Surustako vain sinut muistaisin,
sinun surustasi ja minun?
Ei suru ole koko maalaus,
se on vain yksi väri,
taustan väri
ja värejä on paljon, ilonkin.
Muistan sinut niin monesta;
varjokuvastasi ikkunassa,
kun aurinko laskee.
Ja jalkojesi jäljistä hiekassa.
Hiustesi väristä väkijoukossa
ja äänestäsi missä tahansa.
Muistan sinut kaikesta.
En vain surusta.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
