Käsien vapina voi tuntua kiusalliselta, mutta on harvoin vaarallista. Jos arkiset puuhat vaikeutuvat tai vaiva harmittaa kovasti, kannattaa hakea apua lääkäristä.
Käsi tärisee niin, ettei keitto tahdo pysyä lusikassa. Kädet voivat vapista kenellä tahansa hermostuttavassa tai stressaavassa tilanteessa. Jännitys saa silloin elimistön autonomisen hermoston ylivirittyneeksi.
Hienojakoista pientä tärinää voivat aiheuttaa myös esimerkiksi kuume, nälkä, väsymys, kova fyysinen rasitus, liika kahvin juominen, alkoholi ja tupakointi.
Jännitys saa autonomisen hermoston ylivirittyneeksi.
Tällainen fysiologinen vapina on normaalia ja menee ohi. Mutta mistä voi olla kyse, jos vapina jatkuu tai jopa pahenee?
– Moni pelkää, että se viittaa Parkinsonin tautiin. Se on kuitenkin harvinaisempaa kuin ikääntyvien yleisin vapina, essentiaalinen vapina, sanoo neurologian erikoislääkäri Marita Suojanen lääkärikeskus Mehiläisestä.
Essentiaalinen vapina on hyvälaatuista käsien liike- ja asentovapinaa: kädet vapisevat, kun kannattelee tai tekee käsillä jotakin. Parkinsonin taudissa raajat sen sijaan vapisevat levossa, ja vapina rauhoittuu liikkeessä.
Vapina yleistyy iän myötä
Essentiaalinen vapina voi alkaa missä iässä tahansa, myös lapsena, mutta yleistyy iän myötä.
Yli 60-vuotiaista noin viidellä prosentilla on essentiaalista vapinaa, ikääntyneimmistä jopa 20 prosentilla. Se on valtaosalla perinnöllinen ja monesti suvussa on muitakin, jotka kärsivät siitä.
Valtaosalla sairaus on lievä.
– Alle 40-vuotiaana alkanut sairaus on todennäköisesti perinnöllistä. Kaikille tauti ei kuitenkaan puhkea, vaikka siihen olisi geneettinen alttius.
Vapinan tarkkaa syntymekanismia ei tiedetä, mutta pikkuaivojen toiminnassa arvellaan olevan lievää poikkeavuutta.
Valtaosalla sairaus on niin lievä, ettei siitä hakeuduta hoitoon. Kahvikuppi tärisee vähän, mutta sen huomaa lähinnä itse.
Essentiaalinen vapina alkaa usein toisesta kädestä ja vaivaa lievänä rasituksen jälkeen tai stressaavissa tilanteissa.
– Lääkäriin ei tarvitse mennä, jos vapina on lievää. Sen kanssa voi elellä turvallisin mielin, sillä siihen ei liity muita merkittäviä neurologisia poikkeavuuksia. Se ei rappeuta aivoja tai vaikuta elinikään. Lääkkeillä lievitetään oireita, taudin ennusteeseen ne eivät vaikuta.
Tarkkuus kärsii
Sairaus etenee hitaasti vuosien myötä, iäkkäänä alkanut nopeammin kuin nuorena alkanut.
Aluksi vapinaa on tarkkuutta vaativissa tehtävissä: kun pitäisi vaikka pujottaa lanka neulansilmään tai ruuvata ruuvi.
Hankalampi vaiva vaikeuttaa kirjoittamista, syömistä, napittamista, parranajoa, kengännauhojen solmimista, hiusten laittamista ja kotitöitä. Huulipuna ei osu huuliin ja juomalasi läikkyy käsissä.
Huulipuna ei osu huuliin ja juomalasi läikkyy käsissä.
Osalle tulee vapinaa myös päähän, jalkoihin ja ääneen. Vaikeaa essentiaalista vapinaa sairastaa vain pieni osa, noin joka kymmenes, sairastuneista.
Kotikonstein vapinaa ei voi juuri lievittää. Stressinhallinta, rentoutuminen sekä tupakoinnin, runsaan kahvinjuonnin ja alkoholinkäytön välttäminen voivat hiukan auttaa.
– Lääkäriin kannattaa lähteä, jos vapina huolestuttaa, ahdistaa, häiritsee arkea tai rajoittaa sosiaalista elämää, Suojanen sanoo.
Kokeita tarvitaan
Tutkimuksissa varmistetaan vapinan syy ja suunnitellaan hoito. Verikokeilla voidaan tutkia, onko taustalla esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta, anemia tai diabetes.
Myös esimerkiksi mielialalääkkeet, jotkut epilepsialääkkeet, kortisoni ja astmasuihkeet voivat aiheuttaa vapinaa. Jos vapina johtuu sairaudesta, sen lääkehoito parantaa usein myös vapinan.
– Essentiaalinen vapina voidaan yleensä diagnosoida terveyskeskuksessa, kun sitä on ollut 3–5 vuoden ajan. Neurologin tekemiä tutkimuksia tarvitaan, jos vapina etenee nopeasti, ei reagoi hoitoon tai on muita oireita kuten kipua.
Neurologin tekemiä tutkimuksia tarvitaan, jos vapina etenee nopeasti.
Vapina voi joskus johtua dystonia-nimisestä neurologisesta sairaudesta, jossa vapina on nykivämpää ja epäsäännöllisempää. Sitä hoidetaan rentouttamalla yliaktiivisia lihaksia lääkkeillä ja botuliinipistoksilla.
Parkinsonin tautiin puolestaan liittyy usein liikkeiden jäykkyyttä ja hitautta. Tautia ei voida parantaa, mutta oireita voidaan lievittää.
Lääkitys helpottaa oireita
Essentiaalista vapinaa hoidetaan yleensä beetasalpaajilla. Vapinaa ei saada niillä kokonaan pois, mutta oireet helpottavat.
– Beetasalpaaja rauhoittaa hermostoa ja lievittää tehokkaasti vapinaa. Osa käyttää lääkitystä päivittäin, osalle se on hätävara, jonka voi ottaa ennen oireita lisäävää tilannetta.
Beetasalpaajaan voidaan tarvittaessa yhdistää tiettyjä epilepsialääkkeitä. Jos lääkehoito ei tehoa tarpeeksi ja ihmisen on vaikeaa selvitä päivittäisistä toimista, voidaan harkita botuliinipistoshoitoa pään vapinaan, syväaivostimulaatiota tai aivojen suurienergistä, kohdennettua ultraäänihoitoa.
Vapinasta kärsivä joutuu usein kuulemaan huomautuksia tai epäilyksiä krapulasta. Vapina voi hävettää ja moni pyrkii peittelemään sitä, pitää kahvikupista tai juomalasista kaksin käsin kiinni ja piilottelee vapisevia käsiään.
Oireiden salailu ja jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa voivat pahentaa vapinaa, ja ihminen voi alkaa välttää sosiaalisia tilanteita. Jos tilanne ahdistaa tai masentaa, apua voi saada psykoterapiasta tai muusta keskusteluavusta.
– Suurin osa potilaista kokee, että avoimuus auttaa. Kuormitus vähenee, kun kertoo tilanteesta muille. Moni hyötyy myös vertaistuesta, jota on saatavilla esimerkiksi potilastukijärjestöjen ja sosiaalisen median kautta.
Luotettavaa tietoa ja vertaistukea saa vaikkapa Essentiaalinen vapina ry:stä ja Liikehäiriösairauksien liitosta.
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 24. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Apua arkisiin puuhiin
- Syömistä helpottavat normaalia painavammat paksuvartiset haarukat, veitset ja lusikat. Kitkapohjainen, liukumaton lautanen pysyy hyvin paikoillaan.
- Neste ei pääse juodessa läikkymään, kun käyttää kannellista kahvi- tai juomamukia. Myös kaksikahvainen muki helpottaa juomista.
- Vetoketjuista saa paremmin otteen, kun niihin laittaa nauhan tai vetoketjurenkaan. Ranteen ympärille kääräistävät rannepainot voivat auttaa vakauttamaan käsiä.
