Annina vaalii kotinsa aitoa 60-luvun tunnelmaa

Vuonna 2003 Annina Jaala etsi puolisonsa kanssa uutta kotia. Tavoitteena oli löytää nelihenkiselle perheelle mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa oleva talo, jossa olisi aito 1960-luvun tunnelma.

Vuonna 1964 rakennettu punatiilinen talo seisoi metsäisen tontin laidalla viisitoista kilometriä Turun keskustasta. Alue oli rauhallinen ja kutsuva.

Talo oli täydellinen: sopivan kokoinen ja vain pientä pintaremonttia vailla. Anninaa ja Ilkkaa miellytti erityisesti 130-neliöisen kodin avara pohjaratkaisu.

Kahden viikon remontti

Ennen muuttoa taloon tehtiin pikaremontti. Siihen meni kaksi viikkoa.

– Uusimme remontissa lattian ja keittiön. Lisäksi halusin seinille talon henkeen sopivat lastulevyt, Annina kertoo.

Keittiötä pariskunta avarsi poistamalla seinän keittiön ja ruokailutilan välistä.

Talossa olleet vanhat kukka- ja ornamenttitapetit saivat väistyä.

Keittiön kaapistoihin hankittiin uudet perusrungot. Ilkka teki niihin tutun rakennusyrittäjän kanssa ovet koivuvanerista. Taustaseinä slammattiin saneerauslaastilla ja pintakäsiteltiin suoja-aineella kosteutta kestäväksi.

Muun pintaremontin Annina ja Ilkka tekivät huone kerrallaan itse. Talossa olleet vanhat kukka- ja ornamenttitapetit saivat väistyä. Tilalle Annina sai haaveilemansa lastulevyseinät ja levyjen väliin juuri sellaisen raon kuin toivoi.

Olohuoneen ruskea pellavatapetti löytyi paikallisen rautakaupan löytökorista viidellä eurolla.

– Olen aina pitänyt 60-luvun arkkitehtuurista ja muotoilusta. Myös tuon ajan tummat värit ja sävyt ovat mieleeni.

Sisustukseen Annina on lisännyt kontrastiväriksi mustaa. Yhdessä ruskeiden ja vihreiden sävyjen kanssa se tuo sisustuksen tähän päivään.

Klassikoita kirpputorilta

Kodissa on nyt eletty 20 vuotta. Lapset ovat lentäneet pesästä. 60-luvun tunnelma, klassiset valinnat ja rauhalliset sävyt tuntuvat edelleen ajankohtaisilta ja aikaa kestäviltä. Sisustus ei ole kaivannut muutosta.

"Keittiössä näkyy tietysti vähän elämä, ja niin kuuluukin."

– Keittiössä näkyy tietysti vähän elämä, ja niin kuuluukin. Ehkä hiomme vaneriset kaapinovet ja uudistamme keittiön jossain vaiheessa.

Kaappien ovissa on yhä alkuperäiset vetimet.

– Pidän ajatuksesta, että kodissa on aitoa vanhaa.

Huonekaluista osa on saatu isoäidin ja äidin perintönä. Osan Annina on hankkinut kirpputoreilta ja vanhojen tavaroiden liikkeistä. Uusimpia löytöjä ovat nahkaiset nojatuolit, jotka maksoivat 50 euroa. Kirpputoreille Annina suuntaakin aina pakettiautolla, sillä koskaan ei tiedä, mitä niillä voi tulla vastaan.

Uusimpia löytöjä ovat nahkaiset nojatuolit, jotka maksoivat 50 euroa.

Anninan ensimmäiseen omaan asuntoonsa hankkima tiikkinen lipasto on yksi kodin tärkeimmistä huonekaluista – isoäidiltä perityn kirjahyllyn lisäksi.

– 60- ja 70-lukujen selkeälinjaiset kalusteet on tehty laadukkaista, aidoista materiaaleista. Tällaista designia kestää katsella ja käyttää.

Alvar Aallon kalusteita Annina on hankkinut myös uutena. Niissä viehättävät puhdaslinjaisuus ja koivun käyttö.

Idearikkautta ja itse tehtyä

Seinälle kiinnitetyt String-hyllyt uppoavat kauniisti tummaan taustaan.

– Mustat hyllyt olivat aluksi valkoisilla seinillä, mutta kontrasti oli niin voimakas, että ehdotin seinän maalaamista mustaksi. Ilkka ei innostunut, joten päätin toteuttaa helpon ratkaisun.

Annina osti mittaan sahatut vanerilevyt. Hän maalasi ne mustaksi ja kiinnitti ruuveilla seinään. Näin tummat hyllyt saivat tumman taustan, mutta huoneen yleisilme säilyi vaaleana.

Turhaa tavaraa ei kerry kaappeihin, kun tyyli on pysyvä, klassinen ja aikaa kestävä.

Annina rakastaa lasiesineitä. Useiden suunnittelijana on ollut Nanny Stil tai Kaj Franck. Lasiesineissä Annina kiinnittää huomiota ruskeaan, vihreään, siniseen ja kirkkaaseen väriin.

– Pidän Humppilan lasista, koska sen mallistossa oli paljon ruskeita lasiastioita ja -esineitä.

Lasiesineissäkin edulliset löydöt ilahduttavat. Turhaa tavaraa ei kerry kaappeihin, kun tyyli on pysyvä, klassinen ja aikaa kestävä.

Kasvit luovat tunnelmaa

Annina tekee työkseen vihersisustusta. Siksi viherkasvit ovat tärkeä osa sisustusta myös kotona.

Asetelmissa Annina käyttää leikkokukkien sijaan oksia, kasveja ja muita materiaaleja luonnosta tai puutarhasta. Keittiön pöytää saattavat koristaa alppiruusun oksat. Kukkamaljakoissa on puutarhasta leikattuja versoja. Viherkasvit tuovat kotiin vehreyttä.

– Suosikkejani ovat araliat ja viikunat. Kun valoa on tarpeeksi, viikunat viihtyvät.

Tärkeää on, että kasvit sopivat sisustukseen ja tuovat siihen toivotun tunnelman. Kasvin pitää olla sopivan kokoinen. Annina suosii kookkaita kasveja. Jos kasvi kasvaa suhteettoman suureksi, Annina saattaa hankkia tilalle pienemmän ja viedä suureksi kasvaneen kasvin esimerkiksi työtilaan. Liian suuren kasvin voi myös muotoilla sopivamman kokoiseksi tai antaa eteenpäin uuteen kotiin.

Liian suuren kasvin voi muotoilla sopivamman kokoiseksi.

– Moni muodostaa kasviin henkilökohtaisen tunnesiteen, mutta minä en koe niitä elinikäisiksi kumppaneiksi. Kasvit ovat minulle ennemminkin stailausta, asetelmien tekoa ja kodin vihreyttämistä varten.

Koko jutun kaikkine kuvineen voit lukea ET-lehdestä 20/23. Tilaajana pääset lukemaan lehden myös täällä. Jos et ole vielä tilaaja, tee tilaus tästä tai tutustu digilehdet.fi-palveluun.