Kuvat
Päivi Ristell
viljakkala  Hanhijoen tilan päärakennus on valmistunut 1920-luvulla. Se on Marjatalle kakkos-asunto ja työtila.
viljakkala Hanhijoen tilan päärakennus on valmistunut 1920-luvulla. Se on Marjatalle kakkos-asunto ja työtila.

Marjatta Hanhijoki, 74, asuu Helsingissä, mutta välillä hänen on pakko päästä suvun juurille.

Kuvataiteilija Marjatta Hanhijoki asuu Helsingissä taiteilijakoti Lallukassa. Hän sanoo kuitenkin olevansa ihminen, joka tarvitsee maisemanvaihdoksia ja irtiottoja.

– Minulle ei saa kasaantua liikaa arkihuolta, sillä silloin en näe mitään ja työ ei suju.

Jos Lallukassa työrauha tai -into on uhattuna, Marjatan vakiokonsti on vaihtaa maisemaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Työinto paranee, kun vaihtaa maisemaa.

Hän hyppää pakettiautonsa rattiin ja suuntaa kohti toista kotiaan Viljakkalan Komiin Ylöjärvelle. Siellä on kaikki valmiina ja lumityöt tehtynä, joten lähtö voi olla nopea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Marjatan talven helpotuspaikka ja yksi tärkeä työtila on satavuotias perintötalo Ylö-järvellä Hämeessä.

– Uudessa paikassa minulla on taas tunne, että aloitan jotain uutta puhtaalta pöydältä.

Suvun mailla

Piha on maaliskuussa iljanteinen. Kun loskalumet putosivat navetan katolta ja jäätyivät, hiekoitussorat jäivät jäätyneen lumivallin taakse navettaan.

Silti Marjatta on taas täällä ”talven helpotuspaikassaan” pohjoisella Pirkanmaalla. Hän tulee tänne aina muutaman viikon välein.

Talven helpotuspaikka Hanhijoen tila on ollut Marjatalle aina. Nelihenkinen lapsuudenperhe teki Helsingistä lomareissuja isän lapsuudenkotiin. Matka oli vaiherikas: ensin taksilla Helsingin rautatieasemalle, junalla Tampereelle ja bussilla Komin kylille.

Bussipysäkillä odotti rekikyyti.

Paras vaihe matkaa oli viimeinen etappi bussipysäkiltä Hanhijokeen.

– Setäni Nikolai oli meitä vastassa hevosella. Talvelle pääsimme rekeen vällyjen alle ja perillä odotti Hilma-mummon yksinkertainen ja ihana kotiruoka kuten lihapullat.

Nykyään matka on proosallisempi. Marjatta hyppää pakuunsa ja poikkeaa Hämeenlinnassa marketissa ostamassa ruoka-aineet, joista hän kokkaa mummonsa malliin yksinkertaisia kasvis- ja kalaruokia.

– Ostan ruokaa sen verran, ettei minun tarvitse poistua Hanhijoesta viikkoon.

Kuin Nooan arkista

Hanhijoen satavuotias pirtti on tallentunut moniin Marjatan töihin. Se on loputon aiheiden lähde, sillä pirttiä ei ole pilattu liialla konmarittamisella eli tavaroiden karsimisella.

Marjatan grafiikan työpaja sijaitsee nykyään Hanhijoen pirtissä.

Hanhijoki jäi Hilman, Helmin ja Nikolain kuoltua kolmisenkymmentä vuotta sitten Marjatan isälle. Siitä tuli vanhempien Olavi ja Hilkka Hanhijoen kakkosasunto.

Pellot siirtyivät vuokraviljelijälle ja taloon ilmestyivät mukavuudet kuten suihku ja sisävessa.

Samalla maisema alkoi muuttua yksipuolisemmaksi, kun laiduntaminen lakkasi ja luonnonniityt sekä kedot pusikoituivat. Marjatta muistaa vielä, millaista Hanhijoella oli, kun hän haki lapsena lehmiä laitumelta.

– Luonnon monimuotoisuus oli kuin Nooan arkista vedetty.

Luonto oli kuin Nooan arkista vedetty.

Yksi keskeinen osa paikan kauneudesta on kuitenkin tallella, maaston kumpuilevuus.

– Poikani appiukko sanoi täällä käydessään, että maisemahan on kuin Toscanassa.

Hanhijoen ja Italian välillä on toinenkin yhteys. Yksi Marjatan tärkeimmistä malleista täällä Hanhijoessa oli hiljattain 99-vuotiaana kuollut Vuokko Kulmala.

– Hänen muotokuvansa on juuri esillä Leonardo Sciascia amateur déstampes -kiertonäyttelyssä Italiassa.

Marjatta nauttii Hanhijoen ajattomasta tunnelmasta.

Kun Marjatta muutti Helsingissä Lallukkaan, siirtyivät Marjatan grafiikan prässi, vedostusaltaat, paperivarastot, lämpölevyt, värikivet, laatat ja laatikostot Helsingistä Hanhijokeen. Tänne ne mahtuvat.

Talo täynnä muistoja

Marjatta nauttii Hanhijoen rauhasta. Naapureita ei ole kuuloetäisyydellä. Ulko-oven voi avata herätessään ja sulkea illalla. Kuoma-saappaissa pärjää kelissä kuin kelissä.

Kun Marjatan koira vielä eli, hänellekin Hanhijoki edusti vapautta.

– Hetta oli aivan täpinöissään, kun käännyimme Hanhijärventielle. Se tiesi, että kohta ollaan perillä. Minunkin on jotenkin absoluuttisen helppo olla täällä verrattuna Helsinkiin.

Minun on helppo olla täällä verrattuna Helsinkiin.

Hanhijoen talon päissä on suuret huoneet ja keskellä keittiö ja kamari, johon on tehty peseytymistilat ja sisävessa. Suuri osa esineistä on perittyjä ja vanhoilla paikoillaan.

Esimerkiksi sänkyjä on pirtissä neljä: Hilmalle, Helmille, Nikolaille ja yksi vierassänky, jossa Marjatta nukkui lapsena Erja-sisarensa kanssa.

Ne kaikki ovat Marjatalle vähän lyhyitä, mutta sitäkin rakkaampia. Hän nukkuu yhdessä yön, toisessa päiväunet ja kolmannessa voikin katsella televisiota.

– Sidettäni Hanhijokeen vahvistaa se, että lähistöllä asuu hyvä ystäväni ja mallini kuvataiteilija Mirja Airas, Marjatta kertoo.

– Mä olen jumissa näiden esineiden kanssa! Olen todella lahjakas täyttämään tyhjän tilan.

Marjatta on omistanut Hanhijoen nyt kymmenisen vuotta. Siinä ajassa hän on tehnyt kattoremontin, kunnostanut vintin ja liittynyt kunnan veteen. Toisinaan hän suunnittelee taloon myös ateljeelaajennusta.

– Se ajatus törmää ajan- ja etenkin rahanpuutteeseen.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 19/2022. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et ole vielä tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla