Ohuen ohutta  riisiposliinia on säilynyt lukijallamme kaapissa pitkään. Nyt hän haluaa tietää, kiinnostavatko nämä posliinit keräilijöitä ja jos, niin mihin hintaan. Antiikin ja keräilyn asiantuntija Pentti Avomaa vastaa.

"Kuulin että teiltä voisi saada hinta-arvion vanhoista esineistä joista voisimme luopua jos sopiva ostaja sopivalla hinnalla löytyisi. Niihin kuuluvat esimerkiksi riisiposliiniesineet, joita meillä on seuraavasti:
- Riisiposliinikupit ja lautaset, kahdessa kupissa pieni, lähes huomaamaton halkeama 6 paria
- Riisiposliinikuppi ja lautaset 1 kpl, kuviointi erilainen kuin noissa muissa kupeissa
- Noihin kuuden kupin sarjaan kuuluvat kermakko ja sokerikko
- Riisiposliinimaljakko korkeus 224 mm.

Millä hinnalla minun kannattaisi ne myydä?"

Näin asiantuntija vastaa:

Ostajalla ja myyjällä on yleensä aina erilainen näkemys jonkun tavaran oikeasta hinnasta. Markkinoilta oikea hinta löytyy, mutta markkinatkin elävät muun talouden kehityksen ja kulloistenkin mieltymysten sekä muodinkin mukaan.

Riisiposliiniset astiat ovat niin käyttö- kuin keräilytavaraakin. Jos ne ovat arvokkaita, niitä ei oikein raaskita käyttää, jolloin ne ovat enemmänkin koriste-esineitä. Sellaisina niitä useinkin on pidetty päätelleen mm. siitä, että huutokaupoissa tarjolla olevissa ei käytön jälkiä yleensä näy.

Uutena ostettuina riisinposliiniesineet olivat aikoinaan melko kalliita, koska niiden valmistaminen vaati monta työvaihetta. Siinähän posliinin seinämään kaiverretaan reikiä -ikään kuin riisiryynin mentäviä aukkoja. Moni aikoinaan luulikin, että aukot tehdään riisiryynien avulla. Hauraat esineet poltettiin ensimmäisen kerran, ja aukot täytettiin sitten lasitteella, joka esineitä uudelleen poltettaessa kovassa kuumuudessa muodosti reiän kohdalle ohuen, kalvomaisen pinnan. Näistä aukkokohdista valo hohtaa lävitse, ja luo hienostuneen tunnelman.

Riisiposliini on sinänsä vuosisatoja vanha koristelumenetelmä, jota käytettiin mm. Kiinassa. Arabian tehtailla tätä tekniikkaa kehitti ja loi 1940-luvulta lähtien tunnetuimpana Friedl Kjellberg – itävaltalaissyntyinen keraamikko, joka muutti Suomeen 1919 sisarensa houkuttelemana. Hän oli lahjakas ja monipuolinen keraamikko, joka mm. palkittiin kultamitaleilla 1935 Brysselin maailmannäyttelyssä ja 1954 Milanon Triennaalissa.

Erityistuotantoa Arabialla

Arabian riisiposliiniastioiden hinnat eivät ole viime vuosina ainakaan nousseet. Tarjontaa näyttää olevan, sillä riisiposliinia valmistettiin Arabian tehtaiden erityisellä riisiposliiniosastolla ainakin 1960-luvulle asti, jolloin sen kysyntä alkoi hiipua ja valmistuskustannukset nousta. Niin hiipui myös riisiposliinin valmistus Arabialla.

 Kukaan ei pysty ennustamaan, tulevatko ne joskus taas muotiin, jolloin kysyntä lähtisi nousuun – ja sen myötä myös hinnat.

Hinnat vaihtelevat suuresti. Kahvikuppi aluslautasineen maksaa yleensä 10–20 euroa.

Pienikin halkeama tai särö verottaa hintaa melkoisesti. Maljakko on iso ja kahvikuppeja harvinaisempi.

Ainakaan minä en kokonaisuudesta luopuisi alle 200 eurolla, mutta 300 eurolla myyntiä jo harkitsisin vakavasti.

Pentti Avomaa

Emilia-kannu.
Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.