Vauhdikkaat ja syötävän suloiset eläinhahmot riemastuttavat brittikirjasarjan filmatisoinnissa. Jännitystä kuitenkin riittää – mitä tuumasivat elokuvan nähneet isoisä ja lapsenlapset?
Petteri Kaniini -elokuvan nimikkohenkilö on kujeileva sinitakkinen pupu, joka asuu kaninkolossa sisarustensa kanssa. Petteri ja muut seudun metsäneläimet käyvät tuon tuosta pihistämässä ruokaa äreän herra Vänskän puutarhasta.
Aikuiskatsojaa hirvittää, kun Vänskä jahtaa kaniineja talikon kanssa ja ilmoittaa tekevänsä Petteristä piirakkaa, kuten teki tämän isästäkin. Melko synkkää puhetta lastenelokuvalta. Onneksi naapurissa asuva hyväsydäminen ja eläinrakas Bea (Rose Byrne) pitää eläinten puolta.
Sitten pappa kuolla kupsahtaa ja eläimet päättävät asettua taloksi. Hupaisa talonvaltaus naurattaa niin lapsikatsojia kuin aikuisiakin.
Eläinjoukko ei ehdi kauaa nauttia puutarhan antimista, sillä edesmenneen papan Lontoossa asuva sukulaispoika Tuomas Vänskä (Domhnall Gleeson) perii maalaistalon. Vaihderikas taistelu puutarhan herruudesta ja naapurin Bea-neidon suosiosta alkaa Petteri Kaniinin ja uuden, tiukkapipoisen talonomistajan välillä.
Vauhdikas ja värikäs elokuva on upeasti tehty. Animoidut eläimet ja oikeat ihmiset sopivat niin saumattomasti samaan kuvaan, että Petteri ja kumppanit tuntuvat välillä oikeilta eläimiltä. Huumoria ja nokkelaa sanailuakin riittää, joskaan se ei aivan pienimmille katsojille välttämättä avaudu.
Petteri Kaniini perustuu rakastettuun brittiläisen Beatrix Potterin lastenkirjasarjaan. Ensimmäinen teos, The Tale of Peter Rabbit, ilmestyi jo vuonna 1902. Alkuperäisteoksen mukaisia kauniita piirroksia hyödynnetään myös elokuvassa.
Suomeksi dubatun elokuvan ääninäyttelijöinä ovat muu muassa Antti LJ Pääkkönen, Raili Raitala, Markus Niemi.
Näin arvioivat isoisä ja lapsenlapset
Eläkkeellä oleva Jukka Linkoheimo pääsi lastenlastensa Ellin ja Ainon kanssa katsomaan elokuvaa. Mitä ukki ja tytöt tuumasivat?
Aino, 6 vuotta:
"Mun lemppari oli se punatakkinen tyttöpupu. Me katsottiin äidin kanssa kotona leffan traileri, ja luulin, että se kettu olisi ollut pahis. Mutta se olikin kiltti. Ja vaikka se Tuomas oli aluksi aika ilkeä mies, niin lopussa sekin oli ihan kiva."
Elli, 4 vuotta:
"Oli tosi hassu elokuva. Mun lempparieläin oli siili, se oli hauska. Ei ollut liian jännä elokuva, vaan ihan sopivasti jännitti. Siinä oli kivoja lauluja."
Jukka, 67 vuotta:
"Elokuva oli oikein mukava vauhtipläjäys. Ei voi kuin ihmetellä, miten pitkälle animaatiotekniikka on tullut vuosien varrella. Oikeat ihmiset ja animoidut eläimet näyttelivät sujuvasti keskenään. Tytöt kyselivät kotimatkalla, olivatko elokuvan ihmiset oikeita – ja entäs puput? Aidoilta eläimet näyttivätkin.
Elokuvan vitsit naurattivat sekä minua että tyttöjä. Dialogi oli nokkelaa ja varmasti etenkin ala-asteikäisille lapsille sopivaa. Pieniltä tytöiltä meni muutama vitsi varmasti ohi.
Pidin myös iloisesta musiikista, etenkin suomenkielisistä kappaleista. Ukin suosikkihahmo oli ruokaa ahmiva ja ilahduttavan dandy eli keikarimainen possu.
Hieman kritisoin sitä, että leffassa oli aika paljon räjähtelyä ja vaarallisia tilanteita. Omaan makuuni liikaakin – kanien elämä tuntui olevan yhtä selviytymistä ja talikoiden väistelyä. Perheen pienimpiä puutarhurin puheet kanipiirakasta voivat pelottaa. Mietin, olivatko jotkut kohdat liian jännittäviä tytöille, mutta onneksi he selvisivät hyvin jännistäkin kohdista.
Arvioisin, että elokuva sopii parhaiten noin 7–10 -vuotiaille. Riippuu vanhemmasta ja lapsesta, onko se liian jännittävä alle kouluikäisille. Toki myös lapsenmieliset aikuiset voivat käydä katsomassa leffan ihan keskenään."
Petteri Kaniini ensi-illassa 30.3. Lisää tietoa Finnkinon sivuilla.
