Helena Petäistön lapsuuden erämaajärvet ovat vaihtuneet eurooppalaisiin puistoihin. Kesäisin Helenan on kuitenkin päästävä kotimaisen järven rannalle.

”Rakkaimmat lapsuuden luontomuistoni liittyvät metsässä patikointiin isoisäni kanssa. Kohde oli Pohjois-Pohjanmaalla pieni Koirajärvi, jonka rannalla oli yksityinen erämaakämppä. Siellä sai käydä keittämässä kahvit ja syömässä eväät, kunhan kirjasi käyntinsä puukantiseen kirjaan.

Ihmettelin aina, miten isoisä osasi mennä sinne, sillä alue oli täyttä erämaata. Kerran talvessa kävimme siellä umpihankea pitkin. Isoisä teki latua, ja minä tulin perässä pienillä punaisilla suksillani. Sen hiihtoreissun jälkeen mummon tekemät eväät maistuivat aina taivaallisilta.

Hiihtoa Kuusamossa ja Saint Moritzissa

En ole mitenkään sporttinen, mutta murtomaahiihdosta luonnon keskellä olen aina pitänyt, ja sitä välillä kaipaan Manner-Euroopan sateissa. Sain koiran 12-vuotiaana, reippaan kettuterrieri Citan, joka tarvitsi paljon liikuntaa. Teimme hiihtoretkiä keskustasta Oulun hiihtomajalle. Matka oli edestakaisin kymmenen kilometriä, mutta Cita juoksi niin innokkaasti latua edestakaisin, että se tuli varmasti taivaltaneeksi tuplasti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hiihtomajalla odotti maailman paras kuuma mansikkamehu. Myöhemmin olen käynyt hiihtämässä Kuusamon upeassa luonnossa ja Manner-Euroopan parhaimmilla murtsikkaladuilla Sveitsin Saint Moritzissa. Ystävät ovat mäessä – minä ypöyksin ladulla luonnon hiljaisuudessa, jota suurkaupunkielämän jälkeen kaipaan enemmän kuin mitään muuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juoksua  Luxembourgin puistossa

Minulla on käynyt uskomaton onni siinä, että Pariisissa asun lähellä Luxembourgin puistoa. Juoksen kolme kertaa viikossa sen ympäri, ja vaikkei se luontolenkkiä korvaa, niin yksi kauneimpia lenkkimaastoja se kieltämättä on. Sen lisäksi olen vuosikaudet järjestänyt piknikejä samaiseen puistoon. Ensin tarjosin lounaita suomalaisille vieraille siinä päässä piknik-nurmikkoa, josta avautuu Albert Edelfeltin maalauksen näköala. Kun sitten uskalsin ehdottaa Luxembourgin puiston piknikiä myös ranskalaisille ystäville, siitä tuli iloiseksi yllätyksekseni menestys. 

Mökkeilyä Helsingissä

Helsingissä, jossa minulla on nykyään ”kesämökki”, arvostan läheistä Nuuksiota aivan erityisesti. Helsinki on ainoa pääkaupunki, josta pääsee puolessa tunnissa patikoimaan erämaamaisemaan. On uskomatonta, että Euroopan ainoat suuret erämaat on enää meillä Pohjoismaissa. Oikein käytettyinä meillä olisi niissä valtava matkailuvaltti, sillä kaikki tuoreet tutkimukset osoittavat yhä enemmän stressaantuneiden ja virtuaalimaailmassa elävien ihmisten tarvetta päästä takaisin aitoon ja alkuperäiseen.

Vietän aina kesälomani Suomessa. Manner-Euroopassa kesät ovat nykyään niin kuumia, että kaikki kärsivät ja heikoimmat vanhukset jopa kuolevat. Suomeen eksyvät ranskalaiset ovat haltioissaan Suomen kesästä ja ihmettelevät, mikseivät he ole tienneet siitä aiemmin.

Minulle rakkainta täällä on järven, saunan ja valoisan kesäyön pyhä kolminaisuus, sitä ei muualta löydy. Kesäyön järvimaisema herättää sielussani paljon enemmän hartautta kuin kirkon penkissä istuminen.”

Helena Petäistö

  • Syntynyt Oulussa, asuu Pariisissa.
  • MTV:n Pariisin kirjeen-vaihtaja ja tietokirjailija.
  • Uusin kirja Pariisi, Versailles ja Giverny á la Helena Petäistö (Otava) ilmestyi keväällä 2014.
Sisältö jatkuu mainoksen alla