Jussi Raittinen ja Carita-vaimo luopuivat rakkaasta mökistään: "Tämä talo oli suuri unelmamme"

Näillä rantakivillä Jussi Raittinen istui, kun hän kirjoitti yhden tunnetuimmista rokkikäännöksistään: Kesäduunibluesin. Oli vuoden 1973 helluntai ja Jussi oli 29-vuotias.

Tänne Lohjanjärven Maimianniemeen, perheen mökille, Jussi toi myös abiturientti Carita Kumlinin heidän kolmansilla treffeillään.

Mökille tultiin jo kolmansilla treffeillä.

Saman Caritan kanssa hän istuu nyt tuvan pöydän ääressä ja miettii yhteisiä Lohjan-muistoja. Ne nostaa pintaan tänä kesänä tehty päätös. Mökki, jossa Jussi on viettänyt kaikki kesät lapsesta lähtien, menee myyntiin.

Mökin siivoaminen palauttaa mieleen muistoja.

On kesämökkibluesin aika.

– Tämä pala tulee varmaan vielä kovemmaksi, mutta kyllä minä olen nyt aika valmis lähtemään, Carita, 74, sanoo.

Jussi, 78, miettii hetken.

– Kyllä mäkin oon.

Rock, ranta ja rakkaus

Varhaisissa mökkimuistoissa ei ole vielä Caritaa. On isosisko Iris, pikkuveli Eero, äiti Rakel ja Rakelin ystävät. On kodinhoitajat sekä isä Paavo Raittinen, joka on Suomen Pankin setelipainon johtaja.

Paavo oli ostanut niemen sota-aikana ja rakennuttanut sinne vuonna 1942 hirsisen rantasaunan.

Jussin syntymäaika viittaa onnistuneeseen mökkireissuun.

Muitakin mullistuksia tapahtui Paavolle samana vuonna. Lähes parikymmentä vuotta leskimiehenä viihtynyt Paavo rakastui itseään 24 vuotta nuorempaan baarimestariin Rakel Jotuniin.

Häämatka joulukuussa tehtiin Maimianniemen upouuteen saunatupaan. Jussin syntymäaika 15. syyskuuta 1943 viittaa onnistuneeseen mökkireissuun.

Tämän rakennuksen piti siirtyä Saksaan, mutta siitä tulikin Jussin isälle ylähuvila.

Jussin ensimmäinen kesä mökillä oli sotakesä 1944. Jussi ei tuota kesää muista, mutta jo 1940-luvun loppupuolelta asti kesät ovat mielessä.

Mökkiviikkojen kohokohta oli lauantai, kun isä saapui virka-autonsa kyydissä viikonlopun viettoon ja toi Lohjalta tuliaisina hiilihappojäihin pakatut jäätelöt.

– Ne syötiin tervetuliaiskahvien yhteydessä, ja saimme veljeni Eeron eli Epun kanssa heittää hiilihappojäät järveen porisemaan.

Mökkinaapuri esitteli Raittisen veljeksille rockin.

Sodasta selvinnyt kansa rakensi tuohon aikaan ahkerasti uutta. Myös vastarannan Maikkalan kylään nousi mökkejä.

Erityisen tärkeä mökkinaapuri oli arkkitehti Matti Lampénin poika Pekka. Hänellä oli kunnia esitellä Raittisen veljeksille kesällä 1956 jotain uusinta uutta.

Pekka veivasi gramofoniin kierroksia ja laski neulan savikiekolle. Mökissä alkoi kaikua Bill Haleyn Rock Around The Clock. Tämä hetki on dokumentoitu Jussin Muskalle kääntämän Krokotiilirockin alkuun: ”Muistan vielä vuonna viiskytkuus, tuli rokki siit on ikuisuus.”

– Se oli menoa, Jussi sanoo.

Kun ensikohtaamisesta uuden musiikkityylin kanssa oli kulunut kahdeksan vuotta, Raittisten Boys-yhtye oli jo suomalaisen nuorisomusiikin kärkeä.

Alkunsa yhtye oli saanut tietenkin mökillä.

– Eero oli viettämässä täällä pääsiäislomaa Harry ”Hara” Sjöbergin kanssa vuonna 1964. He päättivät perustaa bändin, josta tuli sitten meidän yhteinen Boys-yhtyeemme.

Juhlat hiipuvat

Isännöinti, emännöinti ja juhliminen. Niistä Jussi ja Carita tykkäävät. Rakkaus Maimianniemeen liittyy tietysti itse paikkaan ja Lohjan järviseutuun, mutta erityisen vahvasti mökkinaapureihin ja vieraisiin. He ovat olleet tärkeä osa kesänviettoa.

Maimiaan ovat tulleet Hurriganesin Cisse Häkkinen ja Albert Järvinen rapujuhliin, Tasavallan presidentti -yhtyeen englantilaisvieraat saunomaan, Caritan työkaverit vetäytymään, perheystävät kesäreissuillaan, lapset kavereineen – ja Topi Sorsakoski kävellen, kun taksirahat loppuivat kesken matkan.

Vuosien mittaan mökille on kertynyt paljon ja kaikenlaista.

Saunarannassa on kastettu Raittisten esikoispoika Pekka elokuussa 1973, ja hänen häitään tanssittiin samalla niemellä 33 vuotta myöhemmin.

Viime vuosina mökkielämä on huolestuttavasti hiljentynyt. Vieraita ei käy entiseen malliin, sillä osa ystävistä on sairastunut tai kuollut. Myös mökkinaapurit ovat vaihtuneet.

Topi Sorsakoski käveli mökille, kun taksirahat loppuivat kesken matkan.

– Viimeinen niitti on ollut korona. Nyt tuntuu turhan usein siltä, että täällä me vaan istumme kaksi vanhaa varista. Minä yritän vielä huhkia kaikenlaista, mutta Jussi ei enää jaksa, Carita sanoo.

Hän on yhä useammin kysynyt itseltään, onko tässä järkeä.

Kesämökillä riittää tekemistä kahdelle keski-ikäisellekin, saati ikääntyneelle.

– Jussi yrittää sanoa, että älä koko ajan tee ja istu nyt vaan. Mutta kesämökki ei ole paikka, jossa voi vain istua, Carita sanoo.

– Yritän tyynnytellä huonoa omaatuntoani sillä, että kehotan Caritaakin ottamaan rennommin, Jussi sanoo.

Kesämökissä riittää tekemistä liiaksikin.

Vaivannäkö mökillä oli niin pitkään mukavaa, kun siitä sai palkkioksi juhlia, tapaamisia ja yllätyksiä. Niitä Maimianniemi ei tarjoa entiseen malliin.

– Täällä on niin paljon hauskoja ja ihania muistoja, että en haluaisi pilata niitä sillä, että tämä alkaa tuntua pelkältä työleiriltä ja rahareiältä, Carita sanoo.

Vielä viimeinen kesä

– Tein 25 vuotta töitä vanhusten parissa ja opin sen, että kannattaa tehdä suuret päätökset ajoissa, ettei jonkun toisen tarvitse tehdä niitä meidän puolestamme, Carita sanoo.

Päätös oli, että vuoden 2021 kesä on viimeinen paikassa, josta oli tullut Jussi ja Caritan sielunmaisema. He eivät uskaltaneet arvailla, miltä se tuntuisi.

Kun päätöksen tekee, sen kanssa pitää opetella elämään.

Alkukesän 2021 Maimianniemi helli Raittisia helteillä. Juhannusjuhlaan kokoontui koko perhe lapsenlapsia myöten. Myös he saivat jättää mökille jäähyväiset lomallaan.

Heinäkuussa Eero tuli kylään. Jussin ja Eeron perheet olivat omistaneet mökin alun perin yhdessä. Eero oli myynyt oman osuutensa kesäpaikasta jo vuonna 1990. Silloin mökkiniemeen oli tullut yksi uusi, perheen ulkopuolinen omistaja, joka sai vanhan ylähuvilan.

Nyt Jussi ja Carita kertoivat omasta päätöksestään Eerolle ja hänen puolisolleen Tiskille.

– Kun saunoimme yhdessä, Tiski sanoi, että hän ymmärtää minua oikein hyvin, Carita sanoo.

Tämä talo oli meidän unelmamme.

Caritalla ja Jussilla oli aikanaan ajatuksena rakentaa omalle mökkitontille omakotitalo, mutta 1990-luvun lama lykkäsi haaveen toteutumista.

Vihdoin vuonna 2003 he aloittivat rakennustyöt. Mutta uuden omakotitalon sijaan he päätyivät talvilämpimän huvilaan. Siitä he ehtivät nauttia 18 vuotta.

– Muistan, kun Jussi tuli tuosta uuden huvilan ovesta sisään ensi kertaa. Hän sanoi, että kyllä mä olen nyt onnellinen. Tämä talo oli meidän suuri unelmamme.

Raittisten mökki meni myyntiin sinä päivänä, kun Heimo Hatakka haastatteli heidät. Reilu viikko myöhemmin mökki oli myyty.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 20/2021.