Purjehdus maistuu yhä kasikymppiselle Björn Weckströmille. Jo kansakouluiässä hän teki viikon mittaisia purjehduksia.

Taiteilija-muotoilija Björn Weckström täyttää 80 vuotta 8. helmikuuta. Veneilyn hän aloitti 73 kesää sitten. Weckström muistelee ensimmäistä purjevenettään viikonloppuna avautuvien Venemessujen kynnyksellä.

Purjehdus on nimittäin Björnin intohimoista vanhin. Se tuli elämään jo ennen musiikkia, kuvataiteita ja korumuotoilua.

Björn oli seitsemän vanha ja vuosi 1942. Edellisenä vuonna Björn oli viettänyt kahdeksan kuukautta sotalapsena Ruotsissa, sillä vakuutusvirkailijaisän tulot eivät riittäneet vaimon ja kolmen pojan ruokkimiseen Helsingissä.

Björnin palattua Suomeen isä sai kuin saikin hankittua pojilleen pienen päiväpurren, joka näkyy nuoruudenkuvassa yllä.

Merenkulkijoiden sukua

Björn Weckströmin isoisän isä oli haaksirikkoutunut Riikan edustalla purjehtiessaan vehnälastia Pietarista Tukholmaan. Isoisällä oli puolestaan vanha luotsivene, jolla herrat suuntasivat olkihatuissaan ja valkoisissa housuissaan sunnuntaipurjehduksille.

Isoisä oli rakentanut vuonna 1904 huvilan Tammisaaren edustalle Skeppsholmeniin. Siellä suku vietti kesiään seuraavat 80 vuotta.

Kansakouluiässä Björn veljineen alkoi tehdä veneellä jopa viikon mittaisia saaristopurjehduksia Tammisaaren aluevesillä.

– Saimme mukaan maitohinkin makeaa vettä ja pussin perunoita. Lisäksi kalastimme ja söimme alkukesästä sorsan munia. Saaristo oli tuolloin autio veneistä.

Sota oli lopettanut huviveneilyn, ja kalastajatkin saivat vain vaivoin säännöstelyn alaista polttoainetta. Björn muistaa noilta ajoilta käynnin paikallisen kalastajan luona, joka omisti tukun saaria.

– Hän sanoi isälle, että valitse mikä vaan, saat tonnilla. Isä ei ostanut, sillä saariin pääseminen oli vaikeaa. Kun isä kysyi, olivatko kaikki alueen kalastajat tosiaan sukua keskenään. Vastaus oli "joo, ei me jakseta soutaa kauemmas."

Talvimyrskyssä Atlantilla

Sittemmin Weckströmin elämään on mahtunut monenlaista venettä ja keliä.
Hurjin merimatka oli Pohjois-Atlantin ylitys talvimyrskyssä vuonna 1984. Björn oli lupautunut Willy von Koskullin miehistöön purjehtimaan Fazer Finland -veneen Floridasta Lontooseen.

Kyseinen siirtopurjehdus ei kuulunut varsinaiseen Whitbread Round the World -kilpailuun, joten veneen vakiomiehistöstä lähes kaikki jättivät etapin väliin. Björn ymmärsi hyvin pian, miksi.

– Ajattelin veneessä, että tämän jälkeen en tule enää koskaan pelkäämään mitään.

Lontooseen saavuttaessa veneen lukemattomista purjeista oli ehjänä yksi vaivainen myrskyfokka.

Björn Weckström jatkaa purjehdusta edelleen vaimonsa Marja-Liisan kanssa. Nykyinen vene on 36-jalkainen Finngulf – Weckströmin kymmenes purjevene. Vene jota ei pitänyt enää tulla.

Kipinä syttyi uudestaan

Kymmenen vuotta sitten Weckström oli vasta tutustunut nykyiseen vaimoonsa ja päätti, ettei rasittaisi suhdetta purjeveneellä, vaan mökkielämä ja Buster saisivat luvan riittää.

Päätös piti kevääseen 2012 asti. Silloin iski venekuume – vaimoon.

– Ilahduin kovasti, Weckström myöntää.

Weckströmien kesä alkaa siitä, kun vene on vesillä.

– On huumaava tunne laskeutua talven jälkeen ensimmäisen kerran pentteriin ja kannella sisään istuinten tyynyjä. Eikä mikään vedä vertoja sille, kun köydet on ensimmäisen kerran irrotettu ja on nostamassa isoa purjetta ylös. Vapauden tunne merellä on täydellinen.  Ei ole huolia, ei ole velvollisuuksia. On seuraava merimerkki ja seuraava fokan skuuttaaminen ja seuraava rantautuminen.

”Ei tehdä suurta numeroa”

Björn Weckström täyttää sunnuntaina 8. helmikuuta 80 vuotta.

– En tee tästä suurta numeroa, juhlimme perhepiirissä. Kahdeksankymmentä… no onhan sekin jotain, Weckström sanoo.

Alkuvuoden päivät Weckström on käyttänyt uuden tilausveistoksen mallin viimeistelyyn.

– Seuraavaksi nähdään, löytyykö rahoitus myös sen valamiseen.

Ensi viikolla Weckström ottaa vastaan ruotsalaisen matkailijaryhmän. Ruotsalainen matkatoimisto otti taannoin Weckströmiin yhteyttä ja ehdotti, josko ryhmä Weckströmin koruista ja taiteesta kiinnostuneita voisi tulla kotikäynnille.

– Sanoin heille, että siitä vaan, mutta kuka hullu tulee Suomeen tähän aikaan vuodesta.

Epäilys oli aiheeton. Matka myytiin loppuun.  

 

Lue lisää ET-lehden suosittuja henkilöhaastatteluita täältä.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.