"Odotin ensimäistä työpäivääni pienoisen jännityksen vallassa. Lähes kaikki työkaverit olivat jo eläkeikäisiä ja heidän paras työkuntonsa oli huvennut."

Jätkän mieli paloi joka kevät ponttuulle. Siihen aikaan ei puhuttu metsureista, vaan kaikki tukkitöitä tekevät olivat jätkiä, ja tukkijätkän status oli korkealla.

Sain kesätyöpaikan vuonna 1957 Ukkola Oy:n tukkilajittelulle Rukavedelle. Se sijaitsi sahan läheisyydessä noin kilometrin päässä rannasta.

Ponttuu oli tiiviisti yhteen liitetyistä jykevistä hongista muodostettu kelluva lautta. Sen päälle oli rakennettu päreillä vuorattu ja katettu koppi tauko- ja ruokatuvaksi. Ponttuu oli kiinnitetty pohjaan juntatuista tukeista muodostettuun ”ukkoon”, jonka ympäri sitä reivattiin tuulen suunnan mukaisesti. Tuuli oli välttämätön apu tukkien uittamista lajittelun läpi.

Työt aloitettiin tasan seitsemältä. Minut määrättiin koltsittajaksi eli minun piti mennä keluveneellä tuulen yläpuolella olevan sekasuman sisään ja varmistaa, että tukit soljuvat tasaisena virtana lajitteluun. Se meinasi tyssätä heti alkuunsa. Raskas keluvene oli vaikea saada kireiksi vedettyjen puomien yli. Ukot heittivät jo herjaa, että minkälainen savottalainen tänne nyt oikein on tullut, kun se ei saa edes venettä puomin yli. Kimpaantuneena soudin veneen täydellä vauhdilla kohti puomia ja pääsin kuin pääsinkin yli. Sitten vain suman sekaan ja koltsittamaan.

Keluveneeni oli kookas soutuvene. Se oli varustettu keskimmäisten hankaimien paikalle asennetulla vääntötapeilla pyöritettävällä kelulla, jonka ympärillä oleva sinkki kulki perässä olevaan ohjainhaarukan läpi. Sinkin pää oli kiinnitetty ykköslankkuun.

Välillä tukit ruuhkautuivat ja juuttuivat paikoilleen sekasumassa. Ne piti auttaa liikkeelle soluttautumalla veneellä ruuhkan keskelle ja keluta se sinkin avulla auki. Alkuun se tuntui hankalalta, mutta työ tekijäänsä neuvoi. Opin hyvin pian näkemään, mihin ruuhka oli kasaantumassa ja pystyin laukaisemaan sen jo ennakolta.

Rapakaljavastuussa

Varsinainen lajittelu tapahtui ponttuuseen liitetyillä kolmella sillalla. Tukit uitettiin siltojen ali, mitattiin ja lajiteltiin paksuuden mukaan alapuolella oleviin pusseihin. Vireä tuuli oli hyvä apulainen, mutta täysin tyyni ilma oli töiden kannalta pahin. Ukkojen mukaan silloin tuuli pystyyn, eikä lajittelusta tullut mitään. Tukit sumppuuntuivat alapussien kurkulle ja työt seisoivat. Silloin tehtiin puomien huoltotöitä, siirreltiin tukkilauttoja sopiviin paikkoihin ja hoidettiin muitakin korjaustöitä.

Minun ei tarvinnut osallistua noihin töihin, ja silloin jäi aikaa uimiseen ja vähän auringonottoonkin. Opettelin kesän aikana tukkijätkän perustaidon eli sestomisen. Se tarkoitti yhdellä tukilla seisten seilaamista hakavartta apuna käyttäen. Minulla oli opettajana oikea tukkilaiskisojen mestarismies.

”Koltsita! Koltsita poika!” oli huuto, jonka kuulin lukemattomia kertoja kesän aikana. Se tarkoitti, että jatkuva tukkivirta lajitteluun oli katkeamassa. Lajittelu oli urakkahommaa, eikä siinä ollut varaa luoviin taukoihin.

Minulle annettiin kunniatehtäväksi huolehtia siitä, että ponttuulla oli aina ykkösolutta eli rapakaljaa. Hellepäivinä sitä kului paljon, ja jouduin päivittäin hakemaan kylän kaupasta täydennystä. Jokainen maksoi juomansa yhteiseen kassaan, eikä kertaakaan esiintynyt vaillinkia.

Huutomies tunnettiin kylillä asti

Jokainen mies ponttuulla oli oma persoonansa. Kahvi- ja ruokatauoilla huuli lensi hervottomasti ja kuulin monenlaisia tarinoita menneiltä savotoilta.

Parhaiten mieleeni on jäänyt kakkoslankun huutomies. Hän oli hyvä suustaan ja huusi tukit ylösottajalle. Samalla hän opasti kolmoslankun miehiä tunnistamaan tukkien paksuudet. Se auttoi niiden sortteeraamisessa oikeisiin pusseihin.

Se mies olisi päihittänyt suunsoitossa nykyiset jääkiekkoselostajat mennen tullen. Hänen käyttämänsä vahvasti seksuaaliset ja joskus rivotkin ilmaisut eivät tosin olisi sopineet lasten korville, ja nuori ylösottajatyttö punasteli alkuun niitä kuunnellessaan. Huutomies oli savotan hengen kohottaja ja huumorin ylläpitäjä. Hänen maineensa oli kantautunut kylille asti ja hyvin usein onkimiehiä hakeutui kuuloetäisyydelle.

Pientä jäynää

Kesän aikana työporukka hitsautui hyvin yhteen ja minut hyväksyttiin porukkaan. Leikillistä kiusantekoakin oli, mutta ei sitä silloin miksikään työpaikkakiusaamiseksi osattu luokitella. Jätkät tekivät pientä jäynää toisilleen. Minunkin käskettiin hakea sahan työnjohtajalta lintulenkin avain. Lintulenkki oli paksu kettinki, jolla puomit kiinnitettiin toisiinsa ja lenkissä oli lukituslaite, jonka avainta minun käskettiin hakea.

No, eihän sitä lintulenkin avainta ollut olemassakaan. Sain jo sahalla kuulla pilkalliset naurut, mutta kun soutelin takaisin ponttuulle, ei naurun remakalle meinannut tulla loppua ollenkaan. Lohdutukseksi minulle kerrottiin, että sama kompa tehtiin jokaiselle kesätyöpojalle.

Kun työt loppuivat neljältä, alkoi usein venekuntien välinen kiltasoutu rantaa kohti. Se alkoi yleensä humoristisella nokittelulla, mutta kiihtyi lopulta totiseksi taisteluksi.

Kesätyöpoika

ET-lehden lukijat innostuivat kertomaan, mitkä ovat heidän salaisuutensa nuorekkaaseen ilmeeseen.

  1. Ulkoilen joka päivä.
  2. Nukuin kunnon yöunet.
  3. Puhdistan kasvoni viileällä vedellä.
  4. Käytän luonnonmukaisia, hajusteettomia kasvotuotteita aamuin ja illoin.
  5. Pesen hampaani säännöllisesti ja useaan kertaan joka päivä. Puhdas hymy valloittaa.
  6. Pidän kampaukseni ja hiukseni siistinä.
  7. Vältän alkoholia.
  8. Aloitan päiväni kasvojumpalla.
  9. Käytän aina kesällä ja talvisin kirkkailla hangilla aurinkorasvaa.
  10. En stressaa turhista, sillä liiallinen huolehtiminen vanhentaa.
  11. En käytä liikaa meikkiä.
  12. En tupakoi.
  13. Juon vettä riittävästi.
  14. Vietän aikaani nuorempien ihmisten seurassa.
  15. Pidän huolen hyvästä ryhdistäni niin seisoessani kuin istuessani.
  16. Hymyilen mahdollisemman paljon, sillä hymy luo ihmisestä kauniin ja virkeän kuvan.
  17. En päästä kulmakarvojani rehottamaan.
  18. Harrastan liikuntaa, joka tuntuu hyvältä.
  19. Ennen nukkumaan menoa hieron ja painelen kasvojani sekä taputtelen leukapieliäni.
  20. Käytän kohottavia ja muotoilevia alusasuja. Ne silottavat vartalon ja antavat itsevarmuutta, joka heijastuu yleisilmeiseeni.
  21. Hoidan huuleni: kuorin ja käytän huulirasvaa. Maalaan huuleni joskus piristävällä punalla.
  22. Niin hymyni näkyy paremmin.
  23. Hankin uusia, minulle sopivia vaatteita kirpputoreilta edullisesti. Nuorekas ilme lähtee siististä ja huolitellusta vaatekerrasta.
  24. Sävytän harmaat hiukseni.
  25. Syön nautintoa tuottavaa, terveellistä ruokaa.
  26. Hikoilen riittävästi, sillä se poistaa kuonaa kehosta.
  27. Venyttelen naamalihaksia samalla, kun ajan partaani.
  28. Pidän oman rentoutumishetken päivittäin ja ajattelen mukavia asioita.
  29. Olen ystävällinen kanssaihmisilleni.
  30. Kuorin usein kasvoni itsetekemällä reseptillä. Tämä kuorinta-aine raikastaa ja nuorentaa, lisäksi se on edullinen sekä helppo ja nopea tehdä itse.
    Ainekset:
    2 rkl oliiviöljyä
    2 rkl kookosöljyä
    1 tl sitruunamehua
    1 tl juoksevaa hunajaa
    1 tl keitettyjä kahvinporoja
    Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään. Levitä kasvoille ja hiero pyörivin pehmein liikkein. Huuhdo lopuksi pois haalealla vedellä.
  31. Tyydytän itseäni siihen asti, että saan orgasmin.
  32. Käytän kasvojen lähellä kirkkaita värejä, esimerkiksi huivien avulla se on kätevää.
  33. Olen utelias ja kiinnostunut uusista asioista joka päivä.
  34. Käyn hemmotteluhoidoissa, kuten kosmetologilla, vähintään kerran kuukaudessa.
  35. Harrastan mielenkiintoisia ja nautinnollisia asioita, niin liikuntaa kuin kulttuuria.
  36. Lähden kotoani joka päivä ulos ja tapaan ihmisiä – ainakin kaupassa.
  37. Syön hyviä rasvoja kohtuullisesti muun muassa pähkinöiden ja avokadojen muodossa.
  38. Säilytän lapsen iloisen mielen.
  39. Käytän hyväkuntoisia vaatteita.
  40. Kierrätän kamomillateepussit ja laitan ne väsyneiden silmieni alle.
  41. Nautin parin viikon välein jalkakylvystä: jalkamme liikuttavat ja kannattelevat meitä läpi elämän, joten niistä kannattaa pitää hyvää huolta.
  42. Käytän kookosöljyä sisäisesti ja ulkoisesti.
  43. Suosin mineraalimeikkejä: niitä on turvallista käyttää, sillä ne eivät sisällä: nikkeliä, kromia, keinotekoisia mineraaleja eivätkä parabeeneja. Kaiken lisäksi mineraalimeikit ovat hajusteettomia ja antavat ihon hengittää täysin vapaasti.
  44. Syön paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä.
  45. Harrastan seksiä mahdollisimman usein.
  46. Käyn saunassa joka viikko; ihoni pitää hikoilusta.
  47. Käytän istuvia vaatteita. En pukeudu säkkimäisiin vaatteisiin, vaikka olenkin pyöreä.
  48. Hoen usein Ä-X-Y kasvojumpan tavoin.
  49. Venyttelen jäseniä joka päivä, sillä virkeät lihakset vaikuttavat myös ilmeeseeni. Kotijumppa on miellyttävää ja tekee ihmeitä keholle.
  50. Käytän lierihattua tai muuta kaunista päähinettä, varsinkin kesällä.
  51. Syön tarvittavia lisäravinteita.
  52. Käytän säännöllisesti silmänympärysvoidetta.
  53. Vältän turvottavia ruoka-aineita, kuten sokeria ja vaaleita jauhoja.
  54. Laitan yöksi sopivan kosteusvoiteen.
  55. Otan kuvia kauniista asioista ja katselen usein kännykkäni kuvia.
  56. Seuraan tv-sarjoja ja lehtiä, joissa on iloisia juttuja. Synkät uutiset eivät ainakaan nuorenna.
  57. Käytän nuorekkaita silmälaseja, jotka sopivat tyyliini.
  58. Nauran paljon.
  59. Korostan piirteitäni, joihin olen tyytyväinen, kuten silmäni ja korkeat poskipäät.
  60. Kulutan mahdollisimman paljon luomutuotteita.
  61. Vältän rasvaisia ja sokeria ruokia.
  62. Käytän kotona hierontarullaa ja muita hyvää tekeviä laitteita.
  63. Pidän korkokantakenkiä, ne nuorentavat ja silottavat sääriä.
  64. Nautin lämmöstä ja auringosta – turvallisesti.
  65. Tapaan ystäviäni tarpeeksi usein.
  66. Jos olen pahoittanut mieleni, en pidä sitä sisälläni, vaan puran asian jollekin.
  67. Kokeilen rohkeasi uutuustuotteita. Se tekee tavallisestakin arjesta juhlaa.
  68. Touhuan mahdollisimman paljon lasten kanssa. Heidän seuransa nuorentaa.
  69. Annan vuosien näkyä. En yritä häivyttää itsestään selviä asioita. Olen mahdollisuuksien mukaan oma itseni.
  70. Vietän mahdollisimman paljon aikaa ihanien ihmisten kanssa - ja luen sellaiseksi myös itseni – sekä halaan heitä usein.
Vierailija

Näin näytät varmasti nuorekkaalta – lukijoiden 70 vinkkiä

Vierailija 28.02.2015 klo 17:21 Miltähän nämä nyt nuoret ihmiset näyttävät kun ovat eläkeiässä . Onko töröhuulet (Virossa turvotetut) Hiuspidennykset Rakennekynnet Ympäri tatuoituna Takamus kun jumppapallo Kestovärjätyt silmien ympäryset Liian kireät vaatteet Kymmenesti valkaistut hampaat Silmäluomet leikattu Leukaperät kiristetty Rinnat kohotettu Rasvaimu tehty Botoxia otsassa Tottakai !!!!! Jo nyt on esim. kuningatar Silvia yksi varoittava esimerkki Luojan töiden korjailusta.
Lue kommentti

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.