Minna Kivelä ilahtuu, kun näkee kotikulmillaan Helsingin Kalliossa voikukan puskevan asfaltin raosta. Ja grillaa vaikka riskillä.

"Olen Kallion tyttöjä, asunut täällä 38 vuotta, viimeiset vuodet Porvoonkadulla. Jo isovanhemmat ja tädit asuivat Kalliossa. Ilahdun aina, kun
näen luonnonvoiman eli rikkaruohon nousevan asfaltista. Tykkään myös merestä, mutta Hakiksen eli Hakaniemen ranta riittää, sillä siitä pääsisin merta pitkin vaikka minne. Sunnuntaina kävelin poikani kanssa kovassa tuulessa Kaivopuiston rannassa. Oli makeeta taistella alkukantaista tuulivoimaa vastaan, kaupunkilaisen kamppailua! 

Piknikillä puistossa

Helsingissä on vihreitä länttejä joka paikassa. Tykkään olla itsekseni, ja usein menen puistoon lukemaan roolia varten. Lapsena leikin paljon ruusupuistoksi kutsumassamme Lenininpuistossa. Se on hiljainen, vähän unohdettu ja jotenkin mystisen tuntuinen puisto.
Käymme usein piknikillä Torkkelinmäen puistossa leppoisalla lapsi-aikuisporukalla. Lapset saavat riehua ja vanhemmat nauttivat kuohuviiniä. Siellä on unelias tunnelma. Perheenkin kanssa lähdemme liikkeelle usein ykskaks: mies pakkaa pallogrillin mukaan ja haemme kaupasta jotain. Emme hifistele tuntikausia hallissa ruokia ostellen. En edes tiedä, onko grillaaminen sallittua puistossa. Mutta kivaa se on.

Kaupungin tuoksut ja äänet

Minulle rakkain aromi kotinurkilla on paahdetun kahvin tuoksu, jota tulvii SOK:n paahtimolta Vallilasta. Olen rakastanut sitä lapsesta lähtien, vaik­ken edes juo kahvia. Muistan tuoksusta tuokiot mummin luona tehtaan lähellä.
Myös ratikoiden kolina rauhoittaa minua: tunnen, että täällä on muitakin. Minua pelottaisi enemmän lähiön luontopolulla yksin kuin muiden kanssa kaupungissa. Keväinen kaupunki saa minussa aikaan yllättävän energialatauksen, ja tuntuu että on pakko lähteä pörräämään mestoille. Toisaalta aurinko syyllistää suomalaisia: ei saisi olla sisällä, jos on hyvä ilma. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Metrolla mökille

Isäni asuu Espoon Iirislahdessa 50-luvun omakotitalossa meren rannalla. Pidän sitä meidän mökkinä, vaikka se on ihan tavallinen asuinalue. Sinne on kätevän lyhyt bussimatka. Siinä on oma pieni saari, jossa poltamme aina juhannuskokkoa. Perinteisiin kuuluu myös kokon ympäri hiihto vanhoilla puusuksilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Irja-mummo ja Kalle-pappa asuivat talossa kesäisin 50-ja 60-luvulla, ja sen jälkeen se toimi kolmen sukupolven kesämökkinä. Oli ihanaa herätä lapsena rannan viileästä mökistä, ulkoa kuului mummon ääni ja ikkunassa surrasi amppari. Tykkään käydä siellä, vaikken ole yhtään mökkityyppiä. Voin viipyä yön tai kaksikin, mutta tarpeen tullen pitää päästä puolessa tunnissa elokuviin.

Kemijärven salattu Riviera

Kun olin Kemijärvellä kuvaamassa Taivaantulia, minulle oli tosi suuri yllätys, miten hienot hiekkarannat järvellä on. Kuin Kemijärven pihdattu salaisuus, kilometrikaupalla hiekkarantaa, ja aina puhutaan vain poroista ja tuntureista. Menimme rannalle mönkijällä ja veneellä. Kuvauspäivänä oli 30 astetta lämmintä, joten porukka pulikoi innoissaan."

Minna Kivelä

  • Syntynyt 1968 Helsingissä. Asuu Helsingin Kalliossa.
  • Näyttelijä.
  • Avopuoliso ja 11-vuotias poika.
  • Harrastaa kotona himmailua, naistenlehtien lukemista sohvalla ja kaupungilla kävelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla