Tiesitkö? Osteoporoosi voi murtaa selkänikaman huomaamatta

Miten osteoporoosi huomataan?

Osteoporoosi kehittyy hitaasti vuosien aikana. Se paljastuu yleensä vasta, kun ihmiselle tulee luunmurtuma, kun hän esimerkiksi kaatuu suoraan seisovilta jaloilta tai putoaa alle metrin korkeudesta. Haurastunut luu napsahtaa rikki paljon vähemmästä kuin terve luu – esimerkiksi ranne tai lonkka murtuu kävelyvauhdissa kaatuessa. Tällaisten niin sanottujen pienienergisten murtumien syy pitää aina selvittää.

Mitä osteoporoosi tarkoittaa?

Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuus on heikentynyt niin, että murtumien riski kasvaa. Lujuuteen vaikuttavat luun mineraalitiheys ja laatu. Luukudos uusiutuu läpi elämän. Lapsuudessa ja nuoruudessa luuta syntyy pääsääntöisesti enemmän kuin hajoaa ja luun lujuus lisääntyy. Aikuisella luumassan koko pysyy tasaisena noin 40 ikävuoteen saakka. Ikääntyessä luukudosta menetetään enemmän kuin uutta muodostuu tilalle.

Osteoporoosista puhutaan, kun luun tiheys on noin 25 prosenttia pienempi kuin 20–40-vuotiailla. Jos tiheys on selvästi alentunut, mutta vähemmän kuin 25 prosenttia, kyseessä on luun tiheyden väheneminen eli osteopenia.

Luuntiheys tarkoittaa luun määrää: terve luu on tiheämpi, kun osteoporoosissa hajottajasolut syövät luuta enemmän kuin rakentajasolut ehtivät rakentaa, ja luusta tulee huokoisempi. Luuntiheyttä voi mitata, mutta luun laatua arvioidaan murtumien perusteella.

Luuntiheysmittaus tehdään matalaenergiseen röntgensäteilyyn perustuvalla tekniikalla DEXA-laitteella. Mittaukseen pääsee lääkärin arvion ja lähetteen perusteella.

Olen lyhentynyt, mutta kipuja ei ole. Ei se varmaan nikamamurtuma ole?

Osteoporoosissa selkänikama voi murtua ja luhistua kasaan pienen tärähdyksen tai nostelun yhteydessä. Se jää usein huomaamatta, sillä nikamamurtumat eivät läheskään aina ole kivuliaita. Selkäkipuihin myös tottuu, jolloin ei osaa epäillä murtumia. Joskus murtuma huomataan sattumalta keuhkoröntgenkuvasta.

Nikamamurtumat aiheuttavat pituuden lyhentymistä. Jos on lyhentynyt selvästi, kannattaa hakeutua lääkäriin. Jos osteoporoosia ei hoideta, seuraavan murtuman todennäköisyys on 2–4-kertainen.

Onko osteoporoosi naisten sairaus?

Arviolta kaksi viidestä yli 50-vuotiaasta naisesta ja yksi seitsemästä miehestä saa osteoporoottisen murtuman. Suurin riski on vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Estrogeenituotannon hiipuminen vaihdevuosi-iässä kiihdyttää luumassan menetystä. Kaikille yli 60-vuotiaille naisille ei silti tule osteoporoosia, sillä luumassan menetystä voi hidastaa elämäntavoilla ja myös esimerkiksi estrogeenivalmisteilla.

Miehillä luumassa pienenee naisia hitaammin, mutta heilläkin luun menetysnopeus lisääntyy tasaisesti ikääntymisen myötä.

Mitkä asiat lisäävät riskiä?

Korkea ikä, perinnöllinen alttius ja vaihdevuodet. Luustoa haurastuttavat myös sairaudet ja niiden hoidot, esimerkiksi tulehdukselliset suolistosairaudet ja niiden hoidot, syöpä- ja reumasairaudet ja pitkäaikainen kortisoni- tai kortikosteroidihoito. Myös tupakointi tai erittäin raju laihdutus pienentävät luumassaa.

Miten osteoporoosia voi ehkäistä?

Kaikenlainen liikunta on hyväksi. Luustoa voi vahvistaa lihasvoimaharjoittelulla ja niin sanotulla luuliikunnalla, jossa ollaan omalla painolla luuston päällä. Tällaista on esimerkiksi sauvakävely, tanssi, voimistelu ja voimaharjoittelu kuntosalilla. Juokseminen, hyppiminen ja nopeita suunnanmuutoksia sisältävät lajit ovat tehokkaimpia vahvistajia, mutta jos osteoporoosi on jo todettu, täräyksiä ja voimakkaita kiertoliikkeitä kannattaa välttää, sillä ne voivat vaurioittaa luuta.

Kalsium on keskeinen luukudoksen rakennusaine, joka auttaa ylläpitämään mineraalitiheyttä. Jos sitä ei saa riittävästi ravinnosta, elimistö käyttää luustossa olevia kalsiumvarastoja. Jos käyttää maitotuotteita lähes joka aterialla ja syö kalaa muutaman kerran viikossa, kalsiumia ja sen imeytymistä edistävää D-vitamiinia tulee yleensä riittävästi. Maidottomalla tai vegaanisella ruokavaliolla olevan kannattaa käyttää esimerkiksi kasvimaitotuotteita, kalsiumilla rikastettuja juomia ja tofua.

Voiko osteoporoosia tai luuston haurastumista hoitaa?

Osteoporoosi on loppuiän sairaus, mutta luumassan menetystä voi hidastaa ja luuntiheyttä parantaa elintavoilla ja osteoporoosin kokonaisvaltaisella hoidolla. Tavoitteena on vähentää luunmurtumien määrää.

Monipuolinen ruokavalio ja liikuntatreenit ovat perushoitoa. Osteoporootikon pitää yleensä kiinnittää tarkemmin huomiota kalsiumin saantiin, ja hän tarvitsee myös yleensä tavallista suuremman päivittäisen D-vitamiiniannoksen, jonka määrä arvioidaan verikokeen perusteella. Liikuntaa ei pidä välttää murtumien pelossa, mutta etsi luustolle lempeitä lajeja. Hyvä lihasvoima ja tasapaino pienentävät kaatumisen riskiä.

Myös osteoporoosilääkkeet parantavat luuntiheyttä. Lääkityksen tarve ja kesto ovat yksilöllisiä, ja ne määrätään henkilökohtaisen murtumariskin perusteella. Oma aktiivisuus on lääkehoidossakin tärkeää, sillä eri sairaanhoitopiireissä sairauden ja lääkityksen seuranta vaihtelee.

Miten sairaus rajoittaa elämää?

Kaatumisia pitää välttää, jotta murtumia ei tulisi. Talvellakin kannattaa silti liikkua, mutta turvallisuus edellä: esimerkiksi nastakengät ja kävelysauvat auttavat pysymään pystyssä, ja liikuntapaikkojen on hyvä olla esteettömiä.

Hierojalla voi käydä, mutta hänelle pitää kertoa osteoporoosista tai jos itsellä on ollut murtumia. Kovaa käsittelyä ja vääntöjä hieronnassa ei saisi tehdä.

Asiantuntijana sisätautien ja geriatrian erikois­lääkäri, Luustoliiton puheenjohtaja Tiina Huusko. Lähteinä myös Terveyskirjasto, käypähoito.fi sekä Luustoliitto.

Juttu on julkaistu ET-lehdessä 11/2022.