Selkäkipujen ja syömishäiriön kanssa kamppaillut Virpi Hämeen-Anttila: "Nyt voin paremmin kuin koskaan"

Maanantai: Kiipeily

Onneksi tänään on rento päivä. Edellinen viikko oli aika menevä, sillä kävin töiden jälkeen monena iltana konserteissa ja teatterissa.

Puolenpäivän jälkeen lähden Salmisaaren liikuntakeskukseen kiipeilemään ja kuntosalille.

Hurahdin kiipeilyyn kolme vuotta sitten, kun tyttäreni alkoi harrastaa lajia. Menin hänen mukaansa kokeilemaan ja jäin heti koukkuun. Olin jo lapsena täysin peloton puihin kapuaja, ja aikuisenakin olen tykännyt kiivetä jalan korkeille vuorille.

Hurahdin kiipeilyyn heti.

Seinäkiipeilyssä kavutaan ylös pitkin seinään kiinnitettyjä erilaisia otteita. Kiipeilijän valjaisiin kiinnitetty köysi varmistaa turvallisuuden.

Kiipeily kehittää kehon voimaa ja tasapainoa.

Kiipeily kehittää lihasvoimaa, notkeutta ja tasapainoa ja vahvistaa luustoa ja niveliä. Lihasten kasvun huomasin puolen vuoden jälkeen: selvästi erottuvia lihaksia ilmestyi tasaisesti kaikkialle.

Tasapaino on kiipeillessä hyvin tärkeää, ja kiipeily tekee tietoiseksi kehon joka osasta ja niiden pienistäkin liikkeistä.

Kiipeily on hyvä tapa nollata pääkoppaa. Silloin keskityn täysin siihen mitä kehoni tekee, turhat huolet haihtuvat ja mieleni on tyyni.

Tiistai: Uni ja lepo

Viime viikon valvomiset tuntuvat vieläkin, ja koetan tasata unirytmiä.

Väitetään, että vanhempana pärjäisi vähemmällä unella. Minä tarvitsen enemmän lepoa kuin nuorena, sillä liikun runsaasti. Lihasten täytyy saada kunnolla palautua, aivan kuten aivojen.

Jos liikun liian paljon ja lepään liian vähän, saan yöllä ikäviä lihaskramppeja.

Unta on nykymaailmassa aika vaikeaa hoitaa, mutta se maksaa vaivan.

Herkkäunisena joudun näkemään paljon vaivaa, että saan kahdeksan tuntia unta joka yö. Nukkumaan menen aina iltakymmenen ja yhdentoista välillä.

Nuorena pidin itseäni yökukkujana. Vanhemmiten olen huomannut, että tykkäänkin olla aikaisin hereillä. Nyt ymmärrän, että nukkumaan on hyvä mennä säännöllisesti ja samaan aikaan.

Jos nukun huonosti, kaikki menee pilalle ja mieliala on maassa. Olen luonnostani energinen ja rakastan tehdä paljon töitä ja harrastaa monipuolisesti. Ilman riittävää unta olen kuin putputtava auto, jolta on polttoaine lopussa.

Keskiviikko: Kivun kanssa

Lähden kiipeilemään, tällä kertaa ystävän kanssa. Samalla treenaan kuntosalilla.

Olen tottunut kipuihin ja vaivoihin, mutta silti niitä on välillä vaikea hoitaa. Selkäni on ollut kipeä lapsesta saakka synnynnäisen vian vuoksi.

Kipuun pitää suhtautua vakavasti ja etsiä kaikki saatavilla oleva hoito. Jos lääkkeet auttavat kipuun, niitä on hyvä käyttää. Itse siedän kipulääkkeitä huonosti ja otan niitä vain pakkotilanteessa.

Virpin kipeä selkä ei kestä raskaita painoja, mutta lihasvoima kasvaa hyvin myös pienemmillä punteilla.

Kipu on hyvä ja tarpeellinen viesti silloin, kun kehossa on jotain vikaa, mutta kipu voi myös jäädä turhaan päälle. Silloin aivot lähettävät kipusignaalia, vaikka hätää ei enää olisi.

Tätä ”turhaa kipua” voi oppia säätelemään mielikuvaharjoittelulla. Lähetän mielessäni lämpimiä, punaisia palloja kipeään kohtaan. Se auttaa.

Kipua voi säädellä mielikuvaharjoittelulla.

Myös liikunta on hyvä kipulääke. Polveni olen saanut täysin kivuttomiksi liikkumalla. Kiipeilyn lisäksi uinti, kävely ja lempeät jooga ja pilates sopivat hyvin selälleni.

Raskaita painoja en voi nostella, joten minun täytyy kerätä lihasvoimaa pienillä käsipainoilla. Lisäksi punnerran ja vedän leukoja.

Tänään minun täytyy ottaa yöksi särkylääke selkäkivun takia. Kipu säteilee jalkaan, mutta tuntuu onneksi vain kun nukun kyljelläni.

Torstai: Ystävät ja juhliminen

Käyn säännöllisesti osteopaatilla hoidattamassa ryhtiäni ja kehon jännitystiloja. Alitajuiset stressini tuntuvat menevän niskaani. Osteopaatti on manipuloinut jumejani hitaasti auki.

Illalla jaetaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto. Juhlassa tapaan ystäviä ja juon viiniä.

Yritän aina noudattaa kohtuutta ja juoda alkoholin lisäksi vettä. On kuitenkin niin hauskaa pitkästä aikaa juhlia, että juon viiniä neljä lasillista. Se on tuplasti sen verran kuin minulle yleensä sopii.

Kotona juon lisää vettä, mutta huomaan, että uni on tavallista kevyempää.

Juon viiniä, ja uni on tavallista kevyempää.

Vaikeinta kohtuus on kuitenkin menojen suhteen. Ahmin tapaamisia, sillä koronan aikana ihmisiä on tavannut vähemmän.

Sosiaalisuus väsyttää, ja sen jälkeen minun täytyy olla rauhassa. Nuorena olin hyvin ujo ja syrjäänvetäytyvä. Nykyään en ole kumpaakaan, mutta tarvitsen paljon yksinoloa.

Olen introvertti, mutta se ei välttämättä näy päältä.

Ajattelen parhaiten yksinäisyydessä. Kävelen mielelläni luonnossa, koska siellä mieleni kehrää monenlaisia ideoita kirjoittamista varten.

Perjantai: Ruoka

Olen sillä lailla hieman tylsä, että aamupalani on ollut sama jo vuosia. Kaksi kuppia kahvia, kaksi lasia vettä. Luonnonjogurttia, jonka päälle ripotan mysliä, rusinoita ja saksanpähkinöitä.

Talvella nautin lisäksi itsetekemäni inkiväärishotin.

Otan aamulla myös kalsiumia ja D- ja B-vitamiinia. Kymmenen vuotta sitten huomattiin, että D-vitamiinitasoni olivat hurjan alhaiset.

Koen, että D-vitamiinilisä on parantanut unen laatua, mielialaani ja jaksamistani. Myös infektiot tuntuvat vähentyneen.

B-vitamiinilisää otan, koska syön pääasiassa kasvisruokaa. Erityisesti B12-vitamiini saattaa jäädä silloin alhaiseksi. Syön kylläkin hapanmaitotuotteita ja silloin tällöin munia ja kalaa. Tämä ruokavalio sopii minulle mainiosti.

D-vitamiinitasoni olivat hurjan alhaiset.

Sairastuin nuorena syömishäiriöön ja masennukseen, jotka johtuivat huonosti hoidetusta selkäkivustani.

Syömishäiriötä sairastin hyvin pitkään. Ensimmäinen dieetti 13-vuotiaana johti syömishäiriöön, ja sen seurauksena oli vakava ylipaino.

Uusi rankka dieetti aiheutti ensin anoreksian ja sitten bulimian. Niistä parannuttuani olin häiriintynyt syöjä ja jojolaihduttaja monta kymmentä vuotta.

Vasta vuonna 2018 ymmärsin lopettaa laihduttamisen ja oloni parantui huomattavasti.

Nykyään olen terveempi kuin koskaan sen jälkeen, kun aloin ensimmäistä kertaa laihduttaa.

Syön säännöllisesti ja kylliksi, enkä päästä itseäni liian nälkäiseksi enkä janoiseksi. Siten ruokailu pysyy tasapainossa.

Lounaaksi teen usein valtavan salaatin, johon tulee paljon erilaisia vihanneksia. Lanttua raastan salaattiin tuomaan makeutta, siemenistä ja pähkinöistä saan hyviä rasvoja. Proteiiniksi lisään raejuustoa tai savulohta.

Annos on niin suuri, että syönkin sitä sitten 40 minuuttia.

Lauantai: Hengitysharjoitukset

Aamulla rauhoitan itseni hengittämällä tasaisesti. Edessä on nimittäin pitkä ja raskas kiipeilyreitti, ja pelkään sitä etukäteen niin että kädet tutisevat.

Intialaiset hengitysharjoitukset ovat osa terveydenhoitoani. Ne tulivat tutuiksi, kun kaksikymppisenä tutustuin Intian filosofiaan ja joogaan.

Mietiskelyssä oikea hengitys on tärkeää, ja huomasin heti, että hyvä hengitystekniikka parantaa oloa myös yleisesti.

Rauhoittavia tekniikoita on erilaisia, joskus lasken esimerkiksi 100 syvää hengitystä. Hyvän unen lailla hengitysharjoitukset ovat keskeinen keinoni kohti mielenrauhaa.

Syvä, säännöllinen hengitys rauhoittaa aina tehokkaasti mieltä, ja käytän sitä, jos olen pelokas tai hermostunut.

Sunnuntai: Tasapaino ja rytmi

Nyt teen kiipeilysalilla rauhallisemmin teknisiä reittejä ja nautin kehoni liikkeestä.

Päivän ja illan vietän kotona, kirjoitan ja luen. Tällaisina päivinä minun on helpointa pitää elämä tasapainoisena.

Hyvä elämä merkitsee minulle säännöllistä unta, ruokailua ja työtä. Se on myös runsasta liikuntaa, kiireen hallintaa, levollisia hetkiä ja mielenrauhaa.

Vaihtelua pitää myös olla, ja sitä saan kulttuurielämyksistä ja ystävien tapaamisesta.

Iltapäivällä tulee yleensä matalamman energian vuoro, mutta iltaa kohti piristyn taas aktiivisemmaksi. Sitten onkin aika rauhoittua ja lukea kirjaa ennen kuin menen nukkumaan.

Kun kunnioitan kehoni luontaista rytmiä, minun on helpompi pysyä tasapainossa.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 1/2022.