Suomen suosituimpiin kuuluvat rock-yhtye Eppu Normaali viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhlavuottaan. Luvassa on dokumentti ja muuta fanien hemmottelua.

Eppu Normaalin perustivat 1970-luvun puolivälissä Syrjän veljekset Pantse ja Martti sekä heidän serkkunsa Aku. Yhtyeen ensimmäinen basisti ja riiminikkari oli Mikko Saarela.

Uuden aallon räimeellä aloittanut yhtye on myynyt liki kaksi miljoonaa levyä. Keikoilla on ollut kysyntää ja tien päällä on vietetty laskemattoman monta kilometriä.

Poikkeuksellista Epuissa on, että basistin vaihdoksia lukuun ottamatta se toimii edelleen alkuperäisessä kokoonpanossa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nykyinenkin basisti, Sami Ruusukallio, on ollut mukana 27 vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Bassonvarsi on ollut bändin tuulisin paikka”

− Niin, bassonvarsi on ollut bändin tuulisin paikka. Minä olen se uusin jäsen, Ruusukallio naurahtaa.

Pelle Miljoona: ”Punk kolahti Lontoossa”

Mikä on Eppu Normaalin pitkän iän salaisuus, koskettavien laulujen lisäksi?

− Bändi on alkuajoista lähtien ymmärtänyt pitää säännöllisesti selkeän tauon ja loman, joskus lyhyen, joskus pidemmän, Ruusukallio summaa.

Niin kuin pitkässä suhteessa aina, välillä syntyy kyllästymistä ja toisen naama alkaa tympiä.

− Siinä vaiheessa on hyvä touhuta jotain muuta ja viettää omaa perhe-elämää, vaikka levy-yhtiöt ja keikkajärjestäjät eivät siitä aina niin tykkääkään. Heidän mielestään tauot ovat bändille kuolemaksi.

Eput vuonna 1979: Martti, Juha, Pantse, Mikko Saarela ja Aku.

− Kun palataan taas yhteen, vanhoja ei muistella ja matka jatkuu. Kenellekään ei jää mitään hampaankoloon.

Eppujen soitannosta ja henkilökemiasta näkee, että heillä on edelleenkin hauskaa yhdessä. Se on kuitenkin asia, jota pitää vaalia.

− Menemme keikoille bussilla niin kuin vanhoina aikoina, bändi ja roudarit yhdessä. Jos kaikki kokoontuisivat paikalle omilla kyydeillään, yhteishenki ei pidemmän päälle säilyisi.

Epuilla on yleisöä jo kolmessa polvessa

Eput soittavat keikoillaan kappaleita kaikilta aikakausiltaan. Yleisössä saattaa olla jo kolmannen sukupolven diggareita, lapsia isovanhempiensa kanssa.

Osallistu keskusteluun: Ei kuole koskaan rock'n'roll

− Ei rock-muusikko jää koskaan jäädä eläkkeelle, niin kuin eivät taiteilijat ylipäätään. Rolling Stones on hyvä esimerkki. Ei heidän rahan vuoksi enää tarvitsisi keikkailla, Ruusukallio sanoo.

Iso dokumentti

Juhlavuoden kunniaksi on luvassa monenlaista mukavaa. Tärkein projekti on elokuva Eput, joka saa ensi-iltansa loppuvuodesta. Elokuvalle syntyi tilaus, koska Eppujen tarinoita ei ole missään yhdessä paikassa kootusti katsottavissa.

”Emme loppujen lopuksi tiedä kavereista paljoakaan”

− Eppu Normaali on hirvittävän suosittu, mutta emme loppujen lopuksi tiedä kavereista paljoakaan, sanoo elokuvan tuottavan Aito Median Ilkka Hynninen.

Hän ei ollut ensimmäinen, joka on ehdottanut yhtyeelle elokuvan tekemistä.

− Monesti on kysytty, minkälaisen itse haluaisimme. Että tehtäisiin juuri sellainen kuin me haluamme. Se on vähän huono lähtökohta, toteaa kitaristi Juha Torvinen.

Eput vuonna 1984: Martti, Aku, Juha, Pantse ja basisti Mikko Nevalainen.

Tällä kertaa asetelma oli toisenlainen. Päädyttiin dokumenttiin, joka seuraa yhtyeen uraa 40 vuoden aikana. Toinen tarinalinja kulkee nykyajassa ja kertoo, mitä Epuille kuuluu nyt.

− Halusimme tehdä ison elokuvan, joka koskettaa musadiggareita mutta ennen kaikkea suurta yleisöä, Hynninen sanoo.

Omat totuudet

Ohjaaja Saku Pollarin työ alkoi opiskelusta. Toki hän tunsi Eppujen musiikkia, mutta en miehiä kappaleiden takana. Hän alkoi tutkia arkistoja ja jututtaa bändin jäseniä.

− Olen päässyt paikkoihin, joihin monella muulla ei ole ollut pääsyä, kuten keikkabussiin ja takahuoneisiin, jopa koteihin, Pollari kertoo.

”Kerronnassa pitää olla särmää”

Torvisen mielestä on hyvä asia, ettei Pollari ollut mikään Eppu-fani.

− Siitä ei olisi tullut mitään. Kerronnassa pitää olla särmää, ja se ei onnistuisi fanilta. En sitten tiedä, onko Sakusta nyt tullut meidän fani. Miestä on ainakin tullut Saku-fani.

Michael Monroen ikimuistoisin matka

Haastattelut tehtiin jokaisesta erikseen. Torvinen kertoo istuneensa piinapenkissä 12 tuntia yhteen menoon.

− On Sakusta nyt kiinni, loppuuko Eppu Normaali elokuvaan, koska jokainen on tietysti kertonut oman totuutensa asiasta ja ne saattavat olla hieman ristiriidassa keskenään, Torvinen vitsailee.

Juhlakonsertti ja kirja

Tulevan kesän aikana Eppu Normaali tekee festivaali- ja muita keikkoja. 40-vuotista taivalta juhlistetaan 6. elokuuta Tampereen Ratinan Stadionilla.

− Mukana on Tampere filharmonia Santtu-Matias Rouvalin johdolla. Esiinnymme heidän kanssaan tunnin verran, ja loppu on meidän omaa rähinää. Mukaan tulee alkuperäinen basistimme Saarela, kosketinsoittaja Safka ja myös jazzpianisti Iiro Rantala, Torvinen kertoo.

Ratinan keikasta eteenpäin Eput jatkavat juhlan merkeissä seuraavan vuoden puolelle.

Luvassa on valokuvanäyttely ja myös päivitys Santtu Luodon 16 vuotta sitten kirjoittamasta kirjasta Tiimalasin santaa, joka oli bändin siihenastinen historia.

Jore Marjaranta: ”Sen keikan lauloin läpi karmeassa kivussa”

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla