Sirkkeli katkaisi Matin, 76, käden – selviytyminen oli minuuteista kiinni

”Kenttäsirkkelin metrinen terä pyöri kasvojeni edessä 1 100 kierrosta minuutissa. Ehdin ajatella, että päätä en halkaise ja sain käännettyä sen sivuun. Sitten sirkkelipöydän liikkuva hihna tempaisi minut mukaansa.

Olin eläkkeellä maanviljelijän töistä, mutta sahasin välillä puuta laudoiksi. Niitä hommia olen tehnyt pikkupojasta eli jo 60 vuotta, joten kokemattomuudesta onnettomuus ei johtunut. Se vain tapahtui.

”Kipua en tuntenut, sillä hetkeksi kaikki pimeni.”

Työnsin tukkia sirkkelipöydällä eteenpäin, kun jalka horjahti ja uuden työhaalarin lenkki tarttui pöydän reunan akseliin. Lenkki ei revennyt riuhtaisemallakaan, joten kuusitukin sijasta sirkkeliin jouduin minä.

Terä leikkasi oikean käteni irti kymmenisen senttiä olkapään alapuolelta. Muistan luun kirskumisen, mutta kipua en tuntenut, sillä hetkeksi kaikki pimeni. Hyvä niin.

Kun tulin tolkkuihini, seisoin sirkkelipöydän vieressä. Olin jotenkin kulkenut laitteen läpi ja laskeutunut hihnalta. Kädentyngästä suihkusi verta, mutta ensimmäiseksi sammutin sirkkelistä virran. Vasta sitten juoksin pihan poikki kotia kohti.

”Onneksi taskussa oli kännykkä.”

Pääsin melkein perille ennen kuin lyyhistyin. Onneksi taskussa oli kännykkä ja vaimoni Ritva oli kotona. Soitin hänelle, että käsi on poikki, tule auttamaan.

Heti kun Ritva löysi minut pihalta ja tajusi tilanteen, hän soitti hälytyskeskukseen. Odottelimme ambulanssia puolisen tuntia. Ne olivat pitkiä minuutteja.

Matti Siekkinen kuntouttaa kättä ahkerasti kotona. Peukalokin toimii jo.

Käsi pakattiin kylmään

En olisi tätä nyt kertomassa, jos en olisi silloin poikkeuksellisesti ottanut puhelinta mukaan. Lähdin sahaamaan aamuvarhain, koska tulossa oli uusi tukkikuorma ja halusin päästä ajoissa lämmittämään savusaunaa illaksi.

Ritva ei edes tiennyt, että olin sahalla. Hän puuhasi omiaan talon toisella puolen, jonne huuto pihalta ei olisi kuulunut. Mutta puhelimen hän kuuli.

”Ambulanssin saavuttua joku kysyi, mistä irronneen käden löytäisi.”

Järkytyksen keskellä Ritva kykeni toimimaan järkevästi, hätäkeskuksen ohjeiden mukaan. Hän tyrehdytti verenvuotoa painamalla sitä pyyhkeillä ja polvella ja vyöllä kiristämällä. Jalkani hän nosti koholle, jotta aivot saisivat paremmin verta.

Ambulanssin saavuttua joku kysyi, mistä irronneen käden löytäisi. Neuvoin etsimään työrukkasta maasta sirkkelin takaa.

Kuljetusta varten ensihoitajat puhdistivat kädestä pahimmat sahanpurut ja kietoivat sen pyyhkeeseen, jonka ympärille laittoivat jäitä. Niitä löytyi, kun Ritva muisti, että joku oli jättänyt jääpaloja vuokramökkimme pakastimeen.

Puhtaat keuhkot pelastivat

Kotoa on yli 300 kilometriä Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Tarkoitus oli matkalla vaihtaa autokyyti helikopteriin, mutta siihen ei löytynyt lääkäriä. Niinpä ambulanssia käskettiin pitämään kiirettä.

Kuski kertoi nopeusmittarin lukemaksi 220. Se riitti – juuri ja juuri. Selviytymiseni oli minuuteista kiinni, sanoi lääkäri. Olin menettänyt niin paljon verta.

”Minut pelasti todennäköisesti se, että peruskuntoni oli hyvä.”

Minut pelasti todennäköisesti se, että fyysisen työn vuoksi peruskuntoni oli hyvä. Enkä ole koskaan tupakoinut, joten puhtaat keuhkot jaksoivat silloinkin, kun niihin alkoi kertyä nestettä.

Kerroin myöhemmin perheelle lääkärin puheet keuhkoista. Tyttärenpoikani lakkasi kerrasta polttamasta.

Lastenlasten ja heidän lastensa murhe on ollut onnettomuudessa vaikeinta. Ensin pienet pelkäsivät, että pappa kuolee. Myöhemmin tuli toisenlaisia suruja. Pappa ei esimerkiksi pysty enää nostamaan syliin kuten ennen.

”Tarvittiin kolme kirurgia ja kahdeksan tunnin leikkaus.”

Tarvittiin kolme kirurgia ja kahdeksan tunnin leikkaus, jotta käsivarsi saatiin kiinnitettyä. Sisäsivu aukaistiin, kun luut, jänteet, verisuonet ja kaikki muu yhdistettiin.

Ensimmäinen vuorokausi leikkauksen jälkeen minua pidettiin unessa. Herättyäni näin haavoissa toistasataa niittiä. Käsivarren sisällä on nyt titaania ja se on seitsemän senttiä lyhyempi kuin ennen. Ihoa siihen siirrettiin oikeasta jalasta polven yläpuolelta.

Verenkierron turvaamiseksi käsi täytyi aluksi pitää mahdollisimman lämpimänä. Se kiedottiin avaruuspeitteeseen, ja potilashuone lämmitettiin kuumaksi.

”Keuhkoihin kertyi monta litraa nestettä.”

Pahinta oli vähän leikkauksen jälkeen, kun keuhkoihin kertyi monta litraa nestettä. Se vaikeutti hengittämistä ja ilmeisesti laukaisi sydänvaivat.

Kotiin pääsin kolmen sairaalaviikon jälkeen. Aluksi vain lepäilin, sitten aloin pikkuhiljaa liikuskella. Käsi oli tunnoton ja toimeton ja pidin sitä kantositeessä. Ritvan täytyi auttaa minua kaikessa.

Kotiutus sairaalasta tuntui liian nopealta. Mutta haava ei onneksi tulehtunut, vaan parani hyvin. Sen jälkeen alkoi ahkera kuntouttaminen.

Unessa sormet toimivat

Ensin tuntui pistelyä. Sitten tuli kuin pieniä sähköiskuja ja nykäyksiä. Tunto tuli käsivarteen takaisin aivan yllättäen puolisen vuotta leikkauksen jälkeen.

Käsi tuntui alkuun vieraalta, kuin se olisi naapurin käsi. Nyt se on jo pitkään tuntunut omalta ja erotan sekä kuuman että kylmän. Iho hikoilee ja kynnet kasvavat, mutta käsi palelee aiempaa herkemmin.

Tuntemusten palaamisen jälkeen myös nivelet alkoivat vähitellen liikkua kyynärpäässä ja ranteessa. Vain sormet jäivät jäykiksi: peukalo pystyyn ja muut neljä koukkuun.

Viime toukokuussa näin unta, että sormet liikkuivat. Aamiaisella huomasin, että peukalohan taipuu! Paraneminen siis jatkuu, vaikka haaverista tulee kolme vuotta.

”Olen kiitollinen lääkäreille.”

Lääketieteelliseksi ihmeeksi käsikirurgi on minua sanonut. Ei kuulemma pitäisi käden pelata niin kuin se pelaa. Minun on silti ollut pakko opetella käyttämään vasenta kättä kaikkeen hienomotoriikkaa vaativaan, esimerkiksi syömiseen ja nimen kirjoittamiseen. Seitsemänkymppiselle ja oikeakätiselle se ei ole pieni haaste.

Käyn kerran viikossa fysioterapiassa ja kotona jumppaan joka päivä kuminauhalla ja palloilla ja taivuttelen sormia.

Jaksamista auttaa paljon se, että minulla ei ole kipuja eikä särkyjä, enkä tarvitse kipulääkkeitä. Olen kiitollinen lääkäreille, jotka taisivat saada hermot kohdilleen.

Onnettomuus sattuu kun on sattuakseen, se on vain hyväksyttävä. Olen jättänyt metsässä rymyämisen, enkä pysty juuri tanssimaan Ritvan kanssa. Monet työt kaatuvat yhä enemmän vaimon niskaan ja välillä hän väsyy. Pystymme onneksi puhumaan myös vaikeista asioista.

”Suurin menoerä on ollut auton vaihtaminen automaattivaihteiseksi.”

Ritvasta on tullut omaishoitajani. Emme olisi sitä hoksanneet, mutta seniorihoitaja opasti. Muutenkin olemme saaneet hyviä neuvoja. Ne ovat tarpeen, sillä tapaturmavakuutusta minulla ei ollut. Luulimme, että vakuutus pitää katkaista, kun maatalousyrittäjä jää eläkkeelle. Niin ei ilmeisesti ole.

Taloudellisesti selviämme, koska olin jo eläkkeellä. Suurin menoerä on ollut auton vaihtaminen automaattivaihteiseksi, jotta voin edelleen ajaa.

Huumori auttoi toipumaan

Yksin et mene enää sahaamaan. Sellaisen komennon perhe antoi, ja olen opetellut ottamaan kaverin mukaan.

Haaverin jälkeen vävyt pesivät verijäljet sahalta. Eikä sirkkelin käynnistäminen ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen herättänyt ikäviä tunteita. Väkivaltaelokuvia olen kuitenkin lakannut katsomasta. Riittää, että olen katsonut oman vereni vuotavan.

”Lääkäri arveli, että toipumiseni saattaa johtua lupsakasta luonteestani.”

Eräs lääkäri arveli, että toipumiseni saattaa johtua lupsakasta luonteestani. Huumorin lahja onkin auttanut paljon. En halua kantaa repussani turhaa kuormaa.

Huippuasiantuntijatkaan eivät osaa ennustaa, miten käden toimintakyky mahdollisesti kehittyy. Minusta kaikki mitä tapahtuu, on pelkkää plussaa.

Kehonosien kiinnittäminen

• Tapaturmat aiheuttavat valtaosan käden tai muiden kehonosien irtoamisista eli amputaatiovammoista. Osat voidaan usein kiinnittää takaisin, jos ne löytyvät turmapaikalta ja potilas pääsee nopeasti hoitoon. Kiinnitys voi onnistua vielä tuntienkin kuluttua.
• Aikuisilla leikkauksella tavoitellaan ennen kaikkea käden tartuntaotteen palauttamista. Koko yläraajan takaisin kiinnittäminen on haastavaa, mutta onnistuneena toimivampi vaihtoehto kuin proteesi.
• Edellytykset paranevat, jos irronnut osa säilytetään viileässä, noin 4-8 asteessa, esimerkiksi puhtaassa muovipussissa jääveteen upotettuna. Jäätymisen välttämiseksi osa ei saa suoraan koskettaa jäätä tai lunta.
• Takaisinkiinnityksessä korjataan kaikki katkenneet kudokset: luu, jänteet, hermot, valtimot, laskimot, pehmytkudos ja iho. Leikkauksen jälkeen tarvitaan kuntoutusta.
• Onnettomuuspaikalla olennaista on nopea ensiapu, jotta potilas ei menetä liikaa verta ja joudu sokkiin. Hätäkeskus antaa ohjeita, ja vuotoa voi alkuun tyrehdyttää esimerkiksi painamalla kädellä suoraan haavaan.
• Liikaa kiristämistä pitää välttää, jotta kudokset eivät vaurioidu.
• Ranteen yläpuolisissa vammoissa pyritään helikopterikuljetukseen.

Lähteet: Käsikirurgian erikoislääkäri Pasi Paavilainen, Tays, Osmo Saarelma: Raajan tai kehonosan irtoaminen (amputaatiovammat). www.terveyskirjasto.fi

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 7/2018.