Teitittelyä kaupassa, junassa, kirjastossa. Yhä useampi teitittelee muita, vaikka toivoisi itseään sinuteltavan.

"Oletteko te rouva nyt aivan varma?"

Lause ei ole Downton Abbey -sarjasta, vaan taannoin käymästäni keskustelusta matkapuhelinoperaattorin asiakaspalvelijan kanssa. Minä, keski-ikäinen rouva, sinuttelin, mutta myyjä teititteli sitkeästi takaisin. Siinä sitten istuin, vapaapäivän lököverkkareissani, ja tunnustelin mielessäni arvokkaalta kuulostavaa puhuttelumuotoa. Se tuntui ristiriitaiselta.

Törmään teitittelyyn nykyään yhä useammin. Kaupassa, kirjastossa, lähiliikenteen junassa. Joko minä muutun yhä arvovaltaisemmaksi tai sitten teitittely yleistyy.

Suomessa teititeltiin ahkearasti 1960–70-lukujen vaihteeseen saakka.

Puhuttelua tutkiva yliopistonlehtori Hanna Lappalainen on huomannut saman. Asiakaspalvelussa teititellään hänestä nykyään herkemmin kuin ehkä joitakin vuosia sitten.

– Muodollisempi puhuttelu näyttäisi lisääntyneen erityisesti asiakaspalvelussa 2000-luvun alussa. Toisaalta mediassa taas sinutellaan aiempaa rohkeammin. Asiaohjelmissa alussa saatetaan sanoa haastateltavan titteli ja nimi, mutta sen jälkeen yleensä jo sinutellaan, Lappalainen toteaa.

Sinunkauppojen aika

Mutta mistä teitittelyn yleistyminen meillä Suomessa oikein kertoo? Hanna Lappalainen epäilee, että se saattaa olla eurooppalaisten kielten vaikutusta. Vaikkapa saksassa ja ranskassa ollaan paljon muodollisempia – ja myös teititellään herkemmin kuin suomessa.

Suomen kielessäkin tosin teititeltiin ahkerammin aina 1960-70-lukujen vaihteeseen saakka, jolloin sinunkauppoja alkoi syntyä vauhdilla. Silloin nimittäin suomalaiset vasemmistoradikaalit kaiken muun myllerryksen ohessa pyristelivät irti hierarkisista tavoista ja siirtyivät samalla lähes totaaliseen sinutteluun. Hiljalleen tapa levisi.

Sinuttelu on ollut yleensä kaikissa kielissä ensimmäinen puhuttelumuoto.

– Ruotsalaiset olivat tehneet saman muutamia vuosia aiemmin. Ruotsissa teitittelystä luopuminen liittyi siihen, että koko puhuttelusysteemi koettiin mutkikkaaksi. Saisiko opettajalle olla kahvia -tyyppiset ilmaisut eivät vain enää sopineet yhä sosiaalidemokraattisemmaksi muuttuneeseen yhteiskuntaan.

Ruotsista teitittely hävisi turhautumisen myötä kokonaan, mutta suomeen se kuitenkin jäi, vaikka käyttö vähenikin.

– On vaikeaa sanoa, miksi meillä edelleenkin teititellään. Ehkä sillä on haluttu korostaa vanhempien ihmisten kunnioittamista ja kohteliaisuutta, vaikka puheen epämuodollisuus muuten on lisääntynytkin, Lappalainen pohtii.

Aviomies, tulisitteko nukkumaan

Ei suomen kielessä silti aina ole teititelty, itse asiassa Hanna Lappalaisen mukaan sinuttelu on ollut yleensä kaikissa kielissä ensimmäinen puhuttelumuoto. Yhden selityksen mukaan teitittely olisi syntynyt, kun Rooman valtakunta 200-luvun lopulla jaettiin kahtia, ja molemmat valtakunnat saivat omat keisarit. Kahta keisaria puhuteltaessa oli käytettävä monikkoa, ja näin tapa olisi levinnyt itseä ylempien puhutteluun.

– Meillä sivistyneistö omaksui teitittelyn keskiajalla, ja sieltä se levisi kansan pariin 1700-luvulla.

Innokkaimmat teitittelivät jopa puolisojaan.

Teitittelyn yleisyys on vaihdellut murrealueittain. Länsi-Suomessa se on ollut yleisempää kuin idässä. Innokkaimmat teitittelijät saattoivat puhutella monikon toisessa persoonassa vanhempia perheenjäseniään ja jopa puolisojaan.

– Kun teitittely yleistyi, se menetti hohtoaan kunnioituksen ilmaisijana. Siksi sitä korvattiin usein myös kolmannen persoonan tai arvonimen käytöllä, Lappalainen kertoo.

Arvonimien käyttö koettiin suomen kielessä kuitenkin jo varhain hankalaksi. Suomalaiset alkoivat käydä kiivasta keskustelua niiden puhuttelukäytöstä jo kansallisen heräämisen aikoihin, 1800-luvun lopulla. Sen jälkeen oppikirjoissa kehotettiin enemmin teitittelemään kuin käyttämään kolmatta persoonaa tittelien kera.

Voidaanko jo sinutella?

Suomessa teitittelyn yleisyys on siis vaihdellut aina, eikä meillä ole tarkkoja teitittelysääntöjä. Silti aika ajoin mielipideosastoilla leimahtelee yhä kannanottoja ja huolenilmauksia teitittelyn ja sitä myötä käytöstapojen häviämisestä.

Hanna Lappalainen ei teitittelyä tutkiessaan etsi virheitä. Häntä kiinnostaa vaikkapa se, kuinka ihmiset keskustelutilanteissa siirtyilevät teitittelystä sinä-muotoon tai toisin päin.

– Kiinnostuin nykyteitittelystä, kun aloin tutkia Kelan asiakaspalvelijoiden kielenkäyttöä. Juuri vaihtelu oli kiinnostavaa, mutta joitain tiettyjä säännönmukaisuuksiakin löytyi. Esimerkiksi yli 60-vuotiaita teititeltiin hyvinkin järjestelmällisesti, samoin lähes kaikkia nuoria sinuteltiin.

Teitittelyllä luodaan etäisyyttä. Te-muoto väljentää tukalassa tilanteessa.

Puhutteluun vaikutti iän lisäksi se, kuinka hyvin virkailija ja asiakas tunsivat toisensa. Myös keskustelun sävy vaikutti teitittelyyn.

– Yhdessä keskustelussa asiakas oli hyvin tuttavallinen. Mitä tuttavallisempi hän oli, sitä johdonmukaisemmin virkailija teititteli. Kun taas eräs asiakas oli kiukkuisen oloinen, virkailija siirtyi nopeasti muodollisempaan puhutteluun, Lappalainen kertoo.

Teitittelyllä luodaan siis myös etäisyyttä puhujien väliin. Jos tilanne käy tukalaksi, te-muoto väljentää, vähän samalla lailla kuin passiivimuotoinen, sairaaloissa kuultu Mitenkäs täällä voidaan -kysymys. 

Miten haluatte tulla puhutelluksi?

Entä milloin teitittelyntutkija itse teitittelee?

Hanna Lappalaisella ei ole selkeää nyrkkisääntöä. Hän pyrkii toimimaan tilanteen mukaan.

– Teitittelen ainakin silloin, kun keskustelen ensi kertaa itseäni selkeästi iäkkäämmän ihmisen kanssa.

"Suurin osa teitittelee vanhempia ihmisiä, mutta emme kaipaa sitä itse."

Lappalainen on pistänyt merkille, että myös häntä teititellään yhä useammin kaupan kassalla. Se on hänestä äärettömän mielenkiintoista, vaikkei hän koe käyttäytyvänsä niin, että vaatisi itseään teititeltävän.

Olemme Lappalaisen kanssa suurin piirtein samanikäisiä. Olisiko kiihtyvä teitittely jonkinlainen merkki ikääntymisestämme?

– Tämä on yksi teitittelyn erityisen kiinnostavista puolista. Meistä suurin osa pitää tärkeänä vanhempien ihmisten teitittelyä, mutta emme ehkä niin kaipaa sitä itse, Hanna Lappalainen toteaa.

Onko teitittely ok? Lukijat vastaavat

"Koska olen jo 62-vuotias, tuntuu joskus hyvältä, kun joku nuori teitittelee. En kyllä paheksu sinutteluakaan. Tapa, jolla sanotaan sinä tai te, ratkaisee kaiken."

"Olen 48-vuotias, ja minut on opetettu teitittelemään vanhempia ihmisiä. Työskentelen sairaalassa, ja vanhemmat ihmiset kyllä ilmoittavat usein huvittuneena, että heitä ei tarvitse teititellä. Kyllä se minusta kuulostaa sivistyneeltä asiakaspalvelukieleltä, eli teitittelen edelleen."

"Kuuluu menneeseen aikaan. Olen jo kuusikymppinen, mutta en pidä teitittelystä. Erittäin korkeassa asemassa olevia, esimerkiksi presidenttiä ja kuninkaallisia voi teititellä, ei muita."

"Täysin teennäistä suomen kielessä, vanhanaikaista. Itse aina teitittelin hankalia asiakkaita palvelutilanteessa. Enää en teitittele ketään, ei kuulu olemukseeni."

"Ei teitittely minua häiritse, ei myöskään sinuttelu. Pääasia on, että puhutellaan asiallisesti eikä loukkaavaan sävyyn. Itse olen teititellyt opettajiani, samoin mummojani ja kaikkia vanhempia ja vieraampia ihmisiä. Mummoa puhuteltiin myös kolmannessa persoonassa. Omaa äitiäni en ole teititellyt, vaikka hän teititteli vielä omaa äitiään loppuun asti."

"Ei se nyt haittaakaan, jos teititellään. Sitten harmittaa jos samanikäinen komea mies teitittelee, kun tuntee olevansa ikäloppu. Eikä sen kassaneidinkään tarvitse teititellä, mutta jos minulle tulee joku kirje Valituilta Paloilta ja siinä ei teititellä, niin sitten kyllä harmittaa, kun en ole koskaan heitä tavannut että olisi sinunkauppoja tehty. Sellainen liian läheinen myyntikirje ei ole kiva eikä sopiva."

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2016.

Suomi 100 -juhlavuoden tuotteet ovat kaikenkirjavia. Mitä tuotetta ihmettelet eniten?

Sampoo

Juhlavuoden nimikkosampoo XZ Mustikka on valmistettu Heinävedellä kotimaisesta mustikansiemenöljystä. Ei sisällä silikoneja. 

Vihta

Alli sitoo saunavihdat muovista kotiverstaassa Pajalan Kaunisvaarassa Ruotsissa. ”Vihdalla saat todella pintaveret liikkeelle”, Alli mainostaa. 

Suklaa

Makeistehdas Panda kysyy vuoden loppuun asti, kumpi on Suomi 100 -suosikkisi: karpalo- vai pullakahvikonvehti? Arvonnan voittajalle tuotepaketti. 

Rollaattori

”100-vuotiaan Suomemme kunniaksi erikois-Maunon etupää on taivaansininen ja takapää lumenvalkoinen.” Rajoitettu sarjanumeroitu erä. 

Kynttilä

Lemin Lammas muotoili uudelleen itsenäisyyspäivän sinivalkean kynttilän. Eteläkarjalainen yritys valmistaa tuotteet käsityönä kasviperäisistä raaka-aineista.

Puukko

Pronssihelaista, visakoivukahvaista puukkoa valmistetaan vain itsenäisyyden juhlavuonna. Terä on kromiterästä. 

Vessapaperi

Juhlija voi pyyhkäistä takapuolensa juhlallisesti Lambi-vessapaperin Juhla-kuosiin, jonka on suunnitellut Sami Vulli.

Viina

”Väritön, kuivahko, lämmin, ohrainen, kuminainen, hennon toffeinen, kevyen havuinen.” Näin valmistaja kuvailee Koskenkorva Sata -viinaa.

Rehupaali

Pohjanmaan Teerijärvellä toimii Suomen suurin muovikalvojen valmistaja. Sen sinisistä ja valkoisista rehupaaleista maanviljelijä voi muotoilla pellolle vaikka lipun.

Syksyn pimeys on helpompi selättää, kun kotona on riittävästi ja oikeanlaista valoa. Lue, miksi sinunkin kannattaisi hankkia kirkasvalo.

1. Mikä on kirkasvalolamppu?

Kirkasvalolamppu on normaalia kotivalaisinta, esimerkiksi loisteputkea, kirkkaampi lamppu. Mikä tahansa voimakasta ja kirkasta valoa tuottava valaisin ei ole kirkasvalolaite. Kirkasvaloksi saa kutsua laitetta, jonka valomäärä on vähintään   2 500 luksia. Normaalisti sisävalaistus on alle 500 luksia. Kirkasvalolamppu matkii auringonvaloa, mutta siinä ei ole uv-säteilyä. Monissa kirkasvalolampuissa on peräti 10 000 luksia.

2. Mistä tiedän, että kyseessä on varmasti kirkasvalolamppu eikä vain kirkas muu valo?

Viralliset kirkasvalolamput on sertifioituja. Näistä pitää löytyä siis lääkintälaitteen CE-merkintä ja nelinumeroinen koodi. Valaisinliikkeen tai tavaratalon henkilökunta auttaa valinnassa.

3. Miten kirkasvalolamppua käytetään?

Yleensä 20–30 minuuttia kirkasvalohoitoa päivässä riittää. Valoon ei katsota koskaan suoraan, vaan sen on annettava tulla epäsuorasti silmiin – mieluiten heti aamusta. Valaisin voi olla esimerkiksi kahvipöydällä samaan aikaan kun luet aamun lehtiä. Suositusetäisyys valolle on vähintään 45–50 senttiä kasvoista. 

Useimmat käyttävät kirkasvalolamppua pimeimpänä aikana, eli marraskuusta helmikuuhun. Kaamosmasennuksen oireista kärsivien kannattaa ottaa lamppu käyttöön jo syys–lokakuussa.

Tärkeää! "Ikääntyneet tarvitsevat paljon valoa" – älä tee näitä virheitä kotona ja kaupassa

4. Mitä hyötyä on kirkasvalolampun käytöstä?

Kirkasvalolamppu piristää ja taltuttaa väsymystä pimeään vuodenaikaan. Kun silmät altistuvat voimakkaalle näkyvälle valolle, se vähentää aivojen käpyrauhasen tuottaman, unta säätelevän melatoniini-hormonin määrää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan kirkasvalo jopa helpottaa kaamosoireita, jotka liittyvät usein ruokahaluun, uneen ja mielialaan.  Erityisesti toimintatarmon ja sosiaalisen aktiivisuuden kasvattamiseen on kirkasvalosta apua, THL:n tutkimus osoitti. Jos paino nousee ja makeanhimo kasvaa lisääntyvän hämärän mukana, kannattaa kokeilla kirkasvalolamppua.  Jotkut ovat huomanneet, että ylimääräinen valo auttaa heitä panemaan stopin ylimääräiselle herkuttelulle.

5. Teen vuorotyötä, voinko käyttää kirkasvalolamppua?

Kirkasvalo voi ehkäistä vuorotyörasitusta ympäri vuoden. Suomessa asiaa on tutkittu muun muassa sairaanhoitajilla ja lentoemännillä.

Niin ikään jet lag voi helpottua kirkasvalolla. Aikavyöhykkeiden läpi lentäminen rasittaa kehon biologista kelloa. Aikaerorasituksen on tutkitusti todistettu vähentyvän kirkasvalohoidolla.

6. Miten toimivat kirkasvalokuulokkeet?

Suomalaisen Valkee-laitteen luvataan toimivan kuin kirkasvalolamppu, mutta korvien kautta. Kirkasvalokuulokkeet muistuttavat kannettavaa musiikkisoitinta, mutta ääntä niistä ei kuulu. Korviin laitettavan valon on väitetty vähentävän kaamosoireita. Tuote on saanut ristiriitaista palautetta useita vuosia: joissakin tutkimuksissa on ilmennyt, että korvavalo ei vaikuta sisäiseen kelloon samalla tavoin kuin silmän kautta tuleva kirkasvalo.



7. Törmäsin sarastusvaloon, jonka sanotaan myös piristävän. Miten se eroaa kirkasvalolampusta?

Jos sängystä nouseminen tuntuu vaikealta, avuksi kannattaa ottaa heräämisvalo eli sarastusvalo. Se ei korvaa kirkasvalolamppua, mutta sen vähitellen syttyvä valo voi helpottaa heräämistä ja parantaa vireyttä. Joillakin sarastusvalo syventää unen laatua. Lamppu lupaa luonnollisen ylösnousun, jossa valo lisääntyy auringonnousun tapaan 20–40 minuutissa.  Useimmissa laitteissa on mukana radio tai luontoäänet, jotka voi ajastaa herätysääniksi varmistamaan mukavampi herääminen.

Lue myös: Sarastusvalo – parempi kuin kirkasvalo ja aamukahvi yhteensä

8. Voiko kirkasvalolamppuni olla koko päivän päällä?

Joissakin kirkasvalolampuissa on ominaisuus, joilla niistä saa normaalin sisustusvalon silloin, kun niitä ei käytetä niin sanottuun valohoitoon. Lamppuja on myös muotoiltu uudestaan tämä käyttötarkoitus mielessä. Koko päivää ei tavallista kirkasvalolamppua kannata pitää päällä, vaan valohoito kannattaa ajoittaa täsmähetkenä juuri heräämisen jälkeiseen aikaan.

9. Mitä on sininen valo? Sellainen on juuri hankkimassani kirkasvalolampussa.

Sininen valo on olennainen osa kirkasvalon tehon kannalta. Sininen valo muistuttaa kesäpäivän taivaan väriä. Juuri sininen väri nostaa luonnollisesti energiatasoa ja lopettaa nopeimmin melatoniinin erityksen. Puhdas valkoinen valon väri on puolestaan sekoitus ja sisältää kaikkia värejä.

10. Voiko kirkasvalosta aiheutua haittaa?

Kirkasvalolamppu sopii useimmiten kaikille, jopa heikkonäköisille ja iäkkäille. Jotkut lääkkeet voivat herkistää valolle. Kirkasvalo saattaa aiheuttaa päänsärkyä tai ärsyttää silmiä myös lääkkeitä käyttämättömille, mutta useimmiten nämä oireet menevät ohi tai häviävät viimeistään parin käyttökerran jälkeen.

Kirkasvalo voi laukaista herkimmille migreenin tai pahoinvointikohtauksen. Liian pitkään lähietäisyydellä (n. 50 cm) päällä oleva lamppu voi häiritä unirytmiä. Silmäsairauksia sairastavien kannattaa keskustella lääkärin kanssa ennen kirkasvalohoidon aloittamista.





Lähteet: Kirkasvalolamppujen valmistajat, THL ja Stuk

Onko sinulla käytössäsi kirkasvalolamppu? Millaisia kokemuksia sinulla on käytöstä? Kerro ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Kysely

Onko sinulla kirkasvalolamppu?

Kyllä
Kyllä
53.9%
Ei
Ei
46.0%
Ääniä yhteensä: 102