Pientä lintusta katselin puutarhassa,
jalkapuolta rämpimässä ruohikossa,
katsoi alta kulmain, päätään pyöräytti,
puolelta toiselle, kuin jotain kieltäisi.
Kuinkahan sinäkin, varpuseni vanha,
selviät talvesta kun tuskin siivet kantaa?
Murhesilmin lintua seurailin nurmella -
kohtalo kohtelee kaltoin meitä vaivaisia.
Tuikki lintusen silmissä elämänilo ja uhma,
pyrstö pystyssä, pää ylväänä koketeerasi.
Toruin siinä itseäni: sinä, lemmon luuseri,
ota oppia, pääsi nosta, ei lintukaan luovuta!