Helena Petäistön lapsuuden erämaajärvet ovat vaihtuneet eurooppalaisiin puistoihin. Kesäisin Helenan on kuitenkin päästävä kotimaisen järven rannalle.

”Rakkaimmat lapsuuden luontomuistoni liittyvät metsässä patikointiin isoisäni kanssa. Kohde oli Pohjois-Pohjanmaalla pieni Koirajärvi, jonka rannalla oli yksityinen erämaakämppä. Siellä sai käydä keittämässä kahvit ja syömässä eväät, kunhan kirjasi käyntinsä puukantiseen kirjaan.

Ihmettelin aina, miten isoisä osasi mennä sinne, sillä alue oli täyttä erämaata. Kerran talvessa kävimme siellä umpihankea pitkin. Isoisä teki latua, ja minä tulin perässä pienillä punaisilla suksillani. Sen hiihtoreissun jälkeen mummon tekemät eväät maistuivat aina taivaallisilta.

Hiihtoa Kuusamossa ja Saint Moritzissa

En ole mitenkään sporttinen, mutta murtomaahiihdosta luonnon keskellä olen aina pitänyt, ja sitä välillä kaipaan Manner-Euroopan sateissa. Sain koiran 12-vuotiaana, reippaan kettuterrieri Citan, joka tarvitsi paljon liikuntaa. Teimme hiihtoretkiä keskustasta Oulun hiihtomajalle. Matka oli edestakaisin kymmenen kilometriä, mutta Cita juoksi niin innokkaasti latua edestakaisin, että se tuli varmasti taivaltaneeksi tuplasti.

Hiihtomajalla odotti maailman paras kuuma mansikkamehu. Myöhemmin olen käynyt hiihtämässä Kuusamon upeassa luonnossa ja Manner-Euroopan parhaimmilla murtsikkaladuilla Sveitsin Saint Moritzissa. Ystävät ovat mäessä – minä ypöyksin ladulla luonnon hiljaisuudessa, jota suurkaupunkielämän jälkeen kaipaan enemmän kuin mitään muuta.

Juoksua  Luxembourgin puistossa

Minulla on käynyt uskomaton onni siinä, että Pariisissa asun lähellä Luxembourgin puistoa. Juoksen kolme kertaa viikossa sen ympäri, ja vaikkei se luontolenkkiä korvaa, niin yksi kauneimpia lenkkimaastoja se kieltämättä on. Sen lisäksi olen vuosikaudet järjestänyt piknikejä samaiseen puistoon. Ensin tarjosin lounaita suomalaisille vieraille siinä päässä piknik-nurmikkoa, josta avautuu Albert Edelfeltin maalauksen näköala. Kun sitten uskalsin ehdottaa Luxembourgin puiston piknikiä myös ranskalaisille ystäville, siitä tuli iloiseksi yllätyksekseni menestys. 

Mökkeilyä Helsingissä

Helsingissä, jossa minulla on nykyään ”kesämökki”, arvostan läheistä Nuuksiota aivan erityisesti. Helsinki on ainoa pääkaupunki, josta pääsee puolessa tunnissa patikoimaan erämaamaisemaan. On uskomatonta, että Euroopan ainoat suuret erämaat on enää meillä Pohjoismaissa. Oikein käytettyinä meillä olisi niissä valtava matkailuvaltti, sillä kaikki tuoreet tutkimukset osoittavat yhä enemmän stressaantuneiden ja virtuaalimaailmassa elävien ihmisten tarvetta päästä takaisin aitoon ja alkuperäiseen.

Vietän aina kesälomani Suomessa. Manner-Euroopassa kesät ovat nykyään niin kuumia, että kaikki kärsivät ja heikoimmat vanhukset jopa kuolevat. Suomeen eksyvät ranskalaiset ovat haltioissaan Suomen kesästä ja ihmettelevät, mikseivät he ole tienneet siitä aiemmin.

Minulle rakkainta täällä on järven, saunan ja valoisan kesäyön pyhä kolminaisuus, sitä ei muualta löydy. Kesäyön järvimaisema herättää sielussani paljon enemmän hartautta kuin kirkon penkissä istuminen.”

Helena Petäistö

  • Syntynyt Oulussa, asuu Pariisissa.
  • MTV:n Pariisin kirjeen-vaihtaja ja tietokirjailija.
  • Uusin kirja Pariisi, Versailles ja Giverny á la Helena Petäistö (Otava) ilmestyi keväällä 2014.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.