Ainin ja Mantan päivä alkaa heti aamuyöstä yhteisellä lenkillä. Aini Stenroos (s. 1954) asuu Tuusulassa. Ainilla on kaksi lasta ja kolme lastenlasta. Hän harrastaa lenkkeilyä, punttisalia, sienestystä ja lukemista.
Ainin ja Mantan päivä alkaa heti aamuyöstä yhteisellä lenkillä. Aini Stenroos (s. 1954) asuu Tuusulassa. Ainilla on kaksi lasta ja kolme lastenlasta. Hän harrastaa lenkkeilyä, punttisalia, sienestystä ja lukemista.

Aini Stenroos, 63, on sairastanut paljon: allergioita, syövän, reuman. Lopulta raju painonpudotus ja painoharjoittelu pistivät stopin kipukierteelle.

Olen elämäni aikana ehtinyt katsella monien sairaalahuoneiden kattoja. Vaikka muuten olen mielestäni tavallinen ihminen, sairauteni eivät ole olleet normitauteja.

Olen nuoresta lähtien kärsinyt pahoista allergioista, joiden aiheuttajia ei koskaan löydetty. Ehkä niitä ei 1960-luvulla osattu edes tutkia. Todettiin vain, että likalla menee heinäpellolla silmät turvoksiin ja pakkasilla vauhti hidastuu hengenahdistuksen vuoksi. Olin jo nuori aikuinen, ennen kuin tutkimukset käynnistyivät.

Aika ajoin raavin itseni kaulasta alaspäin ihan vereslihalle. Kummasti kutinaankin kuitenkin tottui. Veristä ihoani tosin häpesin niin, etten kehdannut käydä kenenkään luona yökylässä.

Vaikka käteni olivat yleensä auki ja avohaavoilla, opiskelin parturi-kampaajaksi. Hiuksia pestessä minun piti aina miettiä, mikä sormenpääni oli vähiten auki – sitä sormea saatoin sitten käyttää. Kemikaalit tekivät kuitenkin aika pian työstä mahdotonta, ja vaihdoin konttorihommiin.

Väliaikainen apu – ja sitten kipu

Kolmikymppisenä kahden lapsen äitinä minulle alkoi ilmaantua erilaisia niveltulehduksia, ja pian sen jälkeen minulla todettiin nivelreuma. Liikkumisesta tuli hankalaa.

Kaikenlaista hoitoa kokeiltiin, mutta olin allerginen todella monille lääkkeille. Iho tulehtui, kun raavin sitä. Ja aina kun allergiat kunnolla lehahtivat, jouduin sänkypotilaaksi. Näitä jaksoja riitti nuoruudesta yli viisikymppiseksi enemmän kuin jaksan laskea. Elämä oli välillä aikamoista sumplimista, kun lapset olivat pieniä ja mies vuorotyössä.

"Minulla oli vanhuksen polvet."

Kun nivelet olivat niin kipeät, etten pystynyt enää kävelemään, hoidoksi kokeiltiin solumyrkkyä. Sen vaikutus oli dramaattinen. Jo parin viikon päästä kävelin omin jaloin.

Voin useita vuosia paremmin, ja arki rullasi. Hiljalleen polveni alkoivat kuitenkin kipeytyä. Ehkä totuin kipuun, sillä sitten kun polvet lopulta tutkittiin, niissä ei ollut enää rustoja lainkaan, vaan luut hankasivat luita vasten. Sitä oli vaikea ymmärtää. Minulla oli vanhuksen polvet.

Pari vuotta kuljin hammasta purren keppien kanssa töihin, vaikka välillä kivut olivat ihan mahdottomia. Olin varma, ettei kivuille voisi tehdä enää mitään, ja monet asiat tuntuivat yhdentekeviltä. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että minun on täytynyt olla tuohon aikaan masentunut. En liikkunut juuri lainkaan, minkä vuoksi lihoin. Inhosin ja häpesin itseäni.

Nivelkivut jäivät leikkauspöydälle

Lapsena liikuin paljon. Nuoruuden lenkkeilin ja nostelin painoja, vaikkei se siihen aikaan ollut mitenkään muodikasta. Taisin olla meidän kylällä ensimmäisiä naisia, jotka tutustuivat punttisalielämään. Sekin oli nuorena aika ajoin hankalaa, sillä rikkinäisillä käsillä oli vaikea saada tangosta otetta. Vasta solumyrkkyhoidon jälkeen pääsin liikkeelle.

Muistan vieläkin, miten mahtavalta tuntui, kun sain käveltyä kilometrin matkan. Ja olin vähän päälle kolmikymppinen!

"Voiko elämä tosiaan olla tällaista, kivutonta?"

Jos en olisi seitsemän vuotta sitten päässyt polvien tekonivelleikkauksiin, en varmaan kävelisi enää metriäkään. Nivelkipuni jäivät leikkauspöydälle. Vuoden päästä leikattiin toinen polvi, yhtä hyvin tuloksin. Oloni oli sanoin kuvaamattoman ihana ja vähän epäuskoinen: voiko elämä tosiaan olla tällaista, kivutonta? Olin niin innoissani, että aloin kävellä heti, kun sain luvan.

Ilo terveestä elämästä jäi kuitenkin lyhyeksi. Lähes heti toisen polvileikkauksen jälkeen sain kutsun mammografiaseulontaan. Kuvauksen jälkeen minulle soitettiin, että rinnastani pitää ottaa koepala.

Syöpähän siitä löytyi. Minut leikattiin pian, vaikka olin vielä toipilas polvileikkauksen jäljiltä. Heti perään alkoivat sädehoidot, joihin könkkäsin keppien kanssa. Olemme siskoni kanssa joskus nauraneet, että minulla taisi mennä syövän sairastaminen melkein ohi, kun podin polveani. Olin silti hyvin onnekas, sillä syöpäni ei ollut helposti uusiutuvaa tyyppiä.

Kookosöljy pelasti

Heti kun toivuin leikkauksista, lähdin liikkeelle. Alkuun kävelin kymmenen metriä, vähitellen enemmän. Elämä tuntui taas mukavalta ja aloin innostua muustakin kuin sairastamisesta.

Sain yllättäen helpotusta myös jatkuviin allergioihini. Ennen ensimmäistä tekonivelleikkausta olin joutunut hoidattamaan ihoani viikon verran sairaalassa, jotta minut saatiin leikkauskuntoon. Sillä kertaa minulle tajuttiin tehdä tavallista perusteellisemmat allergiatestit.

Testeistä selvisi laaja lisäaineallergia. Olin koko ikäni käyttänyt oireisiini rasvoja, joille olin allerginen. Kun poistin lisäaineet ravinnosta ja lopetin kemikaalien käytön, iho-oireeni helpottivat. Siitä lähtien kookosöljy on ollut ihmevoiteeni. Sillä pesen hampaani ja hiukseni ja rasvaan ihoni.

Lue lisää: Näin Ainin allergiat talttuivat kookosöljyllä

Aini Stenrososilla on selkeä päivärytmi, johon kuuluu paljon liikuntaa. – Iloitsen joka päivä siitä, että pääsen kivutta liikkeelle.
Aini Stenrososilla on selkeä päivärytmi, johon kuuluu paljon liikuntaa. – Iloitsen joka päivä siitä, että pääsen kivutta liikkeelle.

Painonpudotusprojekti

Vähän yli kaksi vuotta sitten tuli uusia murheita. Papa-kokeessa eli gynekologisessa irtosolukokeessa minulta löytyi syövän esiasteita.

Lääkäri ilmoitti, että kohtu ja munasarjat on leikattava. Oli kuitenkin yksi mutta. Olin liian painava. Leikkaus tehtäisiin pääpuoli alaviistossa, ja silloin vartaloni paino painaisi keuhkojani niin voimakkaasti, että se voisi olla kohtalokasta.

Olin lihonut vähitellen, vuosi vuodelta kiloja vain tuli. Mutta nyt oli niin kova paikka, ettei ollut vaikea valita painonpudotuksen ja syövän välillä. Taisin vähän sisuuntuakin.

"Jos jossain olen hyvä, niin leikkauksista toipumisissa."

Elin ensin muutaman kuukauden Nutrilett-pusseilla ja salaateilla. Se oli helpompaa kuin olin uskonut, minulla oli nyt terveyttä ja voimaa säilyttää motivaationi. Aloin kävellä aiempaa enemmän ja avasin vuosien tauon jälkeen kylän kuntosalin oven. Ai että se tuntui hyvältä.

Puolen vuoden kuluttua painoni oli pudonnut noin 30 kiloa ja pääsin leikkaukseen. Se sujui loistavasti. Jos jossain olen hyvä, niin leikkauksista toipumisissa.

Viikon kahden päästä olin taas punttisalilla. Nostelin ensin pienempiä painoja, mutta hiljalleen salikäynneistä tuli kunnon voimailua. Pussikeittokuuri loppui, mutta painonpudotus jatkui. Makeiden karsiminen ei ollut vaikeaa, vain juustot olivat heikkouteni.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin painoa on lähtenyt noin 60 kiloa. En halua edes ajatella, mitä painoin joskus. Enää en laihduta, mutta liikun joka päivä. Siitä en enää luovu, niin monta vuotta meni kipuja potiessa neljän seinän sisällä.

Joka aamun onni

Lähden liikkeelle aina hyvin varhain aamulla, lähes aamuyöstä. Sain tyttären koiran itselleni viime syksynä ja menen sen kanssa lenkille metsään. Heti palattuani lähden punttisalille. Käyn siellä joka aamu, niin riippuvaiseksi olen tullut lihastreenin antamasta hyvästä olosta.

Vetelen harjoituksia vanhasta muistista ja lisäilen painoja tarpeen mukaan. Osaan kai nostaa rasitusta sen verran varovasti, etteivät paikat koskaan kipeydy. Jalkaprässi on ehdoton suosikkini.

Viime talvena hoksasin, että minulla pitäisi varmaan olla kuntoilussani jotain tavoitteita. Päätin, että jalkaprässissä on päästävä sataan kiloon. Nyt menee jo 130 kiloa, joten ihan hyvin polveni toimivat.

"Olen onnekas, koska minulla on läheisiä, jotka ovat tukeneet minua koko ajan."

Joka aamu herätessäni olen valtavan onnellinen siitä, ettei mihinkään satu. Sairastaessa usko tulevaan oli monta kertaa pettää. Itkin lapsillenikin, että tuskin pääsen enää koskaan metsään, pyhättööni. Vannotin, että heidän pitää edes työnnellä minua pyörätuolilla pitkin kuntorataa.

Luonto on ollut minulle aina tärkeä voimanlähde. Sinne kampesin kipeänäkin, kun se vain oli mahdollista. Syksyisin lähes tulkoon asun metsässä, sillä olen sienihullu. Leikilläni sanon lapsille, että ainoa perintöni teille tulee olemaan hurja määrä sieniä!

Vähän ylpeä

Nyt kun olen sairauseläkkeellä, voin elää niin kuin tahdon. Nukahdan usein jo seitsemän maissa Emmerdale-sarjan äärelle, ja herään aikaisin. Käyn monta kertaa päivässä koiran kanssa lenkillä ja syön yksinkertaisesti. Vältän sokeria, valkoisia vehnäjauhoja ja makeaa, mutta kananmunat, tuliset mausteet ja yrtit ovat heikkouteni.

En ole katkera sairauksistani. Minulla on ollut myös tuuria, sillä minulla on läheisiä, jotka ovat tukeneet, kun olen ollut pohjalla. Olen myös ihan vähän ylpeä itsestäni. Valitsin nousemisen lyyhistymisen sijasta. Iloisen joka päivä siitä, että pääsen kivutta liikkeelle.

Muodonmuutokseni on ollut läheisilleni suurempi juttu kuin minulle. Itse en muutosta täältä kehoni sisältä niin hahmota. Minulla ei ole hajuakaan, minkä kokoinen oikein olen, ja kaikki vaatteeni tuntuvat vähän oudoilta. Joskus itseäni pestessä suorastaan hätkähdän, että jumankekka, minun luunihan suorastaan tuntuvat!

Ainin hyvän olon eväät

  1. Juon paljon vettä, pari kolme litraa päivässä.
  2. Syön pieniä annoksia monta kertaa päivässä.
  3. Käytän ruuanlaitossa paljon mausteita ja yrttejä sekä luonnosta että omista viljelmistä.
  4. Liikun säässä kuin säässä ja kuntosalilla.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2017.

Ravintolisiä ja kasvirohdosvalmisteita ostetaan Suomessa lähes puolella miljardilla eurolla vuodessa. Yksi innokas ravintolisien innokas käyttäjä on Mervi Lepistö.

Onko teillä luomukahvia? Mervi Lepistö, 53, kysyy kahvilan tiskillä espoolaisessa kauppakeskuksessa. Myyjä pyörittää päätään. Mutta UTZ-sertifioitua kahvia olisi. Lepistö tyytyy tällä kertaa siihen.

Monipuolinen perusruoka on Lepistölle hyvinvoinnin perusta.

– Ensisijaisesti syön itse tehtyä, lähiruokaa ja luomua. Hyviä kasvirasvoja, paljon kasviksia, marjoja, hapanmaitotuotteita, kalaa ja valkoista lihaa tai riistaa, hän luettelee.

”Ruuan ravintoarvot ovat laskeneet.”

Kuulostaa esimerkilliseltä. Silti Lepistö käyttää lähes pariakymmentä ravintolisää. Hänen joka-aamuiseen cocktailiinsa kuuluu 11 ravintolisävalmistetta. Illalla hän nappaa viittä eri ravintolisää. Lisäksi hän käyttää kuureina muutamaa. Miksi?

– Meillä on suvussa diabetesta ja sydäntauteja, mutta uskon, että voin itse vaikuttaa sairastumisriskiini.

Lepistö haluaa myös parantaa vastustuskykyään, vähentää kehon hiljaista tulehdusta ja pysyä terveenä ja nuorekkaana pitkään.

Lepistö ei usko, että ruuasta saatavat ravintoaineet riittävät.

– Elintarviketeollisuudesta on tullut tehotuotantoa ja ruuan ravintoarvot ovat laskeneet. Esimerkiksi kalojen omega-3-rasvahapot vähenevät koko ajan, eikä viljojen ravintosisältö ole sitä, mitä se oli isovanhempiemme aikaan.

Näitä ravintolisiä Mervi käyttää:

Aamulla

  • Kalaöljy 1-3 g
  • D-vitamiini 125-150 µg.
  • Sinkki 22 mg
  • Q10 100-300 mg
  • Alfalipoiinihappo 250 mg
  • C-vitamiini 1000 mg
  • Monivitamiini 30 ml
  • Seleeni parapähkinöistä 2 kpl
  • Pantoteenihappo 500 mg
  • Foolihappo 800 µg.
  • L-metioniini

Illalla

  • Magnesium 200-400 mg
  • Melatoniini 1 mg
  • B-vitamiinivalmiste 50-100 mg
  • Boori
  • E-vitamiini

Kuuriluonteisesti

  • B12-vitamiini
  • Magnesium-suihkeet

Mäkikuisma helpottaa tutkimusten mukaan masennuksen oireita.
Mäkikuisma helpottaa tutkimusten mukaan masennuksen oireita.

Kiinnostus heräsi, kun hiukset harvenivat

Valtaosa meistä on käyttänyt jotakin luontaistuotetta, vaikkei mieltäisi itseään luontaistuotteiden käyttäjäksi. Luontaistuotteiden sateenvarjon alle mahtuu iloinen sekamelska ravintolisiä, lääkkeitä, kasviperäisiä kosmetiikkatuotteita, ympäristöystävällisiä puhdistusaineita ja luomuraaka-aineista valmistettuja elintarvikkeita. Virallista määritelmää luontaistuotteelle ei ole, eikä lainsäädäntö tunne niitä.

Mervi Lepistön kaltaiset terveydestään kiinnostuneet ja ruokavalioonsa täydennystä hakevat keski-ikäiset naiset ovat luontaistuotteiden suurin kuluttajaryhmä.

– Osittain tämä johtuu siitä, että he ostavat koko perheen käyttämät valmisteet, huomauttaa toiminnanjohtaja Mika Rönkkö Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitosta.

”Äitini syötti meille monivitamiinia ja kalaöljyä jo lapsena.”

Myös Lepistö hankkii ravintolisät koko perheelle, johon kuuluu neljä täysi-ikäistä ihmistä.

Hän kiinnostui ravintolisistä seitsemän vuotta sitten, kun hänen kyntensä haurastuivat ja hiuksensa harvenivat. Biotiini ja sinkki eivät yksin auttaneet, vaan tarvittiin myös omega-3-rasvahappoja. Samoihin aikoihin alkoi keskustelu D-vitamiinilisän tarpeesta, ja Lepistö lisäsi D-vitamiinin repertuaariinsa. Pikkuhiljaa paletti laajeni.

"Perusluontaistuotteita" hän on käyttänyt koko elämänsä.

– Äitini syötti meille monivitamiinia ja kalaöljyä jo lapsena, Lepistö kertoo.

Nouseva trendi

Kasvava luontaistuotteiden kuluttajaryhmä ovat Mika Rönkön mukaan nuoret miehet, jotka käyttävät ravintolisiä fyysisen suorituskyvyn parantamiseen. Varttuneemmat ihmiset puolestaan ilmoittavat käytön syyksi erilaiset ikääntymiseen liittyvät vaivat kuten nivel-, sydän- ja verisuoniongelmat.

Ravintolisien ja muiden luontaistuotteiden käyttö on Rönkön mukaan vahva trendi. Niihin liittyvistä myönteisistä terveysvaikutuksista tulee jatkuvasti uutta tietoa.

– Viime aikoina esille ovat nousseet esimerkiksi D-vitamiinin myönteinen vaikutus monien sairauksien hoidossa tai ennaltaehkäisyssä ja sinkki flunssan hoidossa. Lukuisat ravintolisät ja rohdokset ovat päätyneet myös Käypä hoito -suosituksiin, hän sanoo.

Suomalaiset kiikuttavat luontaistuotteita koteihinsa puolen miljardin euron arvosta vuodessa. Luontaistuotteiden myydyin ryhmä ovat ravintolisät, joita ovat esimerkiksi vitamiinit, kivennäisaineet, kuituvalmisteet, rasvahapot sekä yrtti-, levä- ja mehiläisvalmisteet.

Myös kasviperäinen kosmetiikka luetaan luontaistuotteisiin.
Myös kasviperäinen kosmetiikka luetaan luontaistuotteisiin.

Ruokaa vai ravintolisää?

Kaikki eivät jaa Mervi Lepistön näkemystä ruuan laadun heikkenemisestä ja ravintolisien tarpeellisuudesta.

– Marketit pursuavat kasviksia, ja monipuolista ruokaa on tarjolla enemmän kuin koskaan. Kuinka voi olla edes periaatteessa mahdollista, että ihmisten pitäisi lisäksi ottaa ravinteita purkista? ihmettelee yleislääketieteen erikoislääkäri, kliininen opettaja Raimo Puustinen Tampereen yliopistosta.

”Ravintolisistä on hyötyä vain, jos ihminen on aliravittu.”

Kaukana ovat ajat, jolloin suomalaisen ruokavalio koostui vain viljasta, maidosta, perunoista ja pienestä määrästä lihaa sekä kalaa.

– On nurinkurinen ajatus, että ravintolisät lisäisivät hyvinvointia. Niistä on hyötyä vain, jos ihminen on aliravittu, Puustinen sanoo.

Myös ravitsemussuosituksissa todetaan, ettei muiden ravintolisien kuin D-vitamiinin käytölle ole yleensä perusteita, jos ihminen on terve ja syö monipuolista, energiantarpeen tyydyttävää ruokaa. Tällaisessa tilanteessa ravintolisien pitkäaikainen käyttö ei vähennä sairauksien riskiä eikä siitä yleensä ole muutakaan terveyshyötyä.

Käyttö voi olla tarpeen erityisryhmissä, kuten raskaana olevilla ja imettävillä, ikääntyneillä, niukasti energiaa saavilla ja vegaaneilla.

”Ravintolisien merkitystä ei pidä ylikorostaa, mutta ei myöskään aliarvioida.”

Myös ravintolisien myyjät ovat herttaisen yhtä mieltä siitä, että ruoka on hyvinvoinnin perusta. Ravintolisät ovat vain lisä.

– Ruuasta voi harvoin saada liikaa ravintoaineita. Toisaalta yksipuolinen ruokavalio voi aiheuttaa joidenkin ravintoaineiden puutosta. Ravintolisien merkitystä ei pidä ylikorostaa, eikä toisaalta aliarvioida, toteaa toiminnanjohtaja Mika Rönkkö.

Kuinka moni kuitenkaan syö ravitsemussuositusten mukaisesti ja niin terveellisesti, että saa kaiken tarvitsemansa ruoasta? Pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden ja pikaruuan menekki on Suomessa kasvanut jo pitkään.

Helppo nappailla liikaa

Ravintolisien juju on niiden vaivattomuus. Saadakseen samat ravintoaineet ruuasta joutuu näkemään vaivaa. Helppous voi olla myös kompastuskivi. Pillereitä on helppo nappailla liikaa tai miten sattuu.

Mervi Lepistö ei popsi ravintolisiä summamutikassa. Hän on sairaanhoitaja ja terveystieteiden tohtori ja opiskellut viime vuosina funktionaalista lääketiedettä. Jokainen ravintolisä on tarkkaan harkittu.

”Syön mieluummin yli kuin ali.”

Lepistö ei kuitenkaan voi olla täysin varma siitä, mitä hänen kehonsa tarvitsee.

– Todennäköisesti syön jotakin yli tarpeen. Mutta syön mieluummin yli kuin ali, hän toteaa.

Ravintolisien käytöstä ei ole asiantuntijoiden mukaan haittaa, jos käyttää valmisteita, joissa vaikuttavien aineiden määrät ovat lähellä suosituksia. Monia samoja vaikuttavia aineita sisältävien ravintolisien samanaikaista käyttöä kannattaa kuitenkin välttää, sillä saantisuositukset saattavat ylittyä moninkertaisesti.

Lääkkeiden käyttäjien kannattaa olla tarkkana

Ylilääkäri Eeva Sofia Leinonen Fimeasta on sitä mieltä, että suomalaiset suhtautuvat luontaistuotteisiin turhan huolettomasti. Ajatellaan, että ne ovat luonnonmukaisia ja vaarattomia tai ainakin turvallisempia kuin lääkkeet.

– Etenkin lääkkeiden käyttäjien kannattaa olla tarkkana, sillä sekä ravintolisillä että kasvirohdoksia sisältävillä lääkevalmisteilla voi olla odottamattomia yhteisvaikutuksia tavanomaisten lääkkeiden kanssa, Leinonen toteaa.

Luontaistuotteilla voi ikäviäkin yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.
Luontaistuotteilla voi ikäviäkin yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.

Esimerkiksi rauta, kalkki, sinkki ja magnesium voivat sitoa itseensä lääkeaineita suolistossa. Kasvirohdoslääkkeistä tunnetuin vaaranaiheuttaja on masennuksen hoitoon käytetty mäkikuisma, joka voi heikentää useiden kymmenien lääkkeiden, esimerkiksi verenohennuslääke varfariinin, tehoa ja aiheuttaa yhteisvaikutuksia muiden psyykenlääkkeiden kanssa.

– Luontaistuotteiden vaikutusmekanismeja tunnetaan huonosti, joten niiden yhteisvaikutusten hallintakin on haastavaa. Ravintolisien ja itsehoitolääkkeiden käyttö kannattaa suunnitella yhdessä hoitavan lääkärin kanssa, Leinonen sanoo.

Varo nettikauppaa

Huolettomimmat tilailevat luontaistuotteita netin kautta kaukomailta. Ei kannattaisi. Valmisteet voivat sisältää mitä tahansa. Viranomaiset eivät pysty valvomaan ulkomaisia nettikauppoja.

– Luontaistuotteita voi käyttää turvallisesti, kun ostaa ne Suomessa toimivasta kaupasta ja koulutetulta myyjältä, käyttää omiin tarpeisiin valittuja tuotteita ja noudattaa annosteluohjeita, Mika Rönkkö painottaa.

”Meillä valvonta on Euroopan huippua.”

Samaa korostavat luontaistuotteita valvovat viranomaiset, esimerkiksi Evira, Fimea ja Tulli.

– Meillä valvonta on Euroopan huippua. Jos jonkin valmisteen turvallisuudesta herää epäilys, se vedetään pois, Rönkkö sanoo.

Fimean mukaan tämä ei täysin pidä paikkaansa. Fimea arvioi ennakkoon lääkkeiksi luokiteltavien kasvirohdosvalmisteiden turvallisuutta.

– Lääkkeillä saa olla haittoja, kunhan ne eivät ylitä hyötyjä. Jos herää epäilys, että haitat ylittävät hyödyt, valmiste arvioidaan aikaa vievässä prosessissa ennen kuin myyntilupa mahdollisesti perutaan, Leinonen tarkentaa.

Mervi Lepistö luottaa hyviin ja tunnettuihin valmistajiin ja liikkeisiin, joissa on asiantuntevat myyjät. Lähdemme käymään sellaisessa.

”Lääketieteen ongelma on se, että se hoitaa oiretta eikä pureudu syihin.”

Myyjä Rosita Koistinen kertoo, että osa asiakkaista tietää, mitä hakee.

– Jotkut puolestaan ovat ihan pihalla ja etsivät pillereitä, jotka auttaisivat jaksamaan, Koistinen sanoo.

Vanhemmat asiakkaat puolestaan valittavat, ettei lääkärillä ole aikaa. Luontaistuotekaupoissa ehditään keskustella ja antaa terveysneuvontaa.

Lepistön ei ole juuri tarvinnut käydä lääkärissä.

– Ehkäisen vaivat hyvällä ruualla, liikunnalla, levolla ja ravintolisillä, hän sanoo ja kertoo käyttävänsä ravintolisiin noin 200 euroa kuukaudessa eli 2 400 euroa vuodessa.

Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka ovat laiskoja tekemään itse mitään hyvinvointinsa eteen. Moni nappaa mieluummin lääkettä.

– Lääketieteen ongelma on se, että se hoitaa oiretta eikä pureudu syihin, miksi ihmisellä on kohonnut verenpaine tai miksi hänelle on puhjennut kakkostyypin diabetes.

Viime kesän korvalla Lepistö mittautti veriarvonsa ja sai vahvistuksen sille, että samaa ruokavalio-ravintolisälinjaa kannattaa jatkaa.

– Kaikki arvoni olivat kiireestä ja stressistä huolimatta huippuhyvät, hän toteaa tyytyväisenä.

Mitä mieltä Tapani Kiminkinen on luontaistuotteista? Lue:

Luja luotto ravintolisiin

  • Suomalaiset kuluttavat luontaistuotteisiin vuodessa 500 miljoonaa euroa.
  • Ravintolisien osuus myynnistä on 330 miljoonaa euroa.
  • Vertailun vuoksi: Suomalaiset käyttävät reseptivapaiden lääkkeiden ostamiseen 335 miljoonaa euroa.

Ravintolisiä käytetään yleisimmin

  • ravitsemuksen täydentämiseen
  • yleisen terveydentilan edistämiseen
  • pienten vaivojen ja sairauksien itsehoitoon

Terveyskauppojen top 3

  • Vatsan ja suoliston hyvinvointia tukevat tuotteet
  • Nivelten, luuston ja lihasten hyvinvointiin tarkoitetut valmisteet
  • Kauneustuotteet, kuten hiusvedet ja -öljyt sekä ihon hyvinvointia edistävät ravintolisät.

Yli 300 terveyskauppaa

Suomessa on noin 330 terveystuotealan erikoiskauppaa, joista 220 kuuluu Suomen Terveystuotekauppiaiden Liittoon. Liiton jäsenmyymälöissä on koulutettu henkilökunta ja niissä, kuten myös apteekeissa, asiakas saa henkilökohtaista terveysneuvontaa.

Juttuun ovat antaneet taustatietoja myös ylitarkastaja Anna Mizrahi Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta, toimitusjohtaja Tapani Lahti Natura Media Oy:stä ja koulutuspäällikkö Helena Mykrä Provita Oy:stä.

Palvelukeskuksessa asuva Liisa Raunio, 86, ilahtuu, kun hänen hoitajansa lapinporokoira tulee kylään.

Liisa Raunio, 86, Helsinki:

”Kun mieheni Leo kuoli, masennuin vakavasti. Ehdimme olla yhdessä 61 vuotta, ja yksin jääminen aiheutti minulle jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tyttäreni kävi luonani ja oli huolissaan jaksamisestani.

Kun terveyteni heikkeni, pääsin lopulta tänne Kustaankartanon palvelukeskukseen. Sitä ennen kiersin kahdeksassa väliaikaisessa paikassa.

Kustaankartanossa hoito on suurenmoista ja henkilökunta mukavaa. Meille järjestetään musiikkituokioita, taidepiirejä ja teatteriretkiä. Viihdyn silti paljon omissa oloissani. Luen kaksi kirjaa viikossa, ja kirjastohoitaja tuo uutta luettavaa joka tiistai. 

Viikon kohokohta on kuitenkin se, kun Timo-hoitaja tuo lapinporokoiransa Tyynen mukanaan töihin. Meistä on tullut Tyynen kanssa sydänystävät. Se on nimensä mukainen koira: rauhallinen ja kiltti.

”Eläimet piristävät valtavasti meitä asukkaita.”

Tyttäreni tuo käydessään kuivattuja possunkorvia Tyyneä varten. Ne ovat sen herkkua. Kun Tyyne tulee, se rientää odottamaan oveni taakse. Ilahdun joka kerta, kun se tassuttelee sisään häntä kieppuen.

Koiraterapiaa

Olen pitänyt koirista aina. Kasvatimme mieheni kanssa saksanpaimenkoiria vuosien ajan. Ne olivat uskollisia ja viisaita koiria. Joskus joku koirista tuli sänkyyn nukkumaan viereeni ja hengitti kanssani samaan tahtiin. Se tuntui mukavalta.

Kerrostaloon muutettuamme emme enää ottaneet koiraa, koska meistä ei ollut lenkittäjiksi. Koiria oli kova ikävä, ja olimme usein kuulevinamme kotonamme tassujen tepsutusta.

On upeaa, että täällä palvelukeskuksessa saa olla eläimiä. Ne piristävät valtavasti meitä asukkaita. Tyyne on aito kappale luontoa. Tyyneä on ihanaa paijata.

Olen puhelias, mutta täällä väki vaihtuu tiuhaan, eikä kaikista ole juttukaveriksi. Juttelenkin paljon Tyynelle. Se kuuntelee höpinöitäni ja katsoo sitten merkitsevästi lipastoa, jossa possunkorvat ovat. Sen omistaja Timo sanoo, etten saa antaa niitä liikaa, mutta joskus sujautan Tyynelle ylimääräisen herkun.”

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.