Sukututkimus on löytäjän riemua, tietää Hellevi Putkonen

Jos jakaisin suvussa perintönä kulkeneet kuvat nuorimmaisille, ne todennäköisesti jäisivät laatikoiden pohjalle ja häviäisivät, helsinkiläinen Hellevi Putkonen, 69, sanoo.

Tämän välttääkseen Hellevi päätti koota suvun tarinat tekemiinsä muistokansioihin, Putkosten perhealbumeihin.

Lue myös: Skräppää oma valokuvakehys

– Niissä kuvat säilyvät yhdessä ja samassa paikassa. Usein vanhoista valokuvista ei edes tiedetä, ketä niissä on. Olen nyt selvittänyt kaikkien henkilöyden.

Kuvia, kirjeitä ja muuta materiaalia löytyi Hellevin vanhempien jäämistöstä ja Vuokko-sisarelta. Perinteisen sukututkimuksen arkistotyöhön Hellevi ei halunnut uppoutua.

"Kansioiden tekeminen oli yhtä löytämisen riemua."

– Minua kiinnostavat ihmiset. Kansioiden tekeminen oli yhtä löytämisen riemua. Toivon, että ne innoittavat muita tutkimaan lisää.

Hellevi lähti liikkeelle 1900-luvun alusta ja keskittyi kokoamistyössään vanhempiinsa, Siiri ja Alho Putkoseen.

– Minun ja sisarusteni lapsilla on vielä muistikuvia mummista ja ukosta, mutta heidän lapsillaan ei. Siksi halusin tehdä albumit.

Albumeja on yhteensä 15, yksi jokaiselle Siiri ja Alho Putkosen lapsenlapsenlapselle.

– En tehnyt pelkästään yhtä kappaletta perhettä kohti. Kun lapset lähtevät omille teilleen, kuka saisi albumin? Nyt kaikilla on oma.

Osallistu keskusteluun: Valokuvaus on hyvä harrastus

Siiri oli syntynyt 1913 ja Alho 1914. He kokivat kansalaissodan ja kummatkin maailmansodat. Se on pitkä pätkä myllerryksiä.

– Valokuvissa näkyy elintason nousu. Kurjista sota-ajoista siirryttiin niukkuuteen, ja vähitellen vaurastuttiin nykyiseen yltäkylläisyyteen. Ne kaikki halusin saada mukaan.

Vuosikymmen kerrallaan etenevien albumien joka luvussa on katsaus maailmantapahtumiin. Apuna ovat olleet tietokirjat.

"Olen muovittanut sivut, jotta ne kestäisivät aikaa."

– Olen muovittanut sivut, jotta ne kestäisivät aikaa. Enhän tiedä, milloin saajilla on tilaisuus katsella albumia, ehkä vasta eläkepäivillä.

Hellevi ei tehnyt albumeja lapsille sillä ajatuksella, että olisi jättänyt pois ikäviä tai raskaita asioita.

– Olen ottanut mukaan tarinoita, jotka joku olisi sensuroinut pois. Halusin välttää kaunistelua ja kirjoittaa vaikeistakin asioista.

Äidinäitinsä tarinan mukaan ottamista Hellevi mietti pitkään. Jo kuusi lasta synnyttänyt äidinäiti menehtyi 1920–30-lukujen taitteessa raskauden keskeytyksen seurauksena.

– Kirjoitinkin albumiin, että ”1920-luvulla raskaaksi tulemisen pelko ahdisti jatkuvasti varmaankin kaikkia naisia”.

Taustaa: Näin digitoit vanhat valokuvat

Herkullinen on tarina Aino-tädistä, joka työskenteli 1960-luvun puolivälissä Turun Seurahuoneella.

"Rolling Stones piti remakkaa hotellissa."

Rolling Stones tuli laivalla Tukholmasta keikalle Yyteriin. Pojat pitivät yöllä remakkaa hotellissa, ja kun Aino meni torumaan, rollarit kysyivät, eikö hän tiennyt, keitä he olivat.

”Olette ihan mikä tahansa yhtye, nyt loppuu meteli, tai lähdette hotellista!” Aino napautti.

Yhtye päätyi edelliseen vaihtoehtoon.

Hellevin vinkit

1. Pelasta ja kokoa vanhat valokuvat ennen kuin on liian myöhäistä.
2. Kirjoita muistiin suvun ja suvun jäsenten tarinoita aina, kun sellaisia kuulet.
3. Kytke sukusi tarina historian faktoihin. Näin tapahtumat ja teot saavat selityksensä.
4. Historiallista ajankuvaa löytyy esimerkiksi museoiden myymistä postikorteista.
5. Ota mukaan myös aikakauden leikkejä, tapakulttuuria, viihdettä ja arkea.
6. Älä sensuroi ikäviä asioita. Ne kuuluvat elämään siinä missä hauskatkin.
7. Sukualbumin voi tehdä halvallakin, esimerkiksi valmiina myytävistä valokuva-albumeista tuunaamalla. Kuvista riittävät valokopiot.
8. Suvun ja sukupolvien yhteinen tapaaminen on hieno hetki jakaa albumit.

Oletko koonnut sukusi vanhoja tarinoita ja valokuvia? Kirjoita kommentti ja kerro vinkkisi!