Sonja Lumpeen keväät ja kesät kuluvat kotipihalla, aina. Syksyt ovat hankalampia, kun pitäisi olla mielellään joka päivä sekä pihalla että sienimetsässä.

”Luonto ja luonnossa liikkuminen kuuluivat jo lapsuuteeni. Äitini tykkäsi käydä metsässä poimimassa marjoja ja kasvattaa kotipuutarhassa kaikenlaista mukavaa, meloneista tomaatteihin. Hän ei kuitenkaan koskaan pakottanut meitä lapsia mihinkään ikäviin kitkemisurakoihin, vaan antoi meidän nauttia kivoista pihatöistä. Niin minuunkin jäi itämään intohimo puutarhanhoitoon.

Isän kanssa taas kävin kesäisin kalassa, nostin verkkoja kun isä souti. Vaikka keikuimme pikkuruisella veneellä aavalla, minua ei koskaan pelottanut, kun isä oli mukana. Ne varhaisaamujen kalareissut ovat lapsuuteni kultaisimpia muistoja.

Liiallista sienestystä

Kotitalomme takaa alkoi heti metsä, jossa leikimme paljon. Metsä on ollut minulle aina tärkeä paikka. Sienestän paljon, joidenkin mielestä vähän liikaakin. Syksyt ovatkin haastavaa aikaa, kun puutarhassani on sadonkorjuu kiihkeimmillään ja sieneen pitäisi päästä niin usein kuin mahdollista, ainakin neljänä päivänä viikossa. Mieheni onneksi osallistuu mielellään molempiin harrastuksiini, vaikkei hän ehkä tavatessamme ihan ymmärtänyt harrastusteni laajuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tykkään kulkea metsässä myös yksin. Saatan lähteä kompassin kanssa Nuuksioon ja kulkea päivämatkan verran poluttomia taipaleita. Mies hakee minut sitten joltain kansallispuiston laidalta illansuussa pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Välillä iskee puutarhaväsymys

Kotipihani puutarha on ehdoton mielipaikkani. Kun muutin kiireisten kaupunkivuo­sien jälkeen taas omakotitaloon, huomasin heti, että tytön saa kyllä pois puutarhasta, mutta puutarhaa ei pois tytöstä.

Taimikasvatus alkoi heti kun sain pihan. Siitä lähtien olen joka talvi päättänyt, että tulevana keväänä en anna taimivillityksen ryöstäytyä käsistä. Ja joka kesä löydän itseni pähkäilemästä, minne saan ujutettua parisataa ylimääräistä tainta.
Vaikka välillä iskee puutarhaväsymys, kas­vien kanssa sekä rentoudun että haltioidun. Aina keväisin olen oitis rähmälläni maassa, kun ensimmäiset kiurunkannukset ilmestyvät. On vain  yksinkertaisesti niin hurjan ihanaa seurata kasvun ihmettä.

Puutarhanhoito on elämäntapa

Puutarha on myös aivan mahtava kärsimättömän luonteeni kasvattaja ja täydellinen vastapaino työlleni. Laulajana ja näyttelijänä saan tyytyä siihen, että kaikki mitä teen, häviää taivaan tuulin. Kun taas työnnän kädet multaan, teen jotain konkreettista. Se on työtä, joka tuoksuu ja tuntuu. Se on jo enemmän kuin harrastus, pikemminkin elämäntapa.

Kun äitini muutama vuosi sitten oli hyvin sairas, hän oli aika lohduton väistämättömän kuoleman edessä. Hän ei tuntunut saavan kiinni ajatuksesta, että jossain olisi taivas tai tuonpuoleinen elämä. Sitten yhtenä päivänä, vähän ennen kuolemaansa, hän sanoi minulle, että nyt hän on alkanut uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja myös tietää, millaista siellä olisi. Hänen taivaassaan tulisi olemaan iso puutarha ja paljon kissoja. Sellaiseksi taidan ajatella omankin taivaani.”

Sonja Lumme

  • Syntynyt 1961 Kristiinankaupungissa. Asuu Helsingissä laulaja-näyttelijä-puolisonsa Arne Nylanderin kanssa.
  • Laulaja, puutarhaharrastaja. Juontanut MTV3:n Ihana piha -puutarhaohjelmaa ja kirjoittanut kirjan Satoa saunan takaa (Tammi 2012).

Lue ET-lehden henkilöjuttuja lisää täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla