Puolison vakava sairastuminen on kriisin paikka myös terveelle puolisolle ja parisuhteelle. 

Miten puolison vakava sairastuminen vaikuttaa?

Se vavisuttaa molempien puolisoiden perustavanlaatuista turvallisuuden tunnetta. Tulevaisuus muuttuu epävarmaksi ja ennustamattomaksi. Toisen sairastuessa ymmärtää, että elämää ei pystykään aina suunnittelemaan. Tämä voi tuntua aika pelottavalta.

Toisen sairastuessa ymmärtää, että elämää ei pystykään aina suunnittelemaan.

Se, onko kyse fyysisestä vai psyykkisestä sairaudesta, vaikuttaa kriisin luonteeseen. Fyysiset sairaudet on helpompi havaita ja ymmärtää. Psyykkiset sairaudet saattavat herättää myös häpeää.

Mitä se tekee parisuhteelle?

Vaikutukset riippuvat paljon siitä, millainen parisuhteen tilanne on toisen sairastuessa. Jos suhde on kunnossa, sairauskin on helpompi käydä läpi yhdessä. Sairastuminen voi toki koetella hyvääkin suhdetta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Toisinaan sairaus saa puolisot sulkeutumaan ja eristäytymään toisistaan. Toisaalta se voi myös lähentää ja antaa mahdollisuuden löytää jotain hyvää ja arvokasta niistä asioista, joita on aiemmin pitänyt arkipäiväisinä tai itsestään selvinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksi seuraus voi olla ripustautuminen. Terve puoliso saattaa pitää kiihkeästi kiinni sairaasta tai toisin päin. Se voi olla raskasta.

Millaisia tunteita ja kysymyksiä terve puoliso käy läpi?

Yksi iso kysymys on, miten suhde kestää avuttomuutta ja tarvitsevuutta. Sairastunut tarvitsee apua usein konkreettisissakin asioissa, mutta molemmissa herää avuttomuuden ja turvattomuuden tunteita. Jaksaako terve puoliso tätä tilannetta?

Huono omatunto voi painaa, jos tekee mukavia asioita, joihin sairastunut ei pysty.

Terve saattaa myös kokea syyllisyyttä omasta terveydestään ja oman elämänsä jatkumisesta. Huono omatunto voi painaa, jos tekee mukavia asioita, joihin sairastunut ei pysty.

Myös menettämisen pelko ja kaikki aiemmat menetykset nousevat mieleen. Yksinäisyys on niin ikään tavanomainen tunne, jos terve ei voi puhua omista huolistaan ja peloistaan. Hän saattaa ajatella, ettei halua rasittaa kumppaniaan omilla murheillaan.

Miten sairastuminen vaikuttaa rooleihin?

Olennaisia kysymyksiä ovat, millainen roolijako on ollut ennen sairautta ja kumpi sairastuu. Jos moni asia on ollut sairastuneen hoidossa, terve joutuu opettelemaan ottamaan vastuuta. Tämä voi saada terveen hätääntymään.

Jos molemmat puolisot ovat ottaneet vastuuta tai vastuunkantajan rooli on ollut terveellä, ei rooleissa ole suuria muutoksia.

Voiko puolison sairastumisella olla terveysvaikutuksia kumppanille?

Kyllä, suuntaan tai toiseen. Yksin kannettu stressi, paine ja huoli voivat laukaista jonkin fyysisen tai psyykkisen sairauden. Pitkittynyt stressi on iso terveysriski.

Pitkittynyt stressi on iso terveysriski.

Toisaalta sairastumisella voi olla myönteisiäkin terveysvaikutuksia, jos puolisot yhdessä kohentavat elintapojaan. He voivat muuttaa ravitsemustottumuksiaan tai alkaa käydä yhdessä kävelylenkeillä. Sairaus voi havahduttaa myös elämän rajallisuuteen, ja pari alkaa tehdä mukavia asioita, joita on aiemmin lykätty hamaan tulevaisuuteen.

Miten sairaus voi vaikuttaa läheisyyteen ja seksuaalisuuteen?

Kivulloinen sairaus tai pahoinvointia aiheuttavat hoidot vaikuttavat tietysti sairastuneen halukkuuteen. Toisaalta terve puoliso voi kokea sairastuneen vastenmieliseksi, mikä vähentää läheisyyttä. Tätä moni ei tohdi sanoa ääneen.

Jälleen myös roolit vaikuttavat. Jos sairastunut on ollut se aloitteellinen kumppani, seksi ja kosketus saattavat jäädä.

Sairaus voi myös tuoda suhteeseen lisää läheisyyttä ja myötätuntoa.

Huomioiko terveydenhuolto sairastuneen puolison?

Valitettavasti ei tarpeeksi. Usein vedotaan resurssipulaan, vaikka aina ei lisäkäsiä tarvittaisikaan. Jokainen lääkäri ja hoitaja voi halutessaan huomioida myös läheiset. Puolison voi esimerkiksi kutsua mukaan vastaanotolle.

Paikoin puolison huomioimiseen on alettu terveydenhoidossa havahtua. Sairaaloissa työskentelee yksittäisiä perheterapeutteja ja psykoterapeutteja.

Miten terve puoliso voi huolehtia omasta jaksamisestaan?

Itsensä huomioiminen voi olla vaikeaa, jos pariskunta on aiemmin ajatellut, että kaikki asiat pitää tehdä yhdessä ja oman ajan ottaminen on parisuhteelta pois. Olisi kuitenkin tärkeää, että sekä sairaalla että terveellä puolisolla olisi jotain ihan omaa.

Oma harrastus, työ, tapaamiset ystävien kanssa – ne tuovat suhteeseenkin uutta energiaa, sisältöä ja puheenaiheita. Oma juttu ei vaadi aina kotoa pois lähtemistä. Se voi olla vaikka kirjan lukemista tai käsitöitä. Jotain, mikä tuo iloa ja mielihyvää.

Miksi pariskunnat selviytyvät sairastumisesta niin eri tavoin?

Kummankin menneisyys heijastuu siihen, miten pariskunnat kohtaavat sairastumisen. Jo lapsuuden varhaisimmat hoivasuhteet vaikuttavat tapaan käsitellä menetyksiä. Jos on joutunut lapsesta asti pärjäämään yksin, ei ole syntynyt luottamusta siihen, että elämä kantaa. Tällöin kaikki menetykset pudottavat hätääntyneen lapsen olotilaan. Myös aiemmat murheet ja se, miten on saanut tukea niiden käsittelyyn, vaikuttavat. Samoin parisuhteen roolit ja keskusteluyhteys heijastuvat sairauden käsittelyyn.

Mistä voi ammentaa toivoa, jos sairauden ennuste on huono?

Elämä on rajallinen, ja me kaikki kuolemme. Sitä on vaikea hyväksyä. Toivoa on kuitenkin aina, ihmissuhteissa, rakkaudessa ja kaikissa hyvissä asioissa. Puolison kanssa yhdessä koetut mukavat muistot kannattelevat. Ne eivät katoa. Lohtua saa myös ylläpitämällä muita ihmissuhteita, kuten suhteita lapsiin, sukulaisiin ja ystäviin.

Elämä on rajallinen, ja me kaikki kuolemme. Sitä on vaikea hyväksyä.

Pariskunta voi saada toivoa myös käytännön asioiden hoidosta, siitä, että asiat ovat järjestyksessä kuoleman jälkeen. Moni sopii hautajaisista tai laatii testamentin.

Toivoa voi ammentaa myös ihan pienistä asioista. Vaikkapa siitä, että tänään on vähemmän kivulias päivä kuin eilen, tai siitä, että rakas sukulainen tulee tervehtimään.

Asiantuntijana pari- ja perhepsykoterapian kouluttajapsykoterapeutti Sanna Aavaluoma.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla