Näyttelijä, juontaja, kirjailija Antti Holma vastaa Perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen kirjoitukseen omalla tavallaan.

Helsingin Sanomat kuvaa näyttelijä-runoilija Antti Holman runoteosta näin: "Antti Holma häpäisee suomalaisen lyriikan helmet julkaisemalla teoksen Kauheimmat runot (Otava)."

Ja Holma vastaa:
"Enhän häpäise, kyseessä on kaunis kumarrus esikuville."

Rakkauslauluja, runoja, keskustelua, näyttelijä-juontaja-kirjailija Antti Holma ei jää eikä jätä ketään kylmäksi.

Perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen englanniksi kirjoittama purkaus sai Holman kirjoittamaan rakkauslaulun. Immonenhan kertoi unelmoivansa "vahvasta, rohkeasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen nimeltä monikulttuurisuus".

Taustaa: Mitä Suomessa saa sanoa?

Antti Holman vastaus tähän on Youtube-videopalveluun säveltämä rakkauslaulu nimeltään Multiculturalism, monikulttuurisuus. Holma kertoo videollaan säveltäneensä rakkaudesta, vihasta ja vihan ruman kuplan puhkeamisesta uuden kappaleen.

Jos video ei näy kunnolla, voit katsoa sen tästä.

Michael Jackonin jalanjäljillä

Holman sävelmästä tulee mieleen 30 vuotta sitten julkaistu kansainvälinen jättihitti We Are The World, jonka avulla muun muassa supertähdet Michael Jacksonin ja Lionel Richien  pyrkivät auttamaan nälänhädästä kärsiviä etiopialaisia. Ilmestyessään single möi yli 20 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.

Eino Leino on nyt Reino Leino

Holman luovuus ei rakkauslauluun lopu. TV:stä tuttu ( Putous, Kingi) Holma on kirjoittanut syksyksi runokirjan.

Holman tuore kokoelma Kauheimmat runot (Otava)  marssittaa lukijoiden eteen neljä runoilijasuuruutta. He ovat Sirsi Sunnas, Reino Leino, Karin Toisik-Paraske ja Edith Söderman.

– Kauheimmat runot on ylitys ja valitus kassajonossa liekehtivälle vihalle, epäonnistuneelle smoothielle, erektiohäiriöille ja kuukautisille. Se ottaa pienestä ja päätyy vielä pienempään, kirjoittaa Holma runokokoelmassaan.

Lue lisää: Runotuttaako? Täällä voit julkaista säkeitäsi.

Ja tässä näyte Reino Leinolta:

Elegia 1

Yön yli Tuonelan tuiskut selkäni selkä hakkaa,/kynttilää jos ei näy, turha syyttää on vakkaa./Rotkoni routaanko mut yhä on kahlittu?/ Lyötynä huudan tuuleen: saatana, perkele, vittu.

Ja vertailun vuoksi katkelma siitä tunnetummasta Elegiasta, runoilija Eino Leinolta:

Uupunut olen,ah, sydänjuurihin saakka!/ Liikaako lienee pantukin paatinen taakka?/Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
 /Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima. /... Rotkoni rauhaan, kuin peto kuoleva hiivin.

Näyttelijä Antti Holma teki kansanedustaja Petri Immosen kohulausunnosta rakkauslaulun.
Antti Holman uusi runokokoelma vääntää klassikkorunoilijoitamme niskat.

Mitä mieltä olet? Oikein vain väärin?

ET:n toimituspäällikkö Elina aikoo (jälleen kerran) muuttaa kotinsa viherkeitaaksi ystäviltä saatavien pistokkaiden avulla.

Yhtenä aamuna huomasin jukkapalmun juurella kaksi pikkuruista sientä. Ne olivat kirkkaanoransseja ja näyttivät ihan leluilta. Kun puristin palmun vartta, se painui kasaan kuin vaahtomuovi. Olin kastellut sen kuoliaaksi.

Seuraavaksi yritin anopinkielten kanssa. Painelin ruukkuihin lannoitetikkuja pakkauksen ohjeen mukaan, kahtena keväänä vaihdoin mullat. Kasvit olla möllöttivät. Ne eivät kasvaneet, jos kohta eivät näyttäneet kärsivänkään. Kolmantena keväänä kyllästyin niiden mykkään mielenosoitukseen.

Tuo taitaa olla kuollut, anoppi sanoi keittiön ikkunalaudalla tönöttäneestä kaktuksesta. Se oli näyttänyt samalta niin kauan kuin muistin.

Kadehdin ihmisiä, joilla on isoja, hyvinvoivia viherkasveja. Ystävän peikonlehti kasvaa silmissä, vaikka hän vannoo ettei ole neljään vuoteen vaihtanut multia tai hoitanut sitä muuten kuin kastelemalla. Kaikki kukoistavien kasvien emännät väittävät, ettei heillä ole mitään salaisuutta. ”Kastelen muistaessani”, he sanovat.

"Olen ajatellut nimetä kasvini antajiensa mukaan."

Tänä keväänä olen jälleen kerran päättänyt tulla yhdeksi heistä. Alku on lupaava: joulun alla ostamani huonekuusi on tulkintani mukaan yhä hengissä. Joka viikonloppu kannan sen kylpyhuoneeseen ja sumutan sen kukkakaupasta saamieni ohjeiden mukaan.

Yhtenä lauantaina sumutellessani sain mahtavan idean. Mitä jos en tällä kertaa ostaisikaan uusia kasveja, vaan pyytäisin tutuilta pistokkaita? Voisin kuuluttaa erityisen helppohoitoisia kasveja, joilla on kasvuhistoria ja asenne kohdallaan. Rahaakin siinä säästyisi.

Kerjuu oli menestys. Tulossa on aloeta, juorua, peikonlehteä, enkelinsiipeä, vehkaa, rahapuuta ja joulukaktusta. Olen ajatellut nimetä ne antajiensa mukaan. Jos joku niistä on allapäin, voin puhutella nimeltä ja kysyä, mikä harmittaa.

Toisaalta voi kyllä olla liian iso kynnys heittää Annaleena, Kirsi tai Jarmo biojätteeseen. Ehkä mietin sitä nimeämistä vielä.

Elinvoimaista kevättä!

Elina Salo, toimituspäällikkö
elina.salo@sanoma.com

Kirjoitus on ET-lehden pääkirjoitus numerossa 7/18.

Toimituspäällikkö

elina.salo@sanoma.com

Hersyviä iskulauseita viljelevien kotiseutupaitojen takana on kiiminkiläinen Anne Sinivaara. Paidat syntyivät rakkaudesta kotimaahan ja sen pieniin ja isoihin paikkakuntiin, mutta ihan kaikki eivät niitä ymmärrä.

Inari – Kun haluat olla yksin.
Vesilahti – Peurakolarikin on elämys.
Hanko – Ainoa tie vie poispäin.
Kuhmoinen – Vain Alko menestyy.
Suonenjoki – Kypsyttää mansikat ja ihmiset.

Näin lennokkaita tekstejä on kotiseutupaidoissa, joita suunnittelee kiiminkiläinen Anne Sinivaara. Jokaisessa paidassa on Suomen ääriviivat ja kyseinen kaupunki tai kunta merkittynä pisteellä. Isolla tekstillä paidassa komeilee paikkakunnan nimi – ja tietysti uuteen uskoon muotoiltu tunnuslause. 

Paitojen sloganit ovat sarkastisia ja lempeän piikitteleviä. Huumoria on kaivettu kuntien omista tunnuslauseista, mielikuvista ja asioista, joista kunta tunnetaan. "Yllättävän munaton", todetaan kananmunatuotannosta tunnetun Laitilan paidassa.

Joidenkin paitojen huumori on melko rajuakin. Esimerkiksi Eurajoen paidassa lukee "Ilmaista sädehoitoa", joka on viittaus kunnan ydinvoimalaitokseen.

Sisäpiirivitsistä nettikaupaksi

Anne Sinivaara kertoo, että paitabisnes syntyi suunnittelematta. 

– Koko homma lähti sisäpiirin vitsistä. Löysin itseni usein tilanteesta, jossa yritin selvittää ihmisille, mistä olen kotoisin. Päätin tehdä itselleni entisten kotipaikkojeni, Nivalan ja Haapaveden paidat.

Anne laittoi paitojen kuvat Facebookiin ja alkoi pian saada viestejä: mistä noita saa?

– Toivomuksia sateli naapurikunnista ja pidemmältäkin, kun ystäväni ja ihan tuntemattomatkin ihmiset pyysivät, että tekisin paidan myös heidän kotipaikoilleen, Anne kertoo.

Anne pystytti vuoden 2016 syksyllä Kotiseutupaitojen nettikaupan. Paidat tehdään yhteistyössä saksalaisen Spreadshirtin kanssa ja painetaan tilauksesta. Paidan saa yleensä viikon kuluessa tilauksesta.

Vilkkainta paitojen myyntiaikaa on joulu, mutta myös kevään kynnyksellä myydään paitoja, kun toppatakkien alla olevilla vaatteilla pääsee jälleen koreilemaan.

Tällä hetkellä tilatuin on Oulu-paita  ("Ikuinen vastatuuli") ja kakkosena Kuhmo ("Ei minkään matkan varrella"). Kolmanneksi suosituin on Porin paita ("Merikin pakenee"), sitten Nivala ("Suomen Siperia"). Viidenneksi eniten myydään Vantaan paitoja ("Kun ei ole varaa Espooseen").

– Paitoja on jo yli 300 erilaista. Uusia toiveita paikkakunnista tulee vieläkin silloin tällöin. Jonossa omaa iskulausettaan odottavia paitoja on noin 50. Tekotahtini on hidastunut alkuajoista, mutta teen yhä uusia paitoja, Anne kertoo.

Joskus oma tuotos kävelee häntä kadulla vastaan.

– Kyllähän se hymyilyttää tekijää, kun näen kotiseutupaidan jonkun yllä ulkona liikkuessani. Seurailen myös Instagramissa kuvia, joihin on tagattu kotiseutupaita.

Rakkaudenosoitus kotimaalle

Paikkakuntia kuvaavat tekstit Anne saa toisinaan asiakkailtaan, mutta eniten hän keksii niitä itse. Apuna ovat kuntien verkkosivut ja niiden mainossloganit, netin keskustelupalstat ja Wikipedia.

Esimerkiksi Annen synnyinpitäjän eli Nivalan paitateksti syntyi kunnan oman mainoslauseen pohjalta.

– Nivala mainostaa itseään Suomen Teksasiksi. Paitaan päätyi Teksasin sijaan Siperia, missä kaikki on karumpaa, Anne kertoo sanomalehti Kalevassa.

Annen omia suosikkipaitoja ovat Piippola ("Vaariltakin meni talo"), Pielavesi ("Yksi torppa lepikossa") sekä Mäntsälä' ("Ei ensimmäisenä mielessä").

Hän myöntää, että paitatekstien sarkastisuus herättää huomiota ja joskus ärsytystäkin netissä. 

– Joskus saan paitaa toivoneelta henkilöltä vihaista postia, jossa ihmetellään sloganin negatiivisuutta. Silloin pyytäjä ei ole huomannut, minkätyylisestä huumorista näissä paidoissa on kyse.

Kuusi vuotta Kaliforniassa asunut Anne kertoo, että kotiseutupaidat syntyivät pian paluumuuton jälkeen.

– Ulkomaan-vuosinani minussa heräsi aivan uudenlainen kotiseuturakkaus ja ylpeys omista juuristani. Kotiseutupaidat ovatkin jonkinlainen kieroutunut rakkaudenosoitus omaa kotiseutua kohtaan.

Kaikki paidat löydät täältä: shop.spreadshirt.fi/kotiseutupaidat

Täältä löydät kotiseutupaidat -Facebook-sivun.