Lappeenrantalainen tietokirjailija suhtautuu sairauteensa tyynesti. Vain ajatus viimeisistä jäähyväisistä pelottaa.

Antti O. Arposen sairaus diagnosoitiin reilut neljä vuotta sitten. Suolistosyövän löytyminen oli järkytys miehelle, joka tunsi itsensä terveeksi.

Ensimmäinen leikkaus, hoitokuurit ja pitkä sairasloma muuttivat aktiivisen miehen arkielämän. Lappeenrannassa hänet tuntevat kaikki ja monet pysähtyvät kadulla ja kaupassa juttelemaan, mutta kun tieto sairaudesta levisi, ihmiset kääntyivät pois.

– Yritin ymmärtää heitä. Heitä pelotti enemmän kuin minua.

Jokainen kirja kuin lapsen syntymä

Ensimmäisen leikkauksen ja hoitokuurien jälkeen Antti O. Arponen palasi töihin. Varsinainen sokkivaihe hänelle tuli vasta sitten, kun syövän todettiin uusiutuneen.

– Tajusin, että jumankekka, voin oikeasti kuolla.

Hän kiittää vaimoaan ja kahta aikuista poikaansa, ilman heitä hän ei olisi selvinnyt. Kaikki mahdolliset hoidot on nyt tehty, elinaikaa ei ole paljon jäljellä.

Unelma sadasta tietokirjasta on haudattava – nyt niitä on 71. Seuraavaksi Arponen alkaa Lauri Karppisen kanssa koota urheilutoimittajien historiikkia ja kirjoittaa kirjaa Viipurista urheilukaupunkina.

– Sairaus on hidastanut työtäni, mutta vielä jaksan, ja jokainen kirja on yhä kuin lapsen syntymä, hän sanoo.

Lue Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama juttu Antti O. Arposesta ET 3/2015, joka ilmestyy 28. tammikuuta.