Risto Elolle, 68, kansantanssi on harrastus, jossa yhdistyy liikkumisen riemu ja aidot ystävyyssuhteet.

"Innostukseni kansantanssiin lähti siitä, että kuljetin kahta tytärtämme Helsingissä Karjalatalolle kansantanssiharjoituksiin muutama vuosikymmen sitten. Me lastemme harjoituksia seuranneet vanhemmat istuksimme pitkään vain seinäruusuina, kunnes päätimme kokeilla lajia itse. Löysimme meille ohjaajan, ja homma lipesi nopeasti hanskasta. Melko pian matkasimme jo Irlantiin asti kansantanssifestareille.

Olen joskus miettinyt, miksi suomalainen kansantanssi viehättää minua niin paljon. Olen tullut siihen tulokseen, että pidän joukkuelajeista - sellainenhan kansantanssikin pohjimmiltaan on. Tehdään yhdessä, saavutetaan jotain yhdessä ja pidetään kivaa yhdessä. Suomalaisessa kansantanssissa on hurjan paljon erilaisia askelia, ja se on ollut minulle positiivinen haaste.

Kansantanssissa itselleni tärkeintä on rytmiikka: vien musiikin jalkoihin. Koen onnistumisen iloa, kun opin askeleet. Askelten ja rytmin vaihtelevuus on aivan erilaista kuin vaikkapa lavatanssissa, jossa kolme neljä minuuttia mennään vain tiettyjä askeleita. Tässä lajissa yhden tanssin aikana askelkuvioita on moninkertainen määrä.

Harjoitusten ja esiintymisten jälkeen on hyvä olo. Tuntuu siltä, että on ihan oikeasti harjoittanut kuntoaan, tasapainoaan ja koordinaatiotaan yhdessä muiden ihmisten kanssa.

Kansantanssipiireissä sosiaaliset suhteet ovat neutraalit: on ihan sama, kuka on tohtori ja kuka autonkuljettaja, sellaiset asiat eivät merkitse mitään. Mutta kun pitelee toista ihmistä kädestä ja liikkuu samaan tahtiin tämän kanssa, syntyy mielihyvän tunne. Tanssiessamme kosketamme toisiamme aidosti."


Kenelle kansantanssi sopii?

Kansantanssi on erityisen monipuolista liikuntaa, ja se sopii kenelle tahansa. Samalla saa kosketusta toisiin ihmisiin. Tanssiessa vapautuu mielihyvähormoneja, ja kunto kasvaa kuin huomaamatta. Tanssi on ihmiselle luonnollista liikkumista. Jos perinteiset askeleet eivät kiinnosta, tarjolla on modernisoitua nykykansantanssia.

Näin pääset alkuun

Aikuisille sopivaa toimintaa järjestävät muun muassa Suomalaisen Kansantanssin Ystävät, Finlands Svenska Folkdansring, Karjalainen Nuorisoliitto ja Suomen Nuorisoseurat. Etsi sinua lähinnä oleva yhdistys ja liity mukaan. Yhdistykset tarjoavat tanssikursseja myös aloittelijoille. Et tarvitse edes omaa tanssiparia.

Kansantanssi

Perustuu 1800-luvun puolivälistä alkaen muistiin merkittyihin rahvaan perinnetansseihin, joita on tanssittu Suomessa 1700-luvun lopulta 1930-luvulle. Ne jakautuvat kolmeen ryhmään: rannikkoseutujen suomenruotsalaisiin, yleissuomalaisiin ja nopeita rytmejä suosiviin karjalaisiin tansseihin.

Eikö olisi jännittävää, jos näkisit itsesi telkkarissa tai elokuvan taustahenkilönä? Hauskat pikkuroolit tv-sarjoissa ja elokuvissa ovat vain hakemuksen päässä.

Monet televisiosarjat, mainokset ja elokuvat kaipaavat avustajia erilaisiin rooleihin. Tuotatantoyhtiöt ilmoittavat tarpeistaan usein näppärästi Facebook -ryhmissä, joihin voi hakea jäseniksi.

Toinen keino on ottaa yhteyttää suoraan pääkallonpaikalle ja kertoa kiinnostuksestaan.

– Ilmoituksissamme kerromme tarkkaan, millaisia ja minkä ikäisiä tyyppejä haemme. Joskus kelpaa kuka vain, kun kyseessä on joukkokohtaus. Joskus haemme aivan spesifiä tyyppiä, kuten tummaa tatuoitua miestä, joka osaa jonglöörata, tuotantokoordinaattori Aila Mulari Zodiak Finlandista kertoo.

Jos mielii avustajaksi, on hyvä muistaa kaksi asiaa. 

1. Poseeraa ja panosta

Ilmoitusten yhteydessä on aina sähköpostiosoite, jonka kautta avustamisesta kiinnostunut voi hakea tehtävään. Yhteystietojen lisäksi kaivataan kasvo- ja kokovartalokuvat.

– Niihin kannattaa panostaa. Lähetä mahdollisimman tuoreet kuvat, Mulari vinkkaa.

Hakemuksessa kannattaa kertoa myös erityistaidoistaan ja harrastuksistaan.

– Hiljattain kaipasimme esimerkiksi tenniksenpelaajia tv-sarjaan pelaamaan päähenkilöiden taustalle, Mulari kertoo.

2. Uskalla heittäytyä

Kun rooli sitten napsahtaa, paikalle on saavuttava oikeaan aikaan ja ohjeiden mukaisesti pukeutuneena.

Mukaan kannattaa ottaa jotain hiljaista tekemistä, vaikkapa kirja, kudin tai ristikko, sillä kuvauksissa joutuu usein odottelemaan.

Tämän lisäksi avustajalta vaaditaan heittäytymiskykyä. Ei riitä, että haluaa bongata kuvaksissa kuuluisuuksia ja nähdä miten elokuva syntyy.

– Oma osansa on hoidettava, Mulari muistuttaa.

Lue lisää telkkariavustamisesta ET:n numerosta 2/2017! Se ilmestyy keskiviikkona 17.2.2018.

Tökkiikö vauhti hiihtoladulla? Lue Etelä-Korean olympialaisiin osallistuvan hiihtäjä Kerttu Niskasen vinkit oikeaoppiseen hiihtoasentoon.

Kerttu Niskanen, 28, on oululaissyntyinen hiihdon kaksinkertainen olympiahopeamitalisti. Vaikka Kerttu ei juuri ehdi hiihdellä kuntohiihtäjien kanssa, hänellä on selvä mielikuva suomalaisten hiihtotaidosta.

Hyvä uutinen on, että Kertun mielestä kuntohiihtäjillä on usein yllättävän hyvä rytmi. Siitä on hänen mielestään hyvä jatkaa.

– Tekniikka kehittyy ennen kaikkea hiihtämällä, mutta omaa hiihtoa on välillä hyvä arvioida ja tarkistaa, pala palalta. Pääasia on kuitenkin, että hiihto on kivaa, Kerttu toteaa.

Kerttu Niskanen. Kuvaaja:  Jussi-Pekka Reponen / Sanoma-arkisto. Kuva vuodelta 2015.
Kerttu Niskanen. Kuvaaja: Jussi-Pekka Reponen / Sanoma-arkisto. Kuva vuodelta 2015.

1. Mitkä ovat kuntohiihtäjien yleisimpiä tekniikkavirheitä?

Painopiste jää helposti taakse. Kun asento on liian pysty, työntö jää tasatyönnössä heikoksi. Pysty-asento on yleinen virhe myös vuorohiihdossa kahden suksen liu'ussa.

2. Miten liian pystystä asennosta pääsisi eroon?

Suksi liukuu paremmin ja sitä on helpompi hallita, kun uskaltautuu hiihtäessä nojaamaan eteen. Asentoa kannattaa pyrkiä rohkeasti muuttamaan, eron huomaa nopeasti.

Perinteisellä tyylillä etupainotteinen asento auttaa siihen, että hiihtäjä pääsee liu'un päälle ja saa suksen pitämään. Edessä oleva paino auttaa myös vuorohiihdossa kahden suksen liu'un korjaamiseen. Vuorohiihdossa tosin kannattaa myös opetella pysymään yhden suksen varassa, liu'un päällä. Tehokas ja terävä päkiäponnistus auttaa nostamaan lantion ylös. Tasatyönnössä on hyvä opetella käyttämään keskivartaloa. Siinä liian pystyä hiihtoasentoa voi välttää, kun tuo sauvat lumeen pienessä kulmassa.

3. Usein käsivarret ja olkapäät väsyvät perinteistä hiihtäessä. Miten sen voisi estää?

Hartiat on yritettävä pitää rentoina. Se helpottuu, kun opettelee käyttämään keskivartaloa kunnolla työntäessä. Keskivartalon voima löytyy, kun nojaa rohkeasti eteenpäin ja painaa sauvaa alas ylävartalon painoa apuna käyttäen.

4. Liukua ei tunnu löytyvän voitelunkaan jälkeen. Miten potkuun saisi lisää liukua?

On tehtävä töitä päkiällä. Päkiä tulee potkaista tehokkaasti ja terävästi latuun. Myös tasapaino vaikuttaa potkun voimakkuuteen.

5. Entä jos tasapaino on kadoksissa?

Tasapaino kehittyy harjoittamalla painonsiirtoa jalalta toiselle. Ensin voi kokeilla yhdellä suksella seisomista paikallaan, ja kun se sujuu, voi siirtyä laskemaan pieniä mäkiä paino vain yhdellä jalalla. Kun tasapaino kehittyy ja varmuutta laskemiseen alkaa löytyä, voi kokeilla isompia mäkiä.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 2/2017.