Marja Airolan taistelu elämästä alkoi rintasyöpädiagnoosista ja jatkuu yhä. Taustalla on masennustakin, mutta ei luopumista. Miten hän on päässyt sinuiksi vakavan sairauden kanssa?

Tammikuu 2012. Johtavana kouluttajana ja uravalmentajana toimiva Marja Airola, 52, nojaa työhuoneessaan kirjoituspöytään papereita tutkiessaan. Hän oikaisee rinnan asentoa liivien kupissa. Työpöytää vasten olevassa rinnassa tuntuu äkkiä käteen jotakin.

Kun aiemmin kolme keskivaikeaa masennusta läpikäyneellä Marjalla todetaan rintasyöpä, hänen masentuneita syöpäpotilaita paljon vastaanotollaan tavannut psykologiystävänsä on huolissaan. Ystävä tahtoo tulla mukaan hoitosuunnitelmatapaamiseen lääkärin kanssa. Hän miettii, miten Marja kestää tämän. Entä jos aiemmin, kolmessa eri elämänvaiheessa tutuksi tullut masennus palaa.

Ystävän läsnäolosta on apua.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

- Kun on tunneryöpyn vallassa, kuulee asioita helposti väärin tai ei muista niitä, Marja sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Syöpädiagnoosi ei tunnu Marjasta välittömältä kuolemantuomiolta, vaikka hän tiedostaa että kyseessä on tappava sairaus.

Hänen oma äitinsä on kuollut syöpään viisi vuotta aiemmin.

Marjan syöpä ei ole näkynyt mammografiassa eikä ole oireillut, mutta on laadultaan sellainen että se saattaa levitä muualle elimistöön.

Ennen syöpädiagnoosia kunto kohdalleen

Kuukausi syöpädiagnoosin jälkeen Marjan rintaan tehdään osapoisto. Jälkitarkastuksessa käy ilmi,  että syöpä on levinnyt koko rinnan alueelle ja on poistettava kokonaan. Poistetun rinnan tilalle muotoillaan uusi Marjan vatsakudoksesta. ”Tämä on täydellinen vatsakieleke”, kirurgi ylistää ennen leikkausta. Toinen rinta pienennetään saman kokoiseksi.

Marjasta tuntuu, että rankassa käänteessä on mukana piilotettuja onnenkantamoisia. Juuri ennen syöpädiagnoosia hän on vuoden ajan tankannut uutta kuntoa salilla. Kuntosalimatkat hän on taittanut sauvakävellen.

Kaikki voimat ovat nyt tarpeen. Henkilökunta tottuu näkemään sairaalan käytäviä sinnikkäästi ympäri kävelevän toipilaan.

Leikkauksista palautuminen sujuu hyvin. Vaikka hiukset lähtevät ja keho käy läpi suuria muutoksia Marja voi henkisesti kohtuullisen hyvin. Alakuloa hänellä on, mutta masennukseksi se ei puhkea.

Iskeekö masennus taas?

Marja tunnistaa tilan, jossa mieli lähtee sukeltamaan. Hän on sairastunut masennukseen ensimmäisen kerran 25-vuotiaana, tuoreena äitinä.

- Silloin ei vielä puhuttu synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kuten nyt.

Arttu-vauva nukkui huonosti. Marja poti ahdistusta, mutta ei saanut kiinni, mikä häntä vaivasi. Hän sai psykiatrille lähetteen, mutta tämä tulkitsi, ettei Marjalla ole mitään hätää. Kun nyt 29-vuotias Arttu meni 10 kuukauden ikäisenä päiväkotiin ja Marja palasi äitiyslomalta työelämään, tilanne helpotti sekä vauvan että äidin elämää.

Avioero Artun isästä laukaisi jälleen masennuksen jota hoidettiin yksittäisillä terapiakäynneillä ja lääkkeillä.

Kun Marjan toinen lapsi, Elviira, syntyi, Marja pelkäsi masennuksen palaavan. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Kolmannen kerran masennus puhkesi, kun toinen liitto muuttui hankalaksi.

Tuolloin nelikymppinen Marja pääsi mukaan tutkimusprojektiin, jossa vertailtiin lyhyiden ja pitkien terapioiden vaikutuksia.  Hän kävi kolmen vuoden ajan terapiassa kolme kertaa viikossa.

Terapiassa käynnit katkaisivat masennuskierteen. ”Pystyin tuolloin myös käsittelemään suhteen kriisiä.”

Syöpädiagnoosi ei vienyt masennukseen

Kun syöpädiagnoosi kymmenisen vuotta myöhemmin tehdään, Marjalla on terapian ja elämänkokemuksen ansiosta vastoinkäymisten käsittelemisessä auttavia työkaluja. Hän tekee tietoisesti työtä pitääkseen masennuksen käsivarren mitan päässä. Ystävien, lasten ja veljen perheen tuki on tärkeää.

Marja keskittyy fyysiseen tekemiseen: ulkoiluun ja jumppaamiseen. Voimaannuttavan valokuvaamisen kurssilla hän käsittelee kokemuksiaan yhdessä kuuden muun syöpää sairastavan naisen kanssa. Kurssilla itketään ja nauretaan.

Valokuvien kautta käydään läpi sairauden eri vaiheisiin liittyviä kokemuksia ja tunteita, kukin itsensä näköisesti. Yhdessä kuvistaan Marja tekee lumienkeleitä. Valokuvauskurssin lisäksi hän käy syöpäpotilaille järjestetyllä ekspressiivisen maalauksen kurssilla.

Myös ratkaisukeskeiset, tulevaisuuteen ja toimintaan keskittyvät lähestymistavat uravalmentajan työssä auttavat oman elämän hahmottamisessa.

Vakavan masennuksen läpikäyneellä on 50 prosentin todennäköisyys sairastua masennukseen uudelleen, ja hoitamattomana masennuksen uusiutumisen todennäköisyys kasvaa.

- Alakulo on normaali reaktio pettymyksiin ja menetyksiin. Vakavaksi masennus muuttuu silloin, kun se vaikuttaa toimintakykyyn. Elämänhalu katoaa. Masentuneesta oma elämä tuntuu merkityksettömältä. Vuoteesta nouseminen on mahdotonta. Nukkuminen on parasta, mitä vaikeasti masentunut tietää, Marja kuvailee.

Masennus muuttaa aivojen kemiaa. Marja arvioi nyt, että aivosoluilla on myös kyky korjata tuota kemiaa, ja hän uskoo myös toiminnan muuttavan aivoja.

Suhdetta kuolemaan Marja on käynyt läpi tanssitaiteilija Hanna Brotheruksen ohjaamassa I Stopped My Body -tanssiteatteriteoksessa. Teatteri toimi terapiana ja kuntoutuksena sytostaattihoitojen keskellä. Väsymystään Marja nukkui pois kulissien takana.

Voiton puolella

Alkukesästä 2013 Marjalla on sellainen olo, että hän on voiton puolella. ”Varmaankin.” Hän aloittaa työnohjaajakoulutuksen. On tuntunut siltä, että nyt on vuoro jollekin uudelle. Opiskelu on valtavan virkistävää. Tehtävien pohtiminen tuo uusia näkökulmia. Marja pääsee toteuttamaan koulutuksessa oppimiaan menetelmiä samantien käytännön työssään.

Marja käy säännöllisesti uimassa.

”En katso, tarkkailevatko muut vartaloani. Haluan olla normaalin näköinen ja saada takaisin naisen identiteettini.”

Omaan naisena olemiseen kuuluneet suuret rinnat ja suuri tukka ovat mennyttä, mutta nyt toiseen rintaan on koostettu leikkaamalla nänni, ja tatuoitu nännipiha. Tuntuu hyvältä saada sairauden merkit pois vartalosta.

Uimastadionilla käydessään Marja on nähnyt naisen, jolta on amputoitu toinen jalka. Yhdellä jalalla hyppivän naisen näkeminen saa Marjan ajattelemaan, että hänelle tapahtunut on vielä pientä.

Marja kiittelee julkista terveydenhuoltoa. ”Olen iloinen veronmaksaja.” Hän kertoo saaneensa niin paljon vertaistukea Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksestä, että tahtoo nyt itse auttaa muita. Marja tekee opintoihinsa liittyvää harjoittelua syöpäpotilaiden ja heidän tukihenkilöidensä työnohjauksen parissa.

Samalla hän miettii, miksi Suomessa kaikesta hyvästä hoidosta ja tuesta huolimatta syöpäpotilaille tarjotaan automaattisesti esimerkiksi fysioterapiaa, vaikka sille ei olisi välttämättä tarve. Entä jos syöpäpotilas kokee fysioterapiaa enemmän tarvitsevansa keskusteluja psykologin kanssa?

”Olen joutunut tekemään kuoleman kanssa sopimuksen. En pelkää kuolemaa. Toivon vain, ettei syöpä uusisi”, hän sanoo ja katsoo suoraan silmiin. 

Toinenkin toive on. Se nostaa kasvoille hymyn.

- Entä jos näkisin tässä elämässä vielä lapsenlapsia?

Artikkeli on julkaistu aiemmin ET Terveyslehdessä 4/14

Tieto

Rintasyöpä

Naisten yleisin syöpä. Suomessa tehdään vuosittain yli 4000 rintasyöpädiagnoosia.

Tyypillisimmin rintasyöpä esiintyy rintatiehyissä tai rintarauhasissa, mutta se saattaa levitä myös muihin kudoksiin.

Yleisimpiä rintasyövän oireita ovat kyhmy, muutokset ihossa tai ihon tai nännin vetäytyminen, rinnan turvotus tai sen muodon muuttuminen. Kyhmy on usein kivuton. Rintasyöpä voi olla myös oireeton.

Kasvain poistetaan leikkaamalla. Syöpää hoidetaan myös, tapauskohtaisesti, lääke- ja sädehoidolla.

Yli 88% rintasyöpäpotilaista on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta.

Lähde: www.europadonna.fi

Sisältö jatkuu mainoksen alla