Pepelle työpaikka on vähän kuin olohuone. Monet vanhat asiakkaat tulevat suosikkikuppilaansa päivittäin.
Pepelle työpaikka on vähän kuin olohuone. Monet vanhat asiakkaat tulevat suosikkikuppilaansa päivittäin.

Espanjalainen José ”Pepe” Leal olisi voinut olla jo kolme vuotta eläkkeellä, mutta hänellä ei ole siihen varaa. Valtion eläke ei kata edes vuokraa.

Pepe Leal, 68, valuttaa olutta tuoppiin, noutaa keittiöstä lihapulla-annoksen ja juttelee asiakkaiden kanssa milloin suomeksi, milloin äidinkielellään espanjaksi. Hän on hyväntuulinen ja omasta mielestään onnekas: onhan hänellä työpaikka ja mukava toimeentulo, lapset ja lapsenlapset lähellä.

Mies on mallorcalainen, saaren pääkaupungissa Palmassa asuva pienyrittäjä, suomalaisille tutun Pia ja Pepe -baarin perustaja. Hän on maksanut itselleen pientä vapaaehtoista yrittäjäeläkettä. Hän laskee, että saisi eläkettä nyt noin tuhat euroa.

– Vuokra ja muut asumiskulut vievät kuukaudessa tuon summan. En tulisi millään toimeen eläkkeellä. Ja minähän nautin työnteosta. Niin kauan, kun jaksan pyöräillä päivittäin 20 kilometrin lenkin, jaksan myös tehdä työtä, Pepe tuumaa.

Lama on karsinut työpaikkoja, ja espanjalaista peräti 26 prosenttia on työttömänä. Uusi, yleistynyt ilmiö on se, että yhä useammin vähävaraiset eläkeläiset elättävät tai avustavat lapsiaan ja heidän perheitään.

Espanjassa 65 vuotta täyttäneen eläkeläisen minimieläke on noin 780 euroa, jos elätettävänä on myös puoliso. Jos pariskunnalla on molemmilla tuloja, saa eläkettä vain 600 euroa. Yksineläjän peruseläke on 633 euroa.

Terveyspalvelut toimivat

Lääkärillä käynti on ilmaista ikäihmisille. Aikaisemmin yhteiskunta korvasi eläkeikäisten lääkkeet täysimääräisesti, mutta enää vain kaikkein pienituloisempien. Pepe joutuu korvaamaan lääkkeistä itse 40 prosenttia.

– Terveyspalvelut toimivat kuitenkin hyvin. Odotusajat eivät ole liian pitkiä.
Monin paikoin Espanjassa on elänyt näihin päiviin saakka perinne, jonka mukaan lapset hoitavat vanhukset. Usein iäkäs isoäiti tai -isä on asunut vaikkapa vuorotellen lasten luona. Enää se ei onnistu.

– Asunnot ovat pieniä, ja sekä naiset että miehet käyvät töissä. Kotona ei ole ketään hoitamassa vanhusta, kertoo Pepen tytär Sasa Leal.

"Kai menen kunnalliseen palvelutaloon"

Pepe tahtoo tehdä työtä vielä monta vuotta.

– Kai minä menen johonkin kunnalliseen palvelutaloon, kun en pärjää omillani, mutta en minä vielä sellaisia mieti. Luulen, että korkeatasoisiin hoitokoteihin on vaikea päästä, Pepe kertoo.

Hän asuu yksin, mutta työskentelee yhteisessä baarissa entisen vaimonsa kanssa.

Vanhoja ihmisiä on aina arvostettu Espanjassa. Tilanne on pikkuhiljaa muuttumassa. Monet ikä-ihmiset kokevat itsensä taakaksi. Pepe ei kuitenkaan ajattele niin.

– Minä en ole kenestäkään riippuvainen. Suhteet lapsiin ja heidän perheisiinsä ovat lämpimät.

José Leal eli Pepe

  • Asuu Palma de Mallorcalla noin 90-neliöisessä asunnossa.
  • Perheessä neljä lasta, kaksi lastenlasta.
  • Harrastaa pyöräilyä ja muuta liikuntaa.

Mitä saa eläkkeellä Espanjassa?

  • Vuokra 450 euroa
  • Lääkärillä käynti ilmaista
  • Kananliha 3,50 e/kg
  • Kahvi 7 e/kg
  • Olut ravintolassa 2 e

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.