa saksanpaimenkoiria vuosien ajan. Ne olivat uskollisia ja viisaita koiria. Joskus joku koirista tuli sänkyyn nukkumaan viereeni ja hengitti kanssani samaan tahtiin. Se tuntui mukavalta.

Kerrostaloon muutettuamme emme enää ottaneet koiraa, koska meistä ei ollut lenkittäjiksi. Koiria oli kova ikävä, ja olimme usein kuulevinamme kotonamme tassujen tepsutusta.

On upeaa, että täällä palvelukeskuksessa saa olla eläimiä. Ne piristävät valtavasti meitä asukkaita. Tyyne on aito kappale luontoa. Tyyneä on ihanaa paijata.

Olen puhelias, mutta täällä väki vaihtuu tiuhaan, eikä kaikista ole juttukaveriksi. Juttelenkin paljon Tyynelle. Se kuuntelee höpinöitäni ja katsoo sitten merkitsevästi lipastoa, jossa possunkorvat ovat. Sen omistaja Timo sanoo, etten saa antaa niitä liikaa, mutta joskus sujautan Tyynelle ylimääräisen herkun.”

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.