Työelämästä jättäytyminen ja eläkkeelle jääminen merkitsee aina uuden elämänvaiheen alkua. Vapaa-ajalla on enemmän tilaa, ja mahdollisuus toteuttaa kauan haaveiltuja projekteja houkuttaa. ET-lehden ja muidenkin medialähteiden perusteella pieni mutta kasvava osuus eläkeläisistä päättääkin perustaa oman, usein sivutoimisen yrityksen. Mutta miten käytännön toimet ja yrittäjän pakolliset rutiinit eroavat siitä, että ryhtyisi yrittäjäksi työikäisenä? Suuria eroja ei ole, mutta listasin muutaman keskeisen eron ja pohdinnan paikan, jotka tulivat eteen laitettuani toiminimen pystyyn satunnaisten matkailuneuvonta- ja opaskeikkojen laskuttamista varten.
1. Ei tarvetta YELille tai TyELille
Yrittäjän eläkevakuutus eli YEL-vakuutus oli itselleni uusi tuttavuus. Sen hinta on minimissäänkin noin 1700 euroa vuodessa, joten sivutoimiselle yrittäjälle kuluerä voi tuntua varsin isolta.
Yli 67-vuotias yrittäjä ei kuitenkaan tarvitse YELiä saati palkkatöistä tuttua TyEL-vakuutusta – säästö se on pienikin säästö. Vakuutusvelvollisuuden ikäraja nousee portaittain.
2. Starttirahaa ei eläkkeensaajalle heru
Starttiraha on kenties tunnetuin aloittavan yrittäjän tuki Suomessa. Kyseessä on henkilökohtainen tukimuoto, jota varsin moni aloittava pienyrittäjä Suomessa hakee. Ja miksi ei hakisi – kyseessä on vastikkeeton tuki, joka on määrältään noin 700 euroa kuukaudessa ja sitä maksetaan kahdessa puolen vuoden mittaisessa jaksossa.
Eläkeläisen kannalta asiassa on kuitenkin pari muuttujaa: starttirahahakemuksessa on lueteltu etuudet, joiden saaminen estää starttirahan saamisen. Näihin kuuluu myös vanhuuseläke ja varhennettu vanhuuseläke.
Toisaalta jo pelkkä sivutoimisuus torppaisi monen eläkkeensaajan kohdalla starttirahan, sillä tukea myönnetään vain päätoimiseen yritystoimintaan.
3. Tarvitaanko yritystä ylipäätään?
Pienimuotoista työskentelyä voi harjoittaa myös työsuhteessa verokortilla, mikäli se työntarjoajalle käy. Toinen vaihtoehto oman yrityksen perustamiselle on laskutuspalvelun käyttö eli niin sanottu kevytyrittäjyys, jolloin lasku toimeksiantajalle lähtee laskutuspalveluyrityksen nimissä.
Kannattaa tosin huomioida, että jotkut laskutuspalveluyritykset tarjoavat myös perinteisiä kirjanpitopalveluita oikeille yrittäjille kevytyrittäjyyden nimellä.
Jos käyttäjä saa oman y-tunnuksen, tällöin kyse on yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisesta eli toiminimiyrittäjyydestä. Verohallinto sen sijaan määrittelee kevytyrittäjäksi henkilön, joka ”työllistää itsensä ja toimii yrittäjämäisesti perustamatta kuitenkaan omaa yritystä.”
Kevytyrittäjyydestä puhuttaessa on siis aina syytä tarkemmin ottaa selvää, millaisesta palvelusta on kyse. Samalla termillä voidaan palvelusta riippuen viitata kahteen täysin eri asiaan.
4. Kevytyrittäjyys (ilman omaa y-tunnusta) vai toiminimi?
Kevytyrittäjyys ilman omaa y-tunnusta sopii mainiosti satunnaisten keikkojen laskuttamiseen. Ilman omaa y-tunnusta kevytyrittäjä ei ole kirjanpitovelvollinen ja laskutuspalveluyritys huolehtii kaikista verotukseen liittyvistä käytännöistä.
Toisaalta toiminimen pyörittämiseen liittyvät niin sanotut paperityöt eivät ole iso vuori kiivettäväksi. Toisin kuin osakeyhtiöillä, toiminimille riittää yhdenkertainen kirjanpito. Pienimuotoisessa toiminnassa tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tulot ja menot laitetaan ylös (mieluusti Exceliin tai muuhun sähköiseen ja varmuuskopioituun muotoon) ja käteen jäänyt voitto ilmoitetaan kerran vuodessa elinkeinotoiminnan veroilmoitukseen. Arvonlisäverovelvollisuudesta ei tarvitse välittää, jos liikevaihto jää vuodessa alle 15 000 euron.
Alv-raja on mahdollisesti jopa nousemassa lähivuosina, jolloin hieman pennien pyörittelyä isompaakin toimintaa voisi olla mahdollista harjoittaa jatkossa ilman alv-velvollisuutta.
Muista yritysmuodoista poiketen toiminimiyrittäjien ei ole pakko liittyä kaupparekisteriin. Y-tunnuksen voi hankkia ilmaiseksi OmaVeron kautta. Tällöin yritystoimintaa harjoitetaan omalla nimellä ilman käyttösuojattua yritysnimeä eli toiminimeä.
5. Osakeyhtiön plussat ja miinukset lyhyesti
Osakeyhtiön perustaminen hyvin pieneen sivutoimiseen yrittäjyyteen ei välttämättä ole kaikille eläkeläisille mielekästä, koska myös kulut ovat usein toiminimiyrittäjiä isommat. Tämä johtuu esimerkiksi kahdenkertaisen kirjanpidon ja tilinpäätöksen vaatimuksesta sekä pakollisesta yritystilistä.
Toisaalta, jos eläkkeen määrä on iso, osakeyhtiö voi tuoda verohyötyjä. Toiminimiyrittäjillä kaikki tulot verotetaan yhdessä muiden tulojen – kuten eläkkeen – kanssa. Jos eläke on iso, niin myös iso osuus toiminimellä tahkotuista lisäansioista uppoaa verojen maksuun.
Osakeyhtiöstä yrittäjän ei ole pakko nostaa palkkaa laisinkaan. Edellä mainittujen syiden takia paras yritysmuoto eläkeläiselle on aina tilannekohtainen kysymys.
Loppuun vinkki perustamisasiakirjojen täyttäjälle, oli yritysmuoto mikä tahansa: Kaupparekisteri-ilmoituksen julkisiin tietoihin ei kannata laittaa omaa puhelinnumeroa, jos et halua kymmeniä soittoja puhelinmyyjiltä ensimmäisten yrittäjyysviikkojen aikana.
