Hogeweyn dementiakylässä ovet ovat auki. Juhlapäivinä järjestetään ulkoilmatilaisuuksia.
Hogeweyn dementiakylässä ovet ovat auki. Juhlapäivinä järjestetään ulkoilmatilaisuuksia.

Mitäpä jos sairastuisit muistisairauteen, mutta voisit silti liikkua kuten haluat? Käydä kaupassa, teatterissa ja päättää, milloin haluat nukkua? Kaikki tämä on totta Hogewayn dementiakylässä Hollannissa.

Vielä 1990-luvun alussa Hogeweyn asumisyksikkö Weespin kaupungissa oli tavallinen ikääntyneiden asumisyksikkö.

– Vaikka kaikki oli niin kuin pitikin, jokin puuttui. Se jokin oli koti, sanoo Yvonne van Amerongen-Heijer, Hogeweyn asumisyksikön johtaja ja sielu.

Henkilökunta sai ideoida uudenlaisen asumismallin, joka perustuisi kodinomaisuuteen ja elämäntavan valintaan.

Ylimääräistä rahaa ei kuitenkaan ollut, vaan käytettävissä oli saman verran kuin muissakin kunnallisissa asumisyksiköissä, noin 5 000 euroa henkeä kohden kuussa.

– Suunnittelimme sydämellä. Halusimme kodin, jossa dementiaa sairastavat voisivat elää itsenäisesti ja turvallisesti. Emme voi parantaa sairautta, mutta voimme tarjota ikääntyvälle ympäristön, jossa hän voi liikkua vapaasti ja osallistua.

Tavallisesti asumisyksikön ylläpitäminen on melkoinen logistinen järjestelmä jo pelkän ruokahuollon vuoksi. 

– Meillä asukkaat ja hoitajat käyvät yhdessä kylän omassa ruokakaupassa. Kauppamatkalle pukeudutaan sään mukaan. Ulkona voi haistaa luonnon tuoksuja, van Amerongen-Heijer kuvailee.

Asunnot rajaavat kylän siten, ettei alueen ulkopuolelle pääse harhailemaan. Missään ei näy aitoja, lukkoja eikä kieltotauluja. Kesällä puutarha kukoistaa monissa väreissä, Hollannissa kun ollaan.

Samantapaisten kylien toiminta on nyt alkamassa Norjassa ja Kanadassa. Yhdysvalloissa Dallas suunnittelee omaansa.

Elämäntapa ja osallisuus

Kunnallisia palveluja tuottavalla Vivium-konsernilla on paljon hoivayksikköjä eri puolilla maata, mutta ei toista Hogeweyn veroista. Hogeweyssa asuu noin 150 ikääntyvää, joilla kaikilla on dementia. Yksikköön tullaan kuten mihin tahansa kunnalliseen hoivayksikköön, tosin jonotusaika on yli puoli vuotta.

Hogeweyssa asuminen perustuu paitsi kodinomaisuuteen myös elämäntapavalintoihin. Uusi asukas täyttää yhdessä lähiomaistensa kanssa lomakkeen, jossa kysytään tarkoin, millaista elämä on ollut ennen omassa kodissa. Maalla vai kaupungissa? Omakotitalossa vai kerrostalossa? Millaisesta musiikista pitää? Mitä työtä on tehnyt?

"Haluamme, että meillä asuva voi tuntea olonsa kotoisaksi."

– Elämäntapa vaikuttaa meihin paljon, enemmän kuin uskommekaan. Sama ikä, ammatti, tulotaso ja asuinmaa eivät tarkoita, että ihmisillä olisi samantyylinen tapa elää, Amerongen-Heijer sanoo. 

– Haluamme, että meillä asuva voi tuntea olonsa kotoisaksi. Asumisyksikössämme on 23 kotia, joiden sisustus ja toiminta poikkeavat juuri elämäntapamäärittelyjen vuoksi.

Hogeweyn asukkaat on jaettu seitsemän asukkaan koteihin elämäntapojen mukaan. Tyylejä on joka lähtöön: kodinhoitamiseen keskittynyt, kulttuurillinen, yläluokkainen, kaupunkimainen, työläistyyli, kristillinen ja indonesialainen.

– Meidän pitää elää ajassa. Pian meillä voi olla kahdeksaskin elämänmuoto, hieman buddhalaistyyppinen, kehoni on sieluni -koti. Mutta olipa kodin elämäntapa mikä tahansa, elämme täällä menneisyydessä. Elvis on vielä talossa, Beatles vasta tulossa, Amerongen-Heijer sanoo.

Ovikello ja kynnysmatto

Kodeissa ei ole käsidesiä, kulkukoodeja eikä sinisiä muovitossuja. Ovenpielessä on ovikello, ja sisäpuolella jalat pyyhitään kynnysmattoon.

"Työläistyylisessä" kodissa asuu kuusi miestä ja yksi nainen. Jokaisella on oma huoneensa, ja keittiö, olohuone ja saniteettitilat ovat yhteiset. Pöydällä on sanomalehtiä. Yksi asukkaista viheltelee ja naksuttaa kieltään televisiota katsellessaan. Se tuntuu ärsyttävän muita. Joku torkkuu pyörätuolissaan. Kaikilla on puhtaat ja siistit vaatteet.

– Sopeudumme täällä toisiimme. Jokainen voi herätä silloin kun haluaa ja pukeutua niin kuin haluaa. Autamme aamutoimissa ja valmistamme yhdessä aamiaista. Sitten sovimme päivän ohjelmasta ja ruuanlaitosta, kertoo hoitaja Magnolia.

"On tärkeää, että äänet, hajut ja tunnelma muistuttavat kotia."

Ruoka ostetaan alueen kaupasta ja maksetaan yksikön rahalla. Suuri osa asukkaista ei ymmärrä rahan arvoa, mutta kaupassa osataan ottaa tämä huomioon.

Kohta liedellä alkaa porista. Istumme pöydän ääreen yhdessä. Ruoka tarjoillaan kodin tarjoiluastioista, ei kärryiltä eikä suurkeittiöstä. Ruokailun jälkeen tiskataan, ja ne, jotka haluavat, voivat auttaa.

– On tärkeää, että äänet, hajut ja tunnelma muistuttavat kotia, sillä dementikolle monet asiat ovat hämmentäviä, Magnolia kertoo.

Yöaikaan kodeissa ei ole hoitajia. Huoneet on varustettu akustisella valvontajärjestelmällä. Jos joku lähtee yöllä liikkeelle, se kuullaan Hogeweyn keskuksessa. Asukkaat voivat yöllä vaikka katsella televisiota tai halutessaan valvoa ja pitää seuraavana päivänä pyjamapäivän. Lääkäri käy talossa tarpeen mukaan ja näkee asukkaiden terveystiedot tietokoneelta, jollainen on joka kodissa.

Kerhoja ja retkiä

Hogeweyn dementiakylän erottaa ulkomaailmasta lasinen, lukittu liukuovi. Muut ovet ovat auki.

Kylä on rakennettu kerrostalolähiön tuntumaan 15 000 neliömetrin alueelle. Pienoiskaupungin keskellä on torintapainen ja suihkulähde. Aurinkoisella ilmalla monet haluavat ulkoilla, ja torin kulmalta voi poiketa sisään ravintolaan, kahvilaan tai baariin. Samoja palveluja käyttävät myös tavalliset weespiläiset. Hogeweyn teatterissa järjestetään näytöksiä ja konsertteja, mutta teatteri on tunnettu myös konferenssi- ja seminaaripaikkana.

Kävelykaduilla liikutaan rollaattoreilla. Asukkaat saavat tupakoida ulkona. Kadun varrella on fysioterapialiike ja kampaamo. Vierekkäin istuttavalla tandem-pyörällä voi polkea, jos löytää siihen kaverin.

Yömyssyksi voi saada kuumaa maitoa tai vaikka pikarillisen jotain väkevämpää.

Hyvinvointitoimisto koordinoi kylän 23 kerhon toimintaa, retkiä ja kylän yhteisiä tapahtumia. Joulua ja kuningattaren syntymäpäivää juhlitaan yhdessä, kuten missä tahansa pikkukylässä. Viherpeukalot voivat osallistua kukkien istuttamiseen ja puutarhanhoitoon. Kerrostaloon tottuneille on asuntoja toisessa kerroksessa.

Asukkaat eivät juurikaan tarvitse unilääkkeitä, sillä aktiivisen päivän aikana keho väsyy. Yömyssyksi voi saada lasillisen kuumaa maitoa, jollekin käy kahvi ja toiselle taas pikarillinen jotain väkevämpää.

Parhaillaan on meneillään askartelukurssi ryhmätilassa, joka näyttää ison kodin keittiöltä. Ei ole päiväsalia, ei erillistä askarteluhuonetta. Jokaisella on edessään kahvikuppi ja jotakin makeaa.

Remyksi esittäytyvä rouva on yksi kylän 150 vapaaehtoisesta.

– Tulen tänne auttamaan muutaman kerran kuukaudessa. Mieheni sairastelee, enkä halua olla yksin kotona, Remy kertoo.

"Luulen, että moni pitää minua palvelijanaan."

Kristallikruunujen alla

"Ylemmän luokan" kodissa asuu kuusi naista ja yksi mies. Kristallikruunujen alla soi swing-musiikki. Nuori hoitaja Anne de Haas laskostaa pyykkiä kodin pöydällä. 

– Rouvat ovat tottuneet siihen, että joku muu tekee taloustyöt heidän puolestaan. Luulen, että moni pitää minua palvelijanaan. Se sopii minulle mainiosti, hän naurahtaa. 

De Haas kertoo, että tämän kodin asukkaat eivät ole ahkeria ulkoilijoita. Rouva Sierksma on työskennellyt sairaalassa ylihoitajana ja rouva Hennyllä puolestaan on ollut muotiliike. Hänen hiuksensa on kammattu kauniisti kiharoille.

Keittiö on rakennettu sermin taakse, koska kodin asukkaat ovat tottuneet siihen, että ruuanlaittotila on erillinen. 

Käymme vielä "kulttuurikodissa". Ovikellon soittoon vastaa eläkkeellä oleva arkkitehti, 77-vuotias Frans Van der Ven. Taustalla soi Bizet’n Carmen

Hurmaavalla der Venillä pitkä niskatukka ja muodikkaat nahkaiset varsilenkkarit. Vieraiden saavuttua hän puhkeaa lauluun. Huoneen seinillä ja kirjahyllyssä on modernia taidetta. Kirjojen selkämyksistä löytyvät muun muassa nimet Hannah Arendt ja Jean Paul Sartre

Yvonne von Amerongen-Heijer kulkee maailmalla kertomassa kodinomaisesta, elämäntapaan perustuvasta dementikkojen asumismuodosta. 

– Emme anna ikääntyneille vain hoitoa, vaan haluamme tarjota heille ensisijaisesti kodin, Amerongen-Heijer sanoo hellästi.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 16/2015.

Mahdollista myös Suomessa?

Suomessa vanhusten asumista ajatellaan sitkeästi hoitamisen näkökulmasta.

– Hoitokäytäntöjen rutiinit muuttuvat hitaasti, sanoo Kirsi Kiviniemi, Turun kaupungin vanhusten asumispalvelujen johtaja.

– Suomessa vanhustenhuollossa ei ole valmiina Hollannin mallin edellyttämiä tiloja, emmekä käytä niin paljon vapaaehtoisia auttajia. Suomen lainsäädäntö on todennäköisesti tiukempi kuin Hollannin. Meillä esimerkiksi jo voileipien koostaminen edellyttää hygieniapassia, ja henkilökunnan tulee mitata pintojen bakteeripitoisuuksia säännöllisesti.

Hogeweykin malli on kuitenkin herättänyt mielenkiintoa Suomessakin. Ikäihmisen hoitoon halutaan enemmän yksilöllisyyttä. Moni asukas olisi mielissään, jos voisi esimerkiksi pistäytyä vieraidensa kanssa kahvilassa, mutta kustannussyistä iltaisin ja viikonloppuisin auki olevat kahvilat on karsittu pois monista asumisyksiköistä. 

– Itse toivoisin, että tällaiset pienet ilot voitaisiin tarjota, Kiviniemi sanoo.

Turun asumisyksiköissä pieniä muutoksia on tehtykin. Koska ruokapalvelujen toteuttajilta ei ole ollut mahdollista tilata iltapalaksi monien asukkaiden toivomaa velliä, sitä on alettu tehdä yksiköissä itse. Itse valmistetusta ruuasta tulee oikean ruuan tuoksu.

Kiviniemi ei usko, että Hollannin malli toteutuu sellaisenaan Suomessa lähivuosina. Asukaslähtöiseen suuntaan edetään pienin askelin. Helsingissä Koskelan sairaalan rakennuksia korjataan yksilöllisempää asumista tukevimmiksi, samoin Turun Kurjenmäen yksikön rakenteita. Kylämäinen asuminen ja palvelujen läheisyys yhdistyvät Outokummussa, jonne valmistui joulukuussa 2015 niin sanotun Virkkulan seniorikylän konseptimallin mukaisia asuntoja.

Vierailija

Muistisairaat saavat asua vapaasti hollantilaisessa dementiakylässä

Juttu kuulosti siltä, että siellä asuisi vain sellaisia muistisairaita joilla on vielä paljon toimintakykyä jäljellä. Kun sairaus etenee niin ei siinä auta yhteiset kauppareissut. Oikeasti muistisairas voi mennä pissalle hyllyn viereen tai alkaa syödä muroja pakkauksesta tai raakaa lihaa ja pahimassa tapauksessa tukehtua syömäänsä. Muistisairaalle tärkeää on rutiinit ja samat läsnäolevat ihmiset jotka osaavat 'lukea' häntä. Tarpeeksi suuri hekilökunta. Aika, turvallisuus.
Lue kommentti