Hellevi Varpio oli tunnollinen vastuunkantaja, jonka liika työ poltti lopulta loppuun. Nyt hän osaa jo olla itselleen hellä.

Maalaistalon emäntä Hellevi Varpio, 69, yritti yksinkertaisesti liikaa. Hän piti kodin siistinä, leipoi ahkerasti, harrasti hurjasti, auttoi alttiisti tilan töissä ja yritti olla hyvä kaikessa, mihin ryhtyi.

– Lopulta en kestänyt paineita, jotka itselleni asetin. Kun EU tuli ja näytti siltä, ettei maataloustyöllä pärjää, lähdin töihin kodin ulkopuolelle. Uuvuin lisää, eikä elämässäni ollut enää pyhää eikä arkea, vain ainainen kiire, Hellevi Varpio kertoo.

Varpiolla oli keskittymisvaikeuksia. Hän säntäili yhdestä askareesta toiseen saamatta aikaan mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Kun silitin pyykkiä, huomasin yhtäkkiä, että minullahan on keit­tiössä jokin homma kesken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nukkuminenkaan ei luonnistunut. Päivät sujuivat kuin sumussa.

"Lääkäriin lähdin siinä vaiheessa,
kun aloin lamaantua täysin sohvan nurkkaan."

– Lääkäriin lähdin siinä vaiheessa, kun aloin lamaantua täysin sohvan nurkkaan.

Ensiapua lääkkeistä ja terapiasta

Lääkäristä Varpio lähetettiin paikallisen mielenterveystoimiston potilaaksi. Hän oli päätökseen tyytyväinen, sillä mielenterveystoimistosta sai lääkityksen lisäksi terapiaa.

– Kävin terapiassa kolme vuotta. Masennuslääkkeet ja terapia auttoivat minut tolpilleni ja toipumisen alkuun.

Vertaistuki oli Varpiolle yksi tärkeimmistä selviytymiskeinoista. Mielenterveyskuntoutujien tapaamisten aikana hän alkoi ajatella, ettei hänen tilanteensa taidakaan olla aivan niin vaikea kuin aiemmin sohvan perukoilla tuntui.

– Eniten minua auttoivat yhteiset psykodraamatuokiot. Muistan eräänkin draamaharjoituksen, jossa sisältäni purkautui ulos paljon tuskaa ja pahaa mieltä. Se puhdisti.

Hellevi Varpio on toiminut Mieli maasta -vertaistukiryhmän vetäjänä jo 17 vuotta.

– Vetäjien tukipäivillä tapaan kaltaisiani, jotka ovat päässeet parempaan kuntoon. Saan tapaamisistamme voimaa.

Pienet kivat asiat kannattelevat

Uupumisen myötä hiipinyt masennus ei ole täysin hellittänyt otettaan, mutta siitä huolimatta Hellevi Varpio kokee elämänsä olevan jo melko mukavasti mallillaan.

– Kertakäyttökonsteja ei ole, itseään on hoivattava aina. Nyt vaalin pieniä ja kivoja juttuja elämässäni. Käyn uimassa, teattereissa ja konserteissa. Ystäväni kanssa otamme muutaman kerran vuodessa äkkilähdön johonkin Euroopan lomakohteeseen.

"Kertakäyttökonsteja ei ole,
itseään on hoivattava aina."

Varpio sanoo oivaltaneensa myös sen, ettei kukaan toinen voi pitää häntä pinnalla.

– Vinkkejä ja tukea muut voivat antaa, mutta minun pitää ne toteuttaa. Masennus on kuin piru, joka istuu olkapäällä odottamassa tilaisuuttaan. Jollei sitä työnnä loitommas, se hiipii iholle. Tärkeintä on muistaa olla itselleen armollinen.

Uupuneen ensiaskeleet

  1. Usko pärjääväsi
    Vaikka tulevaisuus tuntuu mustalta, toipumisen syrjästä saa kiinni, kun jaksaa uskoa pärjäävänsä.
  2. Lopeta vatvominen
    Vedä surkuttelulle rajat: pidä päivittäin 15 minuutin huolihetki, jolloin synkistelet mielin määrin.
  3. Kirjaa tunteesi
    Opettele ymmärtämään itseäsi. Kirjaa ongelmasi paperille ja listaa ratkaisuja.
  4. Liiku enemmän
    Liikunta lisää mielihyvähormonien eritystä, ja on siksi suoranainen lääke.
  5. Nojaa ystävään
    Eristäytyminen on myrkkyä. Puhu tuntemuksistasi – etsi tarvittaessa ammattiapua.

Artikkeli on julkaistu alunperin ET Terveys 4/2014 -lehdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla