Katso Maarit Hurmerinnan nostalgiset matkakuvat: ”Reissussa en nirsoile”

Maaritin sukujuuret juontavat Italiaan. Hänen äidin puoleinen isoisänsä Michele Orlando oli lähtöisin pienestä Trinitapolin kaupungista, joka sijaitsee suunnilleen Napolin korkeudella Adrianmeren rannalla.

− Isoisä oli huilisti ja huilunsoiton opettaja. Tarina kertoo, että hänen isänsä toivoi pojastaan räätäliä. Michele ilmoitti haluavansa muusikoksi, Maarit kertoo.

Lue myös: Runoilija Heli Laaksosen matkat

Isä ei pitänyt ajatuksesta. Jättiriidan päätteeksi Michele lähti kotoa ja kieltäytyi enää tapaamasta isäänsä. Eikä sitten tavannutkaan.

− Se kuvastaa hänen luonnettaan. Siinä oli paljon paloa. Hän koki itsensä kovin loukatuksi, koska rakasti musiikkia yli kaiken.

Pantheon ei petä

Vaikka Maarit ei ole koskaan tavannut ketään isoisänsä perheestä, hän on kyllä matkustellut saapasmaassa. Rooma on hänelle hyvin läheinen.

Tyylikkäät nahkakengät ovat tuliainen Italiasta.

− Yleensä ihmiset tekevät sen virheen, että yrittävät ahmaista sen kerralla kokonaan. On parempi vain kävellä ja katsella, aistia paikan ilmapiiriä ja valita pari kiinnostuksen kohdetta.

Maaritin lempipaikka on antiikin ajoilta säästynyt pyhättö Pantheon, jossa hän käy joka reissulla. Pantheonin upeat pylväät ja kupolin iso valoaukko tekevät aina suuren vaikutuksen.

Lue myös: Rotta ryömi rockmuusikko Pelle Miljoonan rastoissa

− Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluu myös Fontana di Trevin suihkulähde. Jos ystäväni ei ole aiemmin käynyt Roomassa, vien hänet lähteelle heittämään kolikon.

Maarit käyskentelee myös mielellään Trasteveren kaupunginosassa. Se on vanhaa Roomaa, joka herää henkiin iltaisin. Autojakaan ei juuri ole kapeilla kaduilla.

”On kiva jakaa matkakokemukset toisen kanssa”

− Joskus olen ollut Roomassa yksinkin, mutta yleensä on kiva jakaa kokemukset toisen kanssa heti paikan päällä. Kerran ajoimme kaupungin muurilta kohti keskustaa. Oli ilta, ja Rooman valot eivät ole kovin kirkkaat. Se tunnelma, historia ja vanhat rakennukset saivat minut purskahtamaan itkuun. Koin vahvasti olevani juuri oikeassa paikassa.

Muusikon työ sitoo

Muuten Maarit on matkustellut lähinnä Euroopan kamaralla. Kaukomatkoja hän on tehnyt ainoastaan Yhdysvaltoihin, New Yorkiin ja Miamiin.

Kööpenhaminassa 1986 Maarit ja Sami tapasivat lengendaarisen kitaristin Eric Claptonin.

− Olen freelance-muusikko. Työni on pirstaleista, eikä minulla ole vuosilomia. Jos pidän viisi päivää vapaata, ehdin lähteä Pariisiin tai Roomaan, mutta en Etelä-Amerikkaan, Maarit toteaa.

Vaatisi rohkeutta sanoa, että pitää vaikkapa kuukauden tauon. Freelancerin pitää kokoa ajan olla valmiudessa. On vaikea irrottautua työstä pitkäksi ajaksi.

Toimittaja Rauli Virtanen on nähnyt kaikki maat

− Tyypillinen irtiottoni on kolmen päivän kaupunkiloma naisystävien seurassa. Tyttöjen kanssa shoppailemme ja löydämme aina uusia vaateputiikkeja.

Teneriffalla Maarit on käynyt viikon matkalla kolme neljä kertaa. Ne ovat olleet oikeita lomia hänen miehensä Samin tai tyttärensä Jannan kanssa.

”En halua rynnätä nähtävyydeltä toiselle”

− En ole nirso. Osaan vain nauttia kauniista maisemista, merestä ja auringosta. En halua rynnätä nähtävyydeltä toiselle tai lähteä jonnekin vuorille tarpomaan.

Brasilian-matkaa varten Maarit aikoo vielä järjestää aikaa. Sinne hänellä on suuri, osin selittämätön kaipuu.

− On vaikea eritellä, mistä se kumpuaa. Ehkä se on samanlainen palo kuin eteläamerikkalaisilla on suhteessaan musiikkiin. Myös Brasilian portugali, portu-guês do Brazil, soi sisälläni. Sen pehmeys ja maiskutukset kuulostavat niin hienolta.

Kaunis mutta edullinen löytö Rooman markkinoilta.

Maarit harrastaa mielikuvitusmatkailua. Hänen lempiohjelmansa löytyvät amerikkalaiselta Travel Channelilta. Niiden mukana hän itse asiassa reissaa todella paljon.

− Janna aina nauraa, että ”ei voi olla totta, taasko katsot niitä matkailuohjelmia”.

Laulu Amazonilta

Kanavan luontodokumentteja tulee myös seuratuksi. Luonto ja sen suojeleminen ovat aina olleet muusikolle tärkeitä.

Jo vuonna 1988 Maarit levytti Juice Leskisen tekstiin kappaleen Sademetsän asukas. Se on kannanotto Amazonin alkuperäisväestön puolesta ja sademetsien hakkuita vastaan.

− Teksti kertoo pienestä pojasta, joka haaveilee jalkapalloilijan urasta. Haaveet kuitenkin murskautuvat metsureiden tuloon. Edessä on muutto suurkaupungin näköalattomaan slummiin.

Michael Monroe: ”Pakenin paikalta Intiassa”

Matkustamisessa ja turismissa on epäkohtia paljonkin, mutta jokainen pystyy vaikuttamaan valinnoillaan. Maarit miettii paljon esimerkiksi lentämistä ja sen haittoja.

”Mietin paljon lentämistä ja sen haittoja”

− Silti olen tuskallisen tietoinen, että koneet lentävät huolimatta siitä, olenko minä kyydissä vai en.

Biisi on matka

Lauluteksteissä matka on usein vertauskuva. Maaritilla on monia sellaisia biisejä: Maailmaan, Kun yö saapuu Pariisiin, Matkalaukku.

Harvinainen kaukomatka Samin kanssa. New York ja Central Park.

− Ihmisen elämä on polveileva matka. Jos laulaa esimerkiksi, että ”asema-aukion öinen blues”, jokainen muodostaa siitä oman kuvan lähtemisestä ja saapumisesta.

Laulutekstit peilaavat myös ihmisen ikuista kaipuuta. Jos hän on kotona, hän kaipaa johonkin muualle, ja muualla hän kaipaa kotiin.

− Vaikka matkassa on yleensä parasta se, kun palaa kotiin, on tärkeätä toisinaan irtautua arjesta.

Tehdä vaikka se kolmen päivän shoppailureissu.